Torstai on toivoa täynnä, mutta mites tiistait?

Mulla on tosi erikoinen olo. Murheita on nyt rekkalastillinen, mutta en jaksa jauhaa niistä nyt sen enempää. Sen verran voin sanoa, että mun työelämänvalmennus päiväkodilla loppui työkkärin toimesta. Tietämättäni olin töissä viimeistä päivää viime perjantaina. Tämän illan vihaan työkkäriä - laitosta jonka vuoksi vuodatin tänään kyyneliä enemmän kuin olisi ollut suotavaa. Mulla on vielä pieni toivon kipinä, mutta huomenna nähdään sammuuko se, vai syttyykö se kauniiksi roihuksi. Koitan olla vielä toiveikas.

Tänään jaksoin vihdoinkin kuvata jotain. En mitään erikoista, nimittäin omaa pärstääni vain, mutta alku se on sekin, eikö? Jossain vaiheessa Tatu kuitenkin ystävällisesti keskeytti mun hienot kuvaukseni.

Tosirakkautta. Eikö se muka näytä siltä? Hahaha. Voi tsiisus. Nyt yritän kyllä piristyä ja kun vointikin on parempi, niin ajateltiin lähteä tänään käymään nelivitosessa Ruger Hauerin keikalla. Ihan kiva päästä käymään jossain. Kivaa tiistaita kaikille!