Virkistysilta

Yleensä jo pelkästään sanat työpaikan virkistysilta karmii mun selkäpiitä ja saa mut kavahtamaan. Ei kiitos, olisin sanonut suoraa lähestulkoon kaikissa edellisissä työpaikoissani. Sain tällä viikolla kuulla kuitenkin perjantaina (eli eilen) pidettävästä päiväkodin työntekijöiden virkistysillasta ja mua kyseltiin sinne kovasti mukaan. En oikein tiennyt mitä ajatella asiasta. Luvassa oli hohtokeilausta ja fiinisti syömistä Fransmannissa.

Toisaalta ajatus siitä, että pääsisin viettämään aikaa entisten työkavereiden kanssa ja tutustuisin samalla myös paremmin nykyisiin, kuulosti ihanalta, mutta silti mua ahdisti ihan järjettömästi. Mielessä pyöri taas mitä ihmeellisimpiä asioita ja yritin spekuloida valmiiksi illan kulkua ja muiden ajatuksia. Ennen iltaa päätin kuitenkin käydä suihkussa ja laittauautua hieman ihan vain varmuuden vuoksi, jospa haluan sittenkin lähteä. Tunti ennen lähtöä olin vieläkin ihan hukassa, enkä tiennyt lähtisinkö vai enkö. Tatu yritti kannustaa mua lähtemään ja loppujen lopuksi lupautui jopa saattamaan mut sinne keilahallille. Hypättiin bussiin ja käveltiin keskustasta Heinäpäähän käsi kädessä, haha. Ennen kuin menin sisään koko rakennukseen, olin vielä ihan kahden vaiheilla, että käännynkö sittenkin takaisin ja lähdenkö vain kotiin, mutta oon kyllä ihan äärettömän iloinen, että päätin kuitenkin astella sisään. Ne ihmiset siellä näytti jotenkin tosi aidosti siltä, että ne ilahtui mun tulosta ja se kyllä lämmitti mun sydäntä. Mulla oli ihan hullun kivaa ja kaikki oli parin lonkeron jälkeen niin rempseetä ja ilosta porukkaa, että oksat pois. :-D Okei, ne on aikalailla samanlaisia kyllä selvinkin päin, mutta kai se kuitenkin jotenkin vielä vähän vapautti tunnelmaa.

Tunnin hohtokeilaus tuntui hujahtavan ohi ihan tosi nopeasti ja sitten olikin aika lähteä kävelemään kohti Fransmannia. Palvelu oli melko kökköä ja jouduttiin odottamaan pelkästään laskua yli 40 minuuttia. Kivasti alkoi siinä odotellessa väsyttää ja laskuhumala puskea päätään esiin. :-D Kun saatiin vihdoin ruokamme maksettua, niin suunnattiin lähimpään kuppilaan ja sielläpä se loppuilta sitten vierähtikin. Mulla ja jäi koko illasta ihan hullun kiva fiilis ja kaikki oli niin mukavia, mutta taas jälkeenpäin kotona aloin miettiä kaikkea, että voi hitsi, olisinpa antanut jotenkin enemmän itsestäni ja ollut puheliaampi. Oon kyllä ihan ihme tyyppi. Päätin kuitenkin olla ajattelematta, koska mulla oli aidosti tosi hauskaa, joten sillä sipuli!

Olin kotona jo joskus yhden jälkeen ja menin suoraa nukkumaan. Perjantai on tollaselle iltatoiminnalle tosi inhottava päivä, kun on ollut raskas työviikko on takana ja on jotenkin ihan loppu. Unesta ei kuitenkaan edes tarvinut kotona haaveilla, koska meidän naapureilla oli bileet ja basson jumputus jatkui läpi yön. Jossain vaiheessa totuin ääneen ja nukahdin, kunnes joskus seitsemän aikaan aamulla heräsin taas, kun niillä oli bileet vielä pystyssä ja volyymit nousi. Ne soitti Petri Nygårdia paria kerrosta ylempänä ja kuulin silti sanat ihan selkeästi. Hyvästi selvä päivä ja niin edelleen, hohhoi. Kahdeksan aikaan luovutin ja nousin ylös. Ei ollut kovin virkeä ja hehkeä olo. :-D Päivä eteni vähän laiskasti ja löllötellen, minä värkkäsin iPadilla ja Tatu puolestaan kameralla. Mua naurattaa kun Tatu ei voi ikinä olla valokuvissa normaalisti. Se alkaa aina tahallaan tehdä jotaki tympääntyneitä tai muuten vaan ihan kajahtaneita ilmeitä ja näyttää aina ihan pelottavalta ukolta, hahha.

Tälle päivälle tai illalle ei onneksi ole mitään suunnitelmia, joten voin vaan kääriytyä peiton alle sohvan nurkkaan ja tuijottaa vaikka töllöä. Oikeasti mun pitäis siivota ihan hulluna, mutta tänään ei kyllä kykene. Ehkä sitten huomenna.

"Miks kaikki opettajat on niin ilkeitä"

Tää viikko on hujahtanut kyllä ohi ihan ennätysvauhdissa! Huomenna on jo perjantai ja taas on yksi työviikko takana. Mua ihan hävettää miten laiskana oon ollut töiden ulkopuolella. En oo tehnyt oikeastaan yhtään mitään.. jaiks. Huomenna on sentään pakko ottaa edes kameraa käteen, koska lupasin kuvata lapsia huomenna uimakoulussa, jotta vanhemmatkin saa nähdä valokuvia myöhemmin. Blogiinhan niitä kuvia ei tietenkään tule, mutta jospa edes innostuisin siitä kuvaamisesta taas.

Oon kuitenkin ylpeä itsestäni siinä mielessä, että oon oikeasti malttanut mennä joka ilta aikaisin nukkumaan, ja oon myös herännyt aamulla tosi ajoissa, ja ehtinyt syödä aamiaista sekä "laittautua" rauhassa. Jostain syystä se kaikki energia ei kuitenkaan oo ihan riittänyt iltapäivään asti, ja aina kotiin päästessäni oonkin ihan poikki, enkä jaksa tehdä mitään. Kai se pitäis vaan pakottaa itsensä tekemään asioita.

Musta on tuntunut tänään siltä, että ei musta kyllä ehkä opettajaksi olisi. Oon jotenkin sellainen, että haluaisin vaan olla niiden kaikkien lasten kaveri, enkä haluaisi komentaa ollenkaan, haha. Tänään välipalalla pari meidän ryhmän poikaa pelleili siinä ruokapöydässä, ja eräs opettajista pyysi, että voisinko käydä siirtämässä toisen pojista muualle istumaan, jotta he malttaisivat syödä rauhassa. No eihän se poika siitä riemuissaan ollut. Vääntöä kesti hetkisen, kunnes poika marssi murheellisen ja kiukkuisen näköisenä hieman kauemmas. Se ei suostunut edes katsomaan mua. Mutisi vain, että: "mää inhoan opettajia.. inhoan! Miks kaikki opettajat on niin ilkeitä.." Kuulostaa ihan naurettavalta, mutta mulla tuli siitä ihan sairaan paha mieli. Ihan hölmö juttu. Ehkä siihen tottuu. Vasta tällä viikolla musta on kuitenkin alkanut tuntua myös siltä, että ryhmän tytöt alkaa vihdoinkin hyväksyä mut. Ne on alkaneet kysyä apua myös multa ja on innostuneet kovasti kun oon opettanut niitä piirtämään. Ois ehkä aika siistiä olla joskus vaikka joku alakoulun kuviksen opettaja. (Alakoulu kuulostaa tyhmältä, kun on itse tottunut sanomaan sitä ala-asteeksi..)

Olipa taas sekavia ajatuksia, hohhoi. Nyt on pakko alkaa kyllä luonnostelemaan yhtä projektia, joka on kyllä oikeastaan työhomma, mutta teen sitä kyllä mielummin omalla ajallani kuin siellä koululla iteliaiden silmäparien tuijottaessa. :-D

Ajatuksia uudesta työpaikasta

Nyt on ensimmäinen työviikko jo lähes takanapäin, vain huominen enää ja sitten pääseekin viikonlopun viettoon! Täytyy kyllä sanoa, että  tämä viikko on mennyt tuonne koululle sopeutuessa. Olen tottunut työskentelemään enimmäkseen 0-3 -vuotiaiden lasten kanssa, joten 6-7 -vuotiaat painivat kyllä täysin eri kategoriassa, ja mulla on ollut vähän hankaluuksia hahmottaa tuon ikäisten ajatusmaailmaa, ja sitä mihin kaikkeen he pystyvätkään jo itse. Välillä musta tuntuu, että ne on niin fiksuja, että niiden pitäisi olla siellä opettamassa mua, eikä päin vastoin. :-D Tänäänkin yksi pikkuruinen poika väitteli mun kanssa niin kiivaasti tietotekniikasta käyttäen termejä joita hädin tuskin itsekään ymmärrän, että en voinut kuin hämmästellä. :-D 

Työskentelen siis peruskoululla eskareiden avustajana, ja oon kuitenkin tykännyt tuosta hommasta ihan hirveästi! Päivät on hieman lyhyempiä ja hyvin erilaisia kuin päiväkodilla työskennellessäni. Päiväkodissa työ oli fyysisesti raskaampaa, mutta sanosin, että vanhempien lasten kanssa työskenteleminen taas onkin raskaampaa henkisesti. Päivät menevät kuitenkin nopeasti ja olen alkanut jo oppia yhtä sun toista. Tuolla on kyllä kivoja lapsia, ja meidän ryhmässä on ihanat työntekijät! :-) 

Tuo opettajien huone (taukohuone) on mun mielestä ihan älyttömän kivan näköinen! / Eilinen päivä vietettiin hiihtomajalla hiihtopäivän merkeissä / Mun tonnikala-maissi-pastasalaatti oli aika namia lounaalla / Taukohuoneen kahvikone on iiiihana, tosin itse otan siitä aina vain kaakaota.

Maanantaina päivittelin facebookissa ensimmäisellä ruokatunnillani, kuinka hassulta tuntui istua ruokailemassa ja kahvittelemassa peruskoulun opettajien huoneessa, sillä ihan "vastahan" minä olin vastaavassa laitoksessa oppilaana. :-D Päivän aikana kun lapset huusivat "opea", en tajunnut aluksi edes kääntyä, sillä en ymmärtänyt heidän huutavan minulle. Välillä tunneilla tuntuu, kuin olisin itsekin oppilaana, ja oikeiden opettajien kysyessä kysymyksiä, koen itsekin suurta tarvetta viitata. Haha. Eiköhän sitä tässä pian ala tottua. 

Nyt on tullut myös ulkoiltua ja liikuttua tavallista enemmän, sillä eskarissa on hiihtoviikko. Eilinen päivä kului Lämsänjärvellä hiihtopäivää viettäen, ja kylläpä illalla uni maistuikin makoisalta. Itsehän en hiihtänyt (omat peruskoulu traumat pakkohiihdosta kalvavat edelleen), vaan sen sijaan autoin lapsille suksia ja monoja jalkaan ja sekä toimin valvojana milloin missäkin.

On tosi kiva fiilis kun aamulla herätessä ei edes ärsytä, vaan oikeastaan odottaa töihin pääsyä! :-D Yleensä minä olen se tyyppi, joka herää vasta 20 minuuttia ennen töihin lähtöä, mutta tällä viikolla olen herännyt joka aamu 1-2½ tuntia aikaisemmin, ja olen varmaan ensimmäisiä kertoja elämässäni syönyt aamiaista ennen työpäivää. Ero entiseen on kyllä aikaimoinen! Olo on päivällä paljon energisempi kun on mennyt hyvissä ajoin nukkumaan ja muistanut nauttia sen päivän tärkeimmän aterian. Edessä on melkoisen kiva kevät jos asiat jatkuvat tähän malliin! :-)

Haikeat hyvästit

Viime perjantaina kävin heittämässä hyvästit päiväkodin lapsille ja aikuisille. Olin tehnyt niille ison kortin, johon olin piirtänyt jokaisesta kuvan, ja tietysti myös kiitin ihanasta työharjoitteluajasta heidän kanssaan. Vein lapsille myös välipalalle keksejä, jäätelöä sekä uuden prinsessa palapelin ja pari lasten CD:tä. Itse en odottanut saavani mitään, sillä ilmoitus harjoitteluni päättymisestä tuli niin kovin viimetipassa. Liikutuin kuitenkin kovasti, kun kolme lasta tuli jonossa eteeni, ja jokaisella heillä oli minulle jotakin. Ensimmäinen antoi ihanan kortin, jonka oli itse kaikkien puolesta tehnyt, toinen antoi suuren suklaalevyn ja kolmannella oli kädessään kauniisti pakattu kynttilä.♥ Mulla oli tippa linssissä koko ajan.

Olin myöskin harjoitteluni ajan vähän siinä luulossa, että eräs työntekijä ei pitänyt minusta mitenkään kamalasti, joten yllätyin kun hänkin nieli kyyneliään. Kaiken lisäksi hän sanoi minulle, että heillä tulee minua kova ikävä. Tuotakin enemmän minua kuitenkin liikuttivat sanat: "Päivän paras kohta oli aina se, kun kello oli melkein yhdeksän ja tiesi, että kohta se Niina tulee". Hän sanoi myös, että toivoo, että aina kun polttelen kotona tuota kynttilää, niin ajattelisin heitä. Ajattelen kyllä varmasti muutenkin.♥

En lukenut korttia vielä päiväkodilla, sillä tiesin, että jos sen tekisin niin kyyneleet alkaisivat virrata, eikä siitä tulisi loppua. Luin kortin kotona, ja siinähän kävi juuri niinkuin ennustinkin. Takapuolelta löytyi teksti:

"Kun illalla istut alla puun, ja taivaalla loistaa täysi kuu,

silloin jo unohtuu kaikki muu,

mut meitä en unohda, eikös juu?

Lämmin kiitos Niina sinulle yhteisistä kuukausista. Olit suurena apuna meille, päivänpaiste lapsille ja mukava työkaveri! Kaipaamaan sinua jäämme!"

Nyyhkytin kotona silmät punaisina pitkän aikaa, ja voin kertoa, että nyt jo on ihan hirveä ikävä kaikkia. Ennen lähtöäni kaikki kävivät antamassa minulle halit, ja he sanoivat myöskin, että olen aina tervetullut katsomaan heitä. Varmasti jonain päivänä käynkin tervehtimässä, kun päiväkotikin on niin lähellä. Nyt ei auta muuta kuin kerätä itsensä ja yrittää tehdä töitä sen eteen, että jonain päivänä pääsisin sellaiseen työpaikkaan, joka tekee minut yhtä onnelliseksi kuin tämä paikka teki. 

Kukkuu!

Heipsansaa! Oon vähän pettynyt itseeni, kun en oo käynyt kirjoittelemassa tänne yli viikkoon, mutta enpä ole käynyt koneellakaan tänä aikana enempää kuin yhden kerran, ja silloinkin vain maksoin pari laskua. Oon kyllä nauttinut tästä puolessa välissä olevasta tammikuusta ihan järjettömästi, enkä muista viettäneeni yhtäkään tylsää hetkeä! Tosi hassua. :-) Kamerankin olen valitettavasti unohtanut lähes kokonaan, mutta yritän skarpata tämän asian kanssa! Kokosin taas pari pientä kollaasia, jota sisältävät kuvia kahdelta edelliseltä viikolta, joiden aikana olen..

VIETTÄNYT AIKAA TÖISSÄ

 

1. Muikee naama heti maanantaina

2. Leikin kotista yhen kivan pikkuihmisen kanssa

3. Pyynnöstä piirsin seinälle kahvitauon aikana lyhteen ja pari punatulkkua

4. Lueskelin Rasmus Nalle -kirjaa, ja huomasin, että ihan takuulla on Tuomas veturi tuolla taustalla!

Töissä on kyllä ihan parasta, ja rankempinakin päivinä ne pienet lapset ja niiden jutut antaa ihan valtavasti voimaa. Oon ihan omieni parissa siellä alle 3-vuotiaiden keskellä, hahhah. Yllättävän fiksuja ne on! Ja niiden juttuja on ihana kuunnella. :-D

Yks päivä puin yhtä tyttöä ja meillä oli ollu sinä päivänä sijaisena mun kaima:

Tyttö: "Minä haluan sen toisen Niinan pukemaan minut!"
Minä: "Ai, oonko mää huonompi Niina?"
Tyttö: "Et sinä ole huonompi Niina, sinä olet vain VANHA Niina!"

Tänään istuttiin samaisen tyllerön ja yhden pikkupojan kanssa sohvalla:

Poika: *päästää ison röyhtäyksen*
Tyttö: "Mulla tuli pyllystä röyhtäys!"

Eräs päivä me tehtiin yhden toisen tytön kanssa muumipalapeliä ja jutustelin sille samalla:

Minä: "Kukas tuossa on?" *osoittaa Nuuskamuikkusta*
Tyttö: "Pikku Myy!"
Minä: "Eihän tuo ole Pikku Myy, tuohan on Nuuskamuikkunen. No entä kukas tuossa sitten on?" *osoittaa Pikku Myytä*
Tyttö: "Pikkumuikkuli!"

On ne vaan hassuja ja ihania. Mua pelottaa jo valmiiksi, että kuinka kova ikävä mulla tulee sitten kun tuo mun harjoittelu loppuu.

VIETTÄNYT AIKA KOTONA

1. Marssin eräs päivä lankapuotiin ja ostin pari rullaa tyhmää kutisevaa lankaa ja ihan liian ohuet puikot. Jaksoin kutoa kolme päivää ja mun innostus lopahti, äh!

2. Olin viime viikonloppuna lastenvahtihommissa. Kuvassa komeilee Tatun 4-vuotias serkku ja me oltiin kyläilemässä mun isän luona, mun lapsuuden huoneessa. Hyvin puki mun vanhat vappulasit Aatuakin.

3. Oon hiippaillu aika paljon nuo mun uudet kotitossut jalassa. Ne on aikas mukavat ja pehmoset.

4. Nyt just tässä datailen Leevin kanssa. Helppoa kirjottaa tommosen ison ja kettuuntuneen näkösen möykyn yli. :-D

VIETTÄNYT VAPAA-AIKAA

1. Käytiin ukon kanssa viime viikon tiistaina katsomassa Juoppohullun päiväkirja, ja eilen käytiin tsekkaamassa se Piin elämä, joka oli ihan tajuttoman hyvä, oikeasti, menkää kattomaan se! Siitä tuli kyllä ihan yks mun lemppari leffoista, ja voi vitsit miten hyvin se oli tehty. Ihan parhautta 3D:nä! Tästä taitaa tulla elokuvavuosi, koska mulla on jo mielessä vaikka kuinka monta leffaa, jotka haluan käydä katsomassa.

2. Join mustikkamuffinsin makuista muumiteetä iskän luona. Miks nuo pussit on niin ihania. :-D ♥

3. Iskän luona vietetyn teehetken vastapainoksi passion-makusiirapilla maustettua talon lonkeroa Old Gringossa. "Seurasin" tylsistyneenä Tatun tikkakisoja ja tuskailin iPadilla pätkivän netin kanssa. 

4. Söin elämäni ensimmäisen Pretzelin ja tykkäsin siittä, nami! :-) Tatu oli järkyttyny ko se luuli nuita rakeita raesokeriksi, mutta ne olikin merisuolaa, hahhah. 

Semmosia juttuja tähän mennessä. Saas nähdä, että mitä seuraavaksi. Nyt lähden kuitenkin tekemään huomiseksi eväitä ja muuta yhtä jännittävää, hehe. Hyvää yötä! 

Translate: Last couple of weeks have been filled with work and wonderful freetime.♥

Kuvia kuluneelta (työ)viikolta

Tällä viikolla on töissä ollut jotenkin erityisen mukavaa! Kenties kaikilla joulutohinoilla ja valmisteluilla on ollut osuutta asiaan, mutta nyt kuitenkin niitä otsikon lupailemia otoksia, jotka olen napsinut puhelimellani.

Jouluaskarteluita on tullut tehtyä varmaan monen muunkin edestä ja melkein kaikki päiväkodin seinillä komeilevat hahmoset ovat saaneet tonttulakit päitään koristamaan. Ikkunoissa komeilevat hopeiset tähdet ja valkeat lumihiutaleet. Kävin pari viikkoa sitten myös kirjastossa lainailemassa päiväkodille jouluaiheisia kirjoja ja niitä onkin luettu ihan urakalla.

Meidän päiväkotiryhmässä on tällä hetkellä 5 vauvaa, joten hellittävää kyllä riittää ihan jokaiselle työntekijälle. Voi jumpe niitä pieniä sormia ja varpaita. Pieniä lapsosia kompensoimassa onkin sitten huone, joka on täynnä pehmeitä ja jättimäisiä legopalikoita! Meidän ryhmästä siellä käydään tosi harvoin ja itsekin vierailin siellä tänään vasta ensimmäistä kertaa. Itsehän rakentelin paljon innokkaammin kuin lapset, kattokaa nyt tota mun superhienoa ukkelia, haha. 

Kuvia mulla olisi näytettävänä vaikka kuinka paljon, sellaisia tosi fiksuja ja ei niin fiksuja, mutta ehkä niitä sitten toisella kertaa. Nyt taitaa olla kotiaskareiden aika, mutta onneksi Tatu on helpottanut niitä tänään kovasti! Se pesi neljä koneellista pyykkiä ennen tikkakisoihinsa porhaltamista. En antanu sen mennä kaupunkiin pyörällä, koska mun mielestä on liian kylmä. (:--D) Pakotin sen menemään bussilla, ja annoin sille bussirahat käteen:

Tatu: "Mun pitäis vissiin siivota useammin niin sais aina rahhaa. Sitte mää oon kohta miljonääri.. ja minä voin elättää sinut!" Repesin kyllä niin pahasti. On se kyllä ihan hassu ukko. Meidän postiluukusta tipahti tänään pari joulukorttia ja yksi niistä oli Vileksiltä ja Anetelta. Kortin sisältä paljastui myös valokuva, jonka olemassaolosta en edes tiennyt! Viis siitä, että meidän asunnossa on kylmää kuin napajäällä, meitsin sydäntä kyllä lämmittää nyt ihan hulluna.♥ Saatan julkaista kuvan myös täällä vähän myöhemmin, sillä se on pian myös tavallaan aika ajankohtainenkin. ;-)

Nyt kuitenkin niitä kotihommia, heipsan!

Translate: I think that sometimes I'm having so much more fun at work than the kids. :-D

Kuulumisia kuluneelta viikolta

Yks väsynyt Niina täällä, hei! En oo käynyt koneella vissiin neljään päivään, joten eipä ole täälläkään mua näkyillyt. Mulla alkoi maanantaina työt eräällä päiväkodilla, ja kuukausien vetelehtimisen jälkeen oon ollut kyllä aika kovilla, myönnän sen. On taas pitänyt totuttautua aikaisiin aamuherätyksiin (tottuuko niihin ikinä?) ja tiettyyn arkirytmiin. Neljältä kotiin päästessäni olen yleensä niin väsynyt, että heittäydyn vain sohvalle katsomaan televisiota. Päiväkodilla on ollut tosi mukavaa, mutta toisaalta oon myös ihan hivenen pettynyt. Mulle vaan niin kehuttiin paikan liikuntapainotteisuutta ynnä muuta, mutta kuitenkin mut laitettiin ryhmään jossa on lapsia alle vuoden ikäisistä noin kahden vuoden ikäisiin. Osa ei osaa vielä edes kävellä, ja ne jotka osaavat ovat vielä kovin kömpelöitä. Mun päivät on vaan pukemista, siivoamista ja vaipanvaihtoa. Pihallekkaan en pääse mukaan, koska muiden mennessä pihalle, minä jään siivoushommiin. Odotin myös sitä, että pääsen kuulemaan lasten hassuja juttuja, mutta nuo pienet tytön tylleröiset ja pojan palleroiset eivät osaa vielä edes puhua, paria poikkeusta lukuunottamatta. :-D Noo, ehtiihän ne tässä puolessa vuodessa kasvaa.

En myöskään muista ennen olleeni näin pahassa taloudellisessa ahdingossa. Jo jonkin aikaa mun tililläni on majaillut vain muutama sentti, joilla en tietenkään saa ostettua yhtään mitään. Siis oikeasti, nyt puhutaan senteistä, eikä valitettavasti edes kymmenistä sellaisista. Eilen mulla oli töissä eväänä riisiä, ja huomenna makaroonia. :-D Senpä kunniaksi kokosin puhelimesta löytyneistä ruokakuvista kollaasin ja söin ihan vain silmilläni:

Tänään oon haaveillut Da Marion ihanasta salaattipöydästä ja herkullisista pizzoista, Pannukakkutalon antimista sekä ihan vain itsetehdyistä piiraista. Voi eurot, tulkaa tililleni, jotta saan taas ruokaa. :-D

Ps. Kuinka ärsyttävää on se, että kun aamulla heräät niin on ihan pilkko pimeää, ja taas töistä tullessasi on valo jo tipotiessään? No melekosen ärsyttävää sanoisin, sillä en omista lisäsalamaa, joten kuvien ottaminen on aika haastavaa. :-D

Pps. Tää oli mun 200. (kahdessadas!) postaus!

Elämä hymyilee

Tänään on hymyilyttänyt oikein extra paljon, nimittäin kävin tänään päiväkodilla kyselemässä työelämänvalmennuspaikkaa. Olin aluksi ihan väärässä paikassa, mutta onneksi eräs suloinen eskarilainen opasti minut oikealle ovelle. Haastattelutilanne meni tosi hyvin, ja sainkin paikan puoleksi vuodeksi! Miettikää, toukokuuhun asti! Ihan huikeeta! :-) Aloitan työt ensi maanantaina, enkä meinaa pysyä pöksyissäni!

Ennen ensi maanantaita mulla on kuitenkin jonkin verran tekemistä, sillä ensin täytyy käydä työkkärissä ja sitten vielä hommata rikosrekisteriote, joka ilmeisesti lasten kanssa työskennellessä tulee esittää työnantajalle. Tää oli mulle ihan uusi juttu, koska ei multa ennen oo mitään kyselty. Onneks ei tarvi kuitenkaan huolestua, sillä tietääkseni mulla on ihan puhtaat paperit, haha. :-D Uuden "työpaikan" kunniaksi päätin, että tänään ei syödäkkään mitään makaroonia. Marssin kauppaan ja ostin lohta, perunoita sekä kasan erilaisia mausteita ja kokkailin uunilohta sekä perunamuusia ja sitruunakastiketta. :-) 

Nyt on vatsa täynnä ja hyvä mieli. Hymyilen vielä siihen asti, kunnes poskilihakset pettää ja yritän ottaa ilon irti kaikesta tästä vapaa-ajasta, joka tuleekin pian loppumaan. Tänään on ollu kyllä ihan huippu päivä! :-)

Translate: I've had a grrrrrrreat day today, so I decided that food must be super too.

Kun tihuttaa ja pekka pouta on lomalla, silloin on paljon huolia sateenvarjottomalla

Onneks tuo tyhmä maanantai on nyt jo takanapäin niin saa iloittua hieman arjestakin. :-D Koitin tosiaan eilen soitella sinne päiväkodin johtajalle, mutta en saanut yhteyttä. Tänään sitten soittelin taas yhtä huonolla menestyksellä, joten päätin pirauttaa samaisen päiväkodin tiiminvastaavalle, jolta kuulin, että minun pitäisi soittaa näistä asioista johtajalle. Tässä kohtaa meinasi jo pieni epätoivo iskeä, mutta kerroin yrittäneeni tavoittaa kyseistä henkilöä jo kaksi päivää ilman tuloksia, joten hän sitten lupasi järjestää tapaamisen huomiselle. Oli tosi mukavan oloinen ja ymmärtäväinen ihminen siellä langan toisessa päässä, ja nyt toivon entistä kovemmin saavani paikan. Ainakin kuulosti siltä, että luultavasti tuonne pääsee! :-) Heti on paljon parempi mieli, ja oonkin täällä aamupäivästä vetänyt voitontanssia villasukat jalassa. 

Ulkona on ihan hirveä lumimyräkkä, mutta onneks mulla ei olekkaan mitään menoja tälle päivälle, joten voin hyvällä omatunnolla käpertyä viltin alle katsomaan vaikka televisiota villasukkineni. Oon ihan innosta piukeana ajatellessani, että pian minäkin saan oman osuuteni arjen rutiineista. :-) Oon työskennellyt päiväkodissa viimeksi joskus viisi vuotta sitten, ja odotan sitä kyllä innolla! Vuosina 2011 ja 2012 olen työskennelyt lastenkulttuurin parissa ja kesällä nuorisotyöllä lastenohjaajana, joten kokemusta onneksi löytyy jo hippusen verran. Kyllä mä olen tässä muutaman vuoden aikana ainakin sen tajunnut, että lapset on se mun juttu. Lasten parissa mä haluan tulevaisuudessakin työskennellä, mutta se missä muodossa, onkin täysi mysteeri.

Ps. Otsikko on tästä kipaleesta. Törmäsin tuohon tänään Youtuben kautta ihan vahingossa, ja tuli ainakin kunnon yläastenostalgiat. :-D Rihanna, rihanna, täytyy uuniin pannari panna.. Haha.

Translate: It might be snowing outside, but I'm still feeling sunny!

Viimeistä kertaa yhdessä.

Aattelin tänään näyttää teille vähän kuvia mun perus intiaanityöpäivästä, työkavereista ja työvaatteista. Tänään oltiin tosiaan viimeistä kertaa töissä tällä porukalla. Yhdellä meistä loppu tänään harjottelu, ja itsekin olin siellä nyt viimeisen kerran arkipäivänä. Mulla ja Piialla on vielä viikonloppuvuoro ja sen jälkeen onkin Sarjiskuviot mun osaltani lopussa. Tavallaan vähän haikea fiilis. Tässä kuitenkin näitä kuvia!

Kivaa tulla esitellyksi lapsille joka päivä sanoin: "..ja tässä on meidän ihana intiaanityttö, Niina"

Linnaneidon ja Pupen kans istuskellaan.

Intiaani numero 1, intiaani numero 2, prinsessa ja linnanneito.

Näistä kuvistahan puuttuu tietysti se tärkein asia, eli ne lapset, mutta niitä ei saa kuvata joten saatte tyytyä meidän naamoihin. :-D Nyt on taas yks mun elämäni aikakausista päättymässä. Oon peloissani ja huojentunut ja onnellinen ja haikea ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Tiedän, että kaikki on tähän asti mennyt hyvin, koska muistelen näitä aikoja jälkeenpäin varmasti lämmöllä. Oli tosi kiva työporukka ja aivan mahtava työpaikka. Ei tässä varmaan muuta sanottavaa ole kuin KIITOS.♥

Työtä ja huvia.

Väsyttää, koska olin ensimmäistä kertaa kotona tänään vasta seitsemältä. Töiden jälkeen lähdettiin käymään Tatulin ja Nikon kanssa Haaparanalla, joten päivä on tuntunut erityisen pitkältä.

Aamulla olin nyrppis, koska oli pakkasta ja pipo jäi kotiin. Mietiskelin myös opinnäytetyötä ja sitä kuinka hitaasti se on edistynyt. Tosin aloittelin sitä vasta tänään, mutta kerron siitä joskus myöhemmin erikseen lisää.

Odottelin yksinäni autossa, koska en jaksanut lähteä Nuuskatukkuun.

Alla olevasta kuvasta voitte nähdä missä muualla kävimme vaeltelemassa.

Piipahdettiin myös Golden Flowerissa syöpöttelemässä, koska oli kiljuva nälkä - tai mulla ainakin.

Paistettua kanaa ja ananasta.

Kävin nyt tuolla toista kertaa syömässä, mutten muistanutkaan kuinka hienon näköinen paikka se olikaan. Melkein hävetti harmaissa kollareissa ja hupparissa, mutta minkäs teet, työkamppeilla oli mentävä.

Taas oli todella mukava työpäivä. Olen äärettömän kateellinen Outille ja Sannalle, jotka saavat työskennellä Sarjiksella vuoden ympäri. Olisin ikionnellinen, jos pääsisin itsekin joskus töihin tuollaiseen paikkaan. Tuo työ ei tunnu työltä lainkaan. Tänäänkin jäin vahingossa ylitöihin, enkä edes huomannut.

Tuskin maltan odottaa huomista, että pääsen taas jatkamaan projektiani! :-)

Ps. Perjantaina on terveystiedon prelit, enkä ole edes raottanut yhtäkään kirjaa. Aiai. Motivaatio hukassa..


Translate: I'm having such a good time at work. Working doesn't feel like work at all. :-) My Wednesday was all about work, Ikea and Chinese food.

"Mulla on aivojen tilalla vissiin aurinko" -Stepa

Oon nyt ollut tän viikon työharjoittelussa tuolla Lasten kulttuurikeskuksella. Oon tän kokonaisen vuoden ajan muistellut kyseistä paikkaa lämmöllä. Sunnuntai-iltana pohdin kuitenkin, onko aika vain kullannut muistot? No ei todellakaan ole! Olen onneni kukkuloilla! Lähdin aamulla lumimyrskyssä kohti bussipysäkkiä - hymy huulillani.

Istuskelin tänään toisella puolella lasten kulttuurikeskuksen rakennusta, ja laitoin paikkoja valmiiksi huomisen avointa taidetoimintaa varten, ja tekaisin yhden mallityönkin. Kuulin ulkoportailta kolinaa, ja ajattelin, että voi ei, taas joku turisti jolle joudun vastaamaan kiperiin kysymyksiin, mutta ei. Se oli Piia, edelliseltä työharjoittelu kerraltani! Ensin en edes tunnistanut, sillä olimme tavanneet viimeks noin vuosi sitten. Toljotin vain silmät pyöreinä (enkä ihmettele vaikka suukin olisi ollut auki). Sain puserrettua suustani vain sanan: ".. SINÄ!"

Muutaman pitkältä tuntuvan sekunnin jälkeen sain vihdoin noustua tuoliltani ja lähdin juoksuhyppelemään kohti Piiaa ja annoin kunnon karhunhalin. Oli tosi hauskaa nähdä. Mua hymyilyttää vieläkin ja tekisi mieli hypellä tasajalkaa. Muutaman viikon päästä ollaan harjoittelussa taas yhtä aikaa!

Nyt hieman kuvia päivästäni.

Ilmapalloja, sanomalehtipaperia ja paperiliisteriä. Niistäpä tulleeki aika hauskoja sitten ko ne on työstetty.

 Ekomassasta muotoiltuja donitseja.

 Sitten suditaan rumien donitsien päälle vähän maalia!

 Tällasia niistä sitten tuli. Loppupäivän tekiki sitten mieli donitseja.

Olin niiiiiiiiiiiin mielissäni kun sain tuollaisen tehtävän! Olin ehkä vähän liiankin onnessani. :'-D

Mun työaika on 9-16, ja se meneekin aina ihan hujauksessa. Taas kun oli aika pakata kamppeet ja lähteä, niin olin ihan, että "häh, nytkö jo?" Kävelin sitten parkkipaikalle odottelemaan Ukkoa. Parkkipaikalla mun lisäkseni odotteli joku muukin.

Hassu tyyppi tuo koira. Olin siitäki niin ilonen. Aamuisen myrskyn jälkeen sääkin muuttui mun mielentilaani vastaavaksi - aurinkoiseksi.

Translate: I have the best job training place ever! Today I made donuts of some kind of paper pulp, and painted them with acryls. I also saw a funny dog. Mwahaha.

Lasten kulttuurikeskus Sarjis

En ookkaan tainnut muistaa täällä vielä hehkuttaa, että sain työharjoittelupaikan! Jes! Nyt voi taas viivata yli yhden murheen pois listalta.

Viime keväänä olin harjoittelussa Kemin lastenkulttuurikeskus Sarjiksella, ja se oli tosi ihana paikka. Mun työtehtäviin kuulu mm. lasten taideohjaus, ryhmänohjaus, sekä kaikenlainen taiteilu ja askartelu. Kaks kuukautta kulu tosi nopeasti - varsinki kun meillä oli niin hauska työporukka! Pomot oli tosi rentoja, ja mun kanssa yhtä aikaa työharjottelussa oleva Piia oli ihan mahtava tyyppi!

Oon miettiny pääni puhki ton opinnäytetyön kans, enkä oo vieläkään keksiny siihen mitään ideaa, mutta päätin pyytää uudestaan harjottelupaikkaa Sarjikselta, koska siellä on niin monipuolista toimintaa, että ihan varmasti mieleen juolahtaa joku mukava idea sitä opparia varten.

Viime vuonna olin mukana rakentamassa Sarjiksen järjestämää Meriseikkailua. Se oli näyttely, jossa lapset sai kuitenkin seikkailla ja leikkiä, sekä koskea näyttelyssä esillä oleviin esineisiin. Meriseikkailu oli ikäänkuin "vedenalainen" fantasiamaailma, joka koostui useasta eri osasta. Kokonaisuuden kruunasi vielä taustalla soiva musiikki ja aaltojen kohina. Lapsilla oli siellä ihan valtavan hauskaa!

Tässä näette pienen osan näyttelystä:

Merihevonen ja meduusoja.

Prinsessalinnan sisäänkäynti.

Prinsessalinnan koristuksia.

Mereneläviä jotka pursotettiin muistaakseni polyuretaanista ja maalattiin akryylivärein.

Kaloja ja muita otuksia.

Kumihanskoista askarreltuja kasveja. Kuva on otettu näyttelyn lopussa, joten nuo on jo aika kärsineitä.

Kapteeni Mustaparran aarre.

Vankityrmä ja kapteeni Mustaparran luut. Lapset oli näistä ihan innoissaan. :-D

Ja tässä oli meidän ihanat pomot. Tää oli tosi hyvä kuva, mutta blurrasin kasvot ihan vaan siltä varalta jos ne ei välttämättä halua näkyä täällä. :-D

Ja tässä näette mun ja Piian ihastuttavat työvaatteet. Näytän enemmän merimakkaralta ko merenneidolta. :-D 

Työharjottelu Sarjiksella oli ihan valtavan antoisaa ja hauskaa. En meinaa pysyä pöksyissäni kun tiedän että pääsen sinne taas pian uudestaan! Tänä vuonna näyttelyn teemana on sadut, ja luvassa onkin siis Satuseikkailu. Valitettavasti itse olen rakentamassa sitä vain viikon verran, ja nekin on sellaisia viimeistely hommia. Pääsen kuitenkin mukaan itse seikkailuun opastamaan lapsia, ja lapsenmielisiä. :-D