23 helmikuuta 2013

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel Niinalle

Tänään tein jotakin äärimmäisen epäniinamaista, nimittäin kävin kampaamossa. Siis, kyllä, kampaamossa! Kun kampaaja kysyi multa, että millon oon viimeks käyny, niin aloin nauramaan. True story. Aloin nauramaan, koska en edes oikeastaan muista milloin olisin oikeasti viimeksi istahtanut kampaajan tuoliin. Aloin miettimään, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että joskus peruskoulussa. Onhan Tatun äiti näitä välillä aina napsinut, mutta joo.

Tänä aamuna harjasin hiuksia, ja mulla vaan kertakaikkisesti meni hermo, kun nuo mun huonokuntoiset latvani halusivat pysyä takussa. Pitkän prosessin jälkeen sain takut taltutettua, ja alle viiden minuutin päästä ne olivat taas solmussa. Olin aikeissa lähteä kaupungille tänään muutenkin, joten päätin, että tänään minä sen teen. Nips naps. Hiuksissa oli jo pituuttakin aika mukavasti, kuten voitte näistä allaolevista kuvista huomata.

ENNEN


Alaselkään asti nuo armaat kiehkurani jo ulottuivat. Olen jo pitkään ja hartaasti pohdiskellut, että paljonko uskallan näistä antaa leikata, mutta sitten ajattelin, että äh, ihan sama. Hiukset kasvaa aina takaisin, ja muutenkin haluan mielummin terveet ja hyväkuntoiset hiukset, vaikka ne olisivatkin vähän lyhyemmät. Pitkät hamppuhiukseni eivät olleet mitenkään kovin ihastuttavat. Ei se kuvissa välttämättä niin hirveästi näkynyt, mutta käsitellessä se kyllä tuntui ikävältä. Loppujen lopuksi hiuksista lähti pituutta 15-20 senttimetriä, mikä näytti aika hurjalta kampaamon lattialla. :-D Suuresta hiuskadosta huolimatta, mulla jäi päähän kuitenkin vielä ihan hyvä määrä karvoja. Kampaaja kysyi vielä lopuksi, että saisiko hän kihartaa hiukseni. No mikäs siinä. :-) Oli jotenkin hirveän mukavaa vaan istua kun joku muu laittoi hiuksia, haha. Miksen muistanut, että kampaajalla käyminen voi olla noin kivaa? Tässäpä kuitenkin vielä kuva saksitusta ja kiharretusta kuontalostani.

JÄLKEEN

Semmoinen muutos tällä kertaa. Itse tykkään kyllä hirmuisesti! Hiukset ehtivät jo mennä vähän sotkuun, kun painelin ulkona pipo päässä, mutta mitäs pienistä. :-D Kampaamokäynnin jälkeen mua vaan hymyilytti ihan hirveästi. En edes tiedä miksi, mutta hymyilytti! Menin käymään Stockmannin herkussa, ja näin yhden hauskan jutun. Kovaäänisistä alkoi soida joku ihana pianon pimputus biisi, ja siellä hyllyjen välissä joku nuoripari alkoi tanssia yhdessä hitaita tuulitakit päällä. Sitten ne vaan nauroi, ja oli ihan kuin siellä kaupassa ei olisi muita ollutkaan. Se oli jotenkin ihanaa, ja mua hymyilytti aina vaan enemmän. :-D Kauhian kiva päivä! Nyt vielä ku saisin Tatulin Kemistä tänne Ouluun, niin ois aika mahtavaa. Nyt meen kuitenkin lusikoimaan mun herkkujälkkäriä, jonka ostin Herkusta. Heippa!

Translate: New haircut. It's a lot shorter than before, but I love it! :-)

2 kommenttia:

  1. VAU! Hyvältä näyttää, vaikka minua ikuista tukan kasvattajaa pyörryttää tuo pituuden vähentyminen. :D
    Samaan aikaan, kun sinä siellä nipsnaps tukkaa pois, niin minä tyyliin sidon tukkaani kiinni käsipainoja, jotta kasvaisi edes JÄLKEEN -kuvan mittoihin. :D Mutta perinpohjainen ajatus: todella kauniit hiukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mulla on ollu pitkät hiukset melkeen aina, enkä ookkaan uskaltanut niitä leikata. Nytki piti miettiä tosi pitkään, mutta onpahan vähän vaihtelua ja mulla kasvaa yleensä melko nopsaa kuitenki. :-) saa nähä millon totun näihin! Mulla on viimeks ollu näin lyhyet hiukset varmaan 6-vuotiaana. :-DD mutta kiitos superkivasta kommentista ja kehuista!

      Poista