Let us not be too particular. It is better to have old second-hand diamonds than none at all. -Mark Twain

Pikkupukkeja ja tonnikeijuja.

Tulin juuri vähän aikaa sitten Kemin lyseon lukion joulujuhlasta. En ole kertaakaan tän neljän vuoden aikana käynyt yhdessäkään lukion kevät- tai joulujuhlassa, mutta tällä kertaa tuo meidän opo houkutteli kaikkia niin kovasti tulemaan paikalle, että päätinpä sitten mennä itsekin. Ainoa asia mitä opo juhlasta lupasi, oli se, että opettajat tulisivat nolaamaan itsensä.

Totta kai olin halukas omin silmin todistamaan kyseistä tapahtumaa, ja uteliaisuuteni heräsi, joten en voinut muuta kuin astua Ulla Taalasmaan kenkiin. Juhla oli kokonaisuudessaan oikein mukava, mutta kyllä se viimeinen ohjelmanumero kruunasi koko jutun. Aluksi lavalle kiikkui muutama koulun naisopettaja. He alkoivat laulaa kuorossa, ja pian lavalle hyppeli muitakin opettajia, kalsareihin, löysiin paitoihin, sekä partoihin ja tonttulakkeihin sonnustautuneina. Olihan se hauskaa, mutta pohdin itsekseni, että tässäkö se nyt sitten oli? Vaan ei, seuraavaksi lavalle alkoi hypellä miesopettajia värikkäisiin sukkahousuhuin ja tutuihin pukeutuneina. Vallan verrattomia keijuja! Sievästi sipsuttelevia, krhmh, sulosääriä.Yleisö repesi nauruun ja kaikki alko taputtamaan käsiään yhteen. Olihan se melkoinen näky. :D Harmittelin hieman, sillä en hoksannut ottaa kameraa mukaan!

Olin muuten aamulla laiska ja väsynyt, enkä jaksanu mennä kouluun, mutta kävinpäs kuitenkin joulujuhlassa, joten nyt pääsen minäkin Joulun viettoon rauhallisin mielin.

Jouluun onkin enää kaksi yötä! Vielä viime hetken jouluostokset paniikissa, perusteellinen joulusiivous ja viimeiset paketit niin avot!

Ps. Kävin vähän kurkkimassa kuusen alla olevia lahjoja, ja koitinpa ottaa niistä kuvaakin:

 Oon mää sittenkin tainnut olla ihan kiltti tänä vuonna! On tuolla toki paketteja Tatulle ja Lunallekin. 

 Mikäs töhry tähän näkökenttään nyt tuli? No, mutta katti!

 Sinne meni kisu lahjakasan taakse seikkailemaan. Pelkään aina että se syö nuo lahjanarut. Älä syö niitä, Luntti.

No nyt meni jo ihan överiksi.

Hyppytunti.

Mun lukujärjestykseen tuli muutos näin keskellä jaksoa, ja nyt mulla onkin sitten pari hyppytuntia viikossa. Tänäänkin luppoaikaa oli sen puolitoista tuntia, joten päätin ottaa ajasta hyödyn irti ja painua pitkästä aikaa kirjastoon. Uppouduin vanhojen kirjojen maailmaan ja hypistelin niiden kellertyneitä sivuja, kunnes törmäsin varsin mielenkiintoiseen opukseen! Siinä oli pyllyjä.

En oo piirrelyt paljoa mitään sen jälkeen kun pidin näyttelyn kulttuurikeskuksella viime vuonna näihin aikoihin. Silloin tuli parin kuukauden aikana meinaan sen verran piirtämistä. Ajattelin että ois varmaan hyvä silmäillä anatomia juttuja, sillä olen jo sen verran ruosteessa.

Harvoin iskee moinen pänttäysinto.

Piirtelinpä sitten itsekkin! Maltoin ottaa yhden kuvan, jonka jälkeen unohdin kännykkäkameran olemassaolon totaalisesti.

Kun pääsin koulusta 15.45, niin ulkona oli ihan pimeää. Päätin ensimmäistä kertaa koko jakson aikana taapertaa kotiin nämä hurjat 2,5 kilometriä ihan vain ihmisjalkojeni avulla.

Ulkona sateli lunta.♥ Puhelimen kamera sai kauniin lumisateen näyttämään lähinnä myrksypuhurilta. Todellisuudessa ulkona satoi suuria hiutaleita, jotka leijailivat hitaasti keinuen kohti maata. Mun sisäinen lapseni heräsi eloon, ja en malttanut olla ottamatta hiutaleita kiinni ilmasta.

Huomenna onkin tämän vuoden viimeinen koulupäivä, jonka lisäksi illalla on vielä joulujuhla. Sen jälkeen pääseekin Joulun viettoon. Harmi kyllä osa mun lomastani hupeneekin kemian opiskeluun.. Sain aikamoisen pinon tehtäviä, koska oon muita jo useita viikkoja jäljessä. Toivon mukaan jaksaisin opiskella myös vähän niitä ylioppilaskirjoituksia varten. Oishan se valkoinen myssy nimittäin ihan kiva saada sillä ensimmäisellä yrityksellä. :-)

"Man loves company - even if it is only that of a small burning candle." -Georg C. Lichtenberg

Sain tänään ihanan lahjan Ukon mummulta! Yleensä mulla on tapana etten ota lahjoja käyttöön - saatika avaa niitä ennen jouluaattoa, mutta tämäpä ei ollut paketissa lainkaan, joten myönsin itselleni luvan tehdä poikkeuksen. Hymy levis mun kasvoille kun näin lahjan ensimmäistä kertaa, enkä voinut olla hypistelemättä sitä ja sen eri osasia. Ai niin, en olekaan tainnut vielä mainita että olen hulluna kynttilöihin! Varsinkin PartyLiten kynttilät ja kaikki muut härpäkkeet on yleensä ihania. En ole kuitenkaan turhan ranttu. En todellakaan. Itse ostan PartyLitelta yleensä vain tuikkuja, jos ostan. Siellä on sen verran hintavaa tavaraa - vaikkakin laadukasta. Olen tästä lahjasta siis erityisen kiitollinen, ja varsin mielissäni!

 Koko tuo malja on tehty steariinista! Kuten myös siellä lilluvat kupposet, sekä itse kynttilät.

 Se on nii kaunis.♥

Tässä on vain yksi huono puoli, ja sen voitte huomata alla olevasta kuvasta.

Kyllä vain. Luntti oli tästä hyvin innoissaan. "Aaah, vesikuppi!"

 En siis uskalla antaa nuiden kynttilöiden palaa tuolla kulhossa. En ainakaan ellen tuijota koko ajan silmä kovana joko kissaa tai kulhoa. :-D Kuten näette, alimmaisessa kuvassa kynttilät eivät pala, joten kisukin sai säilyttää komeat viiksensä. Tätä postausta tehdessä eläimiä ei vahingoitettu. 

It's beginning to look a lot like Christmas.

Naureskelin juuri itsekseni ja pohdin että kuinka tampio sitä välillä osaakaan olla näitten tietokone juttujen kanssa. Tää Bloggerikin tuntuu olevan mulle vielä melkoista hepreaa, sillä äsken yrittäessäni aloittaa uutta postausta, liityinkin vahingossa itseni lukijaksi. :-D

En anna minkään pikku seikkojen nyt kuitenkaan häiritä, sillä oon täällä jo ihan innoissani ja odotan Joulua kuin hullu puuroa. Oon yrittäny tehdä jo vähän joulua kotiinkin, mutta aika heikolla menestyksellä. Nythän alkaa olla jo kiire! En voi uskoa miten nopeasti nää viimiset viikot ennen joulua on vilahtaneetkaan ohi. Vasta rupateltiin että "kahden kuukauden päästä on jo joulu!", ja nyt siihen ei olekaan enää jäljellä kuin muutama päivä!

Tää on nyt mun elämäni toinen joulu "omassa kodissa". Viime vuonna mua jäi harmittamaan hirveästi kun ei ollut joulukuusta, joten tänä vuonna tilasin moisen NetAnttilasta. Tosin sellaisen pienemmän version vain, 150 senttisen. Se on kuitenkin ihan riittävä meille, ja ei me aattoa olla kotona kuitenkaan. :-) Yleensä meidän jouluaatto menee perheiden luona kierrellessä. Maltan tuskin odottaa sitä joka vuotista sumplimista että missä järjestyksessä mihinkin mennään, hahah.

Viime vuonna mentiin ensin aamulla Tatun äidin luo, jossa syötiin riisipuurot ja vaihdettiin lahjat. Aamupäivällä suuntasimme Tatun serkkujen luo, ja siellä seurattiin pari vuotiaan Aatun joulua, ja käväisipäs siellä Joulupukkikin. :-D Siellä oli sellaista joulun tunnelmaa, ja ihanaa yhdessäoloa. Tosin aidon ja oikean joulufiiliksen saa vain kotona, isän ja veljen luona. Siellä syödäänkin sitten ja kunnolla! On perinteiset kinkut, kotitekoiset sinapit ja laatikot. Pipareita ja kuusi, aitoa joulun tuoksua.♥ Illalla vaihdetaan lahjat, ja loppuilta vain oleillaan yhdessä. Kenties katsotaan jonkun lahjaksi saatua elokuvaa tai muuta sellaista.

Tänä vuonna en niinkään odota sitä että saisin lahjoja. Odotan enemmänkin sitä, että saan itse antaa lahjoja, mutta kaikkein tärkeintä on se yhdessäolo.

Tänä vuonna olen myös onnistunut välttymään jouluhässäkältä. Nämä viimeiset päivät ennen aattoa voin vain istuskella rennosti ja odotella, sillä lahjaostoksetkin olen hoitanut hyvissä ajoin jo marraskuun alussa. Kuusikin on jo koristeltu. Ihanaa ja kiireetöntä! Nyt voi vain laskea päiviä joululoman alkuun, joita on tänään jäljellä kolme!

Lämpöistä Joulunodotusta kaikille! :-)

Karvavauvva.

Toivottavasti en leimaudu hulluksi kissamuoriksi tän jälkeen, mutta ajattelin pyhittää yhden kirjotuksen meidän Lunalle.

Kas tässä on Luna! Ja tokihan rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten tulee sitä kutsuttua usein myös nimillä Luntti, Untti, Untamo tai ihan vaan "Kisuuuu!"

Oltiin tuon minun Ukon kans jo pitkän aikaa suunniteltu (karvaista) perheenlisäystä. Yks kaunis päivä mun täti ilmotti että lehdessä oli ollu Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen ilmoitus, että niillä ois hyvään kotiin annettavana niin kissanpentuja kuin aikuisiakin kissoja.

Ukko soitteli sitten sinne, ja sieltä soiteltiin vielä meille takaisin. Sovittiin tapaaminen, ja vatsaa kipristeli ku ajettiin paikan päälle. Oli tarkotus lähteä sinne vähän tutustumaan ja näyttämään minkälaisia tyyppejä me ollaan. Oltiin innoissaan pienistä kissanpennuista jotka kömpelyksissään kaatuili kermakuppeihin ja kiipeili pitkin housunlahkeita. Pentua me lähdettiin "hakemaan".

En oikein muista miten siinä edes kävi niin, että päädyttiin käymään myös toisella puolella rakennusta katsomassa aikuisiakin kissoja. Siellä tavattiin ensimmäistä kertaa "Leila". Luna on siis löytökissa, jonka nimeä ne ei tienny, joten ne anto sille väliaikasen nimen. Nimettiin se kuitenkin Tatun kanssa myöhemmin Lunaksi, koska Leila ei nimenä miellyttänyt. Itse kissa tosin oli vallan hurmaava tapaus, ja se sulatti mun sydämen.♥ Se oli ystävällisin kissa jonka kanssa oon koskaan ollu tekemisissä! Ei tiedetä sen tarkkaa ikää, mutta eläinsuojelusta osattiin antaa ikähaarukka 1-3.

Tykästyttiin siihen niin paljon, että päätettiin hylätä pentuhaaveet, ja ja pelastaa vanhempi kissa jonka ennuste oli huono. Mun sydäntä särki ku kuulin, että usein noinkin herttaset kissat ku Luna, jää ilman kotia vaan siks koska pennut on hellyyttävämpiä, ja useimmat haluaakin juuri pennun. Eiks toi oo muka hellyyttävä?

     Meiän Luna se tykkää nukkumisesta.

    Ja tietokonepöydällä istuskelusta - ainakin silloin tällöin.

    Pöhkö tonttu, ja "hyvät" kuvaajat. Kaikkialle muualle tarkennettu paitsi itse kissaan. :D

    Ruokaa, omnomnom. Kummastakohan kupista sitä maistais?

     Kiipeilypuussakin on mukavaa köllötellä.

Luntti puntti on ollu meillä nyt reilut puolivuotta. Se on mun päivieni piristys, ja on mukava herätä aamulla ko se tulee aina tervehtimään herätyskellon soidessa. Se hyppää petiin ja tulee talsimaan vatsan päälle. Se on hauskaa, jos ei satu olemaan hirviä vessahätä. Laiskoina aamuina, jos mullakaan ei ole hoppua nousta sängystä, niin se saattaa torkahtaa mun mahan päälle. Söppänä. Se on myös hirviä nuolemaan käsiä. Jos kädet sattuu olemaan piilossa niin sitten se alkaa lipoa nenää tai leukaa. :D Hassu kissa.♥

Minä täällä hei!

Hei vain!

Olen aikaisemmin kirjoitellut Livejournalissa, jossa kirjoitukseni ovat ajautuneet yhä enemmän blogimaisempaan suuntaan, joten päätin perustaa moisen nyt sitten ihan tarkoituksella.

    Kröhöhöm, saanen esitellä itseni:

Olen Niina:

Koko nimeltäni Niina Maria Pauliina. Toki rakkahimmat ystäväni kutsuvat minua usein kuitenkin  myös Nipeksi, Nipsuksi, Niiskuksi, Niiloksi, Kaatikseksi, Kaaliksi, Papuksi tai Oskariksi. Älkää ihmeessä kysykö miksi.

Harrastukset:

"Parhaina päivinäni" olen harrastanut muun muassa jumppaa, kilpavoimistelua, useaa erilaista tanssia sekä Aikidoa. Nykypäivänä olen kuitenkin vaihtanut urheilun lähinnä sohvaperunointiin. Syöminen, tietokonenörtteily, elokuvien ja sarjojen katsominen sekä musiikin kuuntelu kuuluvat mielipuuhiini. Saatan myös taiteilla sekä askarrella kaiken näköistä, jos sille päälle satun. Sama koskee kokkailua ja leipomista, mutta keittiössä olen yleensä lähinnä katastrofi.

Opiskelu:

Päätin peruskouluni keväällä 2008, jonka jälkeen hain Tornion Ammattiopisto Lappialle kuvallisen ilmaisun linjalle. Useista hakijoista huolimatta, sain kuin sainkin sieltä opiskelupaikan. Halusin kuitenkin pitää useampia ovia avoinna, joten päätin hakea myös Kemin lyseon lukioon ja näin ollen suorittaa kaksoistutkinnon. Nyt olen opintojeni loppusuoralla, ja opinnäytetyön tekeminen sekä viimeiset ylioppilaskirjoitukset häämöttävät nenäni edessä.

Perhe:

Olen varttunut kotoisassa omakotitalossa isäni ja itseäni kolme vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa. Meillä oli myöskin ihastuttava Cockerspanieli, Jassu, jota vieläkin ikävöin suuresti. Täytettyäni 18 vuotta muutin ensimmäiseen omaan kotiin poikaystäväni kanssa. Itse olin aina asunnut kaupunkialueen ulkopuolella, joten muutto keskustaan oli hyvin jännittävää. Muutama kuukausi sitten palasimme kuitenkin takaisin seudulle, jossa olen asunut muutenkin koko ikäni. Isäni ja veljeni asuvat noin kahden minuutin kävelymatkan päässä. Nyt asustelemme rauhallisessa kerrostalo kaksiossa, jossa on iso parveke ja sauna! Tykkään tästä kodista hirmu paljon. Hirmu paljon tykkään myös meidän karvavauvvasta, eli kissastamme Lunasta! 

Luna:

Luna on ujo, mutta maailman kiltein kissa. Hankkiessamme Lunan Meri-lapin eläinsuojeluyhdistykseltä, sen nimi oli vielä Leila. Se ei kuitenkaan mun mielestä ollut sopiva nimi suloiselle kissalle (ja se muistutti mua mun edellisestä siivooja työkaveristani), joten päätimme vaihtaa sen nimen Lunaksi. Tosin se Leila nimi tuntu jäävän kaikkien mieleen, ja jostain ihmeen syystä mun ämmi (eli isoäiti) sanoo sitä aina vahingossa Sirkaksi. :D

Se selvästi hoksas että kirjottelen täällä siitä, koska se just hyppäs mun syliin tähän tietokonetuolille, haha.

Ei kai tässä muu auta kuin lähteä rapsuttelemaan. :D