02.01.2013

Eilen juhlistettiin mun ja Tatun viidettä vuosipäivää. Ollaan siis seurusteltu "virallisesti" jo kokonaiset viisi vuotta, huh! Tässähän alkaa tuntea itsensä jo vallan vanhaksi. Tulin neljältä töistä kotiin olettaen, että päivän suunnitelmiin kuului vain ulkona syöminen. Sen sijaan armas ukkoni oli paistanut meille kotona herkulliset pihvit sekä tehnyt perunamuusia! Oli muuten hyvää! Pöydänkin se oli kattanut oikein nätiksi ja kynttilöitäkin oli palamassa.♥ Sen lisäksi sain kätösiini kukkapuketin, josta paljastui ihana kimppu! Ennen syömistämme mulle ilmoitettiin myös, että: "Bussi lähtee puolentoista tunnin päästä" Ai minne? "No Edeniin", haha. Ihanata! Käytiin siis myös vähän polskimassa ja rentoutumassa. Oli kyllä ihan huikea päivä. Onhan tuo mun hellu melekosen ihana. ♥

1. Kökkö kuva Edenistä

2. ja 3. Kukkakimppu
4. Tatun mulle joululahjaksi askartelema pöllö

Alla oleva kuva on napattu viime kesän uimareissulta, ja tuo on juurikin se kuva, jonka Anette lähetti meille joulukorttinsa mukana. En tiennyt, että tuollaista kuvaa on olemassakaan, joten oli aika kiva ylläri, hehe. Melko siirappista kylläkin. ;-) Arvostan kyllä romantiikkaa, mutta itse olen kyllä varmaan maailman epäromanttisin otus, haha.

Nyt vielä kuvien muodossa muutamia muostoja matkan varrelta. Kuvat eivät ole minkäänlaisessa aikajärjestyksessä.

1. Leikkipuistossa keinumassa

2. Ämmin mansikkamaalla

3. Kemissä suihkulähteellä läträämässä

4. Ossauskoskella uimassa Kemijoessa 

1. Seurakunnan leirillä

2. Junassa matkalla Tampereelle

3. Tehtiin vihreää suklaapirtelöä, joka näytti hernekeitolta, haha

4. Koulukaverin synttäreillä

1. Meidän silloisen peruskoulun pihalla hengailemassa

2. Automatkalla Jyväskylästä Kemiin. Tatulle pisteet ilmeesta, haha

3. Laskettiin mäkeä Lumilinnassa

4. Hiippailtiin metsäteillä

Tuntui tosi hassulta katsella näitä kuvia, sillä muistan vieläkin jokaisen hetken kuin eilispäivän! Monenlaisia seikkailuita ollaan yhdessä koettu, nin hyvässä kuin pahassakin (onneksi enemmän kuitenkin hyvässä!). Vuosiakin on jo melko paljon takana, mutta toivottavasti vielä enemmän edessä. ♥

Translate: Me and Tatu have been together for 5 years now. ♥

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Eilen juhlittiin Tatun 20-vuotis synttäräreitä. Päivällä sukulaiset ja tutut kävi kahvittelemassa ja illalla juhlistettiinki tuota ukonmöllikkää ihan vaan muutaman kaverin kanssa. Eilen oli kivaa, mutta tänään vähän puhallututtaa. :-D

Aloiteltiin iltaa meillä ja muutaman rommikolan jälkeen pojat yritti jo tanssia täällä Gangnamin tyyliin, haha. Sain kuvattua myös vallan upean videon tapauksesta, mutta en rohkene laittaa sitä tänne. :-DD Kuvia otettiin illalta ihan naurettavan vähän, koska meinattiin taas unohtaa koko kameran olemassaolo. Annoin Tatulle lahjaks semmosen friteerauskeittimen ko se on semmosesta "haaveillu", nii sitten tehtiin vielä porukalla ruokaa ennen kaupungille lähtöä. Friteerattuja ranskiksia, possunsuikaleita, itse tehtyjä sipulirenkaita ja kaikkea hyvää, oli kyllä kiva ilta!

Päätettiin lähteä hengailemaan Satama open airin ulkopuolelle kuuntelemaan vähän Poets of the fallia. Kuulosti niin järjettömän hyvältä livenä, että melkein harmitti etten ollut ostanu lippuja tuonne tapahtumaan. Hyvin se ilta kului tosin siellä aidan ulkopuolellakin.

Loppuillasta lähdettiin taivaltamaan vielä baariinkin. Ei käyty tanssimassa ollenkaan, mutta karaokepuolella tuli vietettyä aikaa ihan kiitettävästi ja lauloin Vileksin kanssa duettona Hectorin Juodaan viinaa -kappaleen. Ehhehheheeeeeei! Onneks en ollu sentään mitään soolona lähteny lurittelemaan, mulla ei nimittäin oo mikään maailman kaunein lauluääni. Vileksi laulo myös Tatulle Sigin Hyvää syntymäpäivää - oli aika söpöä. :-DD

Ilta oli ihan huippu, mutta voin kyllä kertoa, etten taida juoda enää vähään aikaan mitään vettä väkevämpää.
Tännään on Tatun oikea syntymäpäivä, joten superit onnittelut vielä ukkoselleni! ♥


Translate: My boyfriend's 20th birthday!

Lumilinna, osa 2.

Ajattelin latailla tänne vähän lisää kuvia tän päiväseltä Lumilinna vierailulta. Tällä kertaa näette kuvissa jopa vähän enemmän mun pärstääni, sillä värväsin Ukon hovikuvaajakseni. En tietysti malttanut olla erossa kamerasta ihan koko aikaa ja siitä onkin todisteena tän päivän aiemman postauksen otokset, sekä kuvat rakkaasta ukostani.

Ohana on perhe

 ja perhe on ketään ei jätetä yksin - tai hylätä. -Lilo & Stitch.

Lupasin muutama päivä sitten, että lupaan kantaa kameraa tunnollisemmin mukanani, jotta minulla olisi tänne jotakin omaakin kuvamateriaalia, mutta meiltä onkin patterit lopussa, enkä oo vielä vaivautunut ostamaan lisää. Niimpä pelaan itselleni hieman aikaa käyttämällä jo aiemmin ottamiani kuvia, ja esittelen teille perheeni! Toisinsanoen siis elämäni miehet.

Ukko:

Ukko on datanomiksi keväällä valmistunut höppänä. Sanon sille aina, että se on maailman hassuin ukko ja vastaukseksi saatan saada: "Ite oot hassu akka"

Ei sen oikea nimi ole Ukko, vaikka se minun ukko onkin. Tapaus tottelee myös nimeä Tatu, mutta sen soittaessa mulle, mun näytölläni lukee, että Natunen soittaa.

Ukko pääsi Kemin kulttuurikeskuksen seinille vuoden 2010 marraskuussa, jolloin minulla oli siellä näyttely. Päätin silloin maalailla iloisen ukon, koska sellainen se on yleensä aina - paitsi nälkäisenä.

Henri:

Armas pikkuveljeni Henrihän se siinä! Henkka on mua kolme vuotta nuorempi ja opiskelee nyt ensimmäistä vuotta kaksoistutkintoa, isosiskon jalanjäljissä. Siitä tulee reilun kolmen vuoden kuluttua toivon mukaan ylioppilas ja sähkömies.

Henrillä on tosi paljon tietoa kaikista asioista, ja se onkin sata kertaa fiksumpi kuin minä. Sillä on myös hyvä huumorintaju, ja muistankin kun mulla oli pikkuvarpaassa murtuma lyötyäni sen pöydänjalkaan, Henri lähetti mulle tän kuvan.

Mulle tapahtui juurikin samalla tavalla kuin tuossa kuvassa! Nauroin vedet silmissä varmaan puolituntia. Kyllä se keksii. :D

Isi:

Isin oikea nimi on Petri, mutta minä tietenkin kutsun häntä isiksi tai iskäksi. Sekin on aika hassu ukko, tai hauska ainakin. Sillä on paljon pöhköjä juttuja, ja se on aina kiusaamassa kaikkia. Se tykkää kovasti roottiripyöräilystä, vaikkei sillä omaa vielä olekkaan. Onneks sillä on kavereita, joilta kakspyöräisiä menopelejä löytyy, joten aina voi lainata ja lähteä viilettämään pitkin katuja tukka hulmuten.

Isiltä olen perinyt ainakin nenän, kieron huumorintajun sekä hyvän ruokahalun. Naurattaa, koska kirjoitin ensin vahingossa, että kieron nenän.

Luna:

Luntti ei suinkaan ole elämäni mies, sillä eihän se ole mies alkuunkaan. Se on meidän pieni karvavauva tyttönen. Sen te jo tunnettekkin täältä, joten se ei enää suurempia esittelyjä kaipaa. Laitetaan nyt kuitenkin vielä kuva siitäkin.

Semmoinen on siis minun pieni perheeni. Onko siellä ruudun toisella puolella muita isosiskoja? Allekirjoittanut heiluttaa kättään täällä. Muistan aina kuinka olin katkera siitä, ettei minulla ollut vanhempia sisaruksia. Isosisko olisi ollut aika kova juttu! Olen kuitenkin tyytyväinen jo yhteen veljeen, joka minulla on.

Rentouttavaa ja hauskaa viikonloppua kaikille!

Vuosipäiväilyä.

Oon ollu jo pitkän aikaa hirvee stressipallero, enkä oo osannu oikein nauttia lomastakaan kun koko ajan pitäis olla huolehtimassa jostakin. On tulevat ylioppilaskokeet, työharjoittelut, opinnäytetyöt, seuraavaan opiskelupaikkaan hakeminen, ja omien tulevaisuuden suunnitelmien yhdistäminen tuon minun Ukon kanssa. Mutta mitkä tulevaisuuden suunnitelmat? En oikein tunnu ittekkään tietävän mitä haluan, ja tuntuu että hukun tähän suureen maailmaan, niin tyhmältä ko se kuulostaaki.

Kaiken stressin jälkeen eilinen tuli kyllä tarpeeseen. Meillä oli Ukkelin kans 4. vuosipäivä, ja vietettiin sitä kotiutumalla maalta, ja käymällä syömässä sekä elokuvissa. Elokuvissa pyöri Johnny English - Reborn, ja sen pääsi kattomaan vitosella. Ensimmäinen osa kyseisestä leffasta on tullu jo vuonna 2003, mutten ollu ikinä edes kuullu siitä. Ainoat asiat mihin pystyin aluksi keskittymään oli: "Hei tuossa on Mr. Bean!" ja "MITÄ! Mr. Bean PUHUU!" Mitähän mieltä Rowan Atkinson on siitä että se mielletään usein vaan Mr. Beaniksi? Kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin ihan hauska leffa. Kaikista hauskinta oli kuitenkin jonkun meidän takan istuvan tyypin nauru. Se oli varsin tarttuvaa. :-D

Pikku-Ukko ja Pikkuakka vuonna 2009.

Päivä oli vallan ihastuttava, enkä muistakkaan millon oisin viimeks unohtanu kaikki mun murheeni. Kotona meitä odotti vielä Luna ja Supernaturalin 6. tuotantokausi. Voi, Dean (huokaus).♥

On mulla hauska Ukkeli. :-)