Tietomaassa

Ilkeästä flunssasta ja pökkyräisestä olosta huolimatta, lähdin eilen käymään Tatun kanssa Oulun Tietomaassa. Olin viimeksi vieraillut kyseisessä paikassa joskus ala-asteella, ja mietin ensin, että onko se ihan vaan lapsille. Paikalle päästessämme sain kuitenkin ilokseni huomata, että kyllä se paikka oli ihan selvästi myös Niinoille! Kerettiin olla siellä kaks ja puoli tuntia, ennenku paikka menikin jo kiinni. Oisin viihtyny siellä vielä pidempääkin ja osa jutuista jäikin testaamatta, höh, mutta ehkä joskus toiste sitten. :-D Näytän kuitenki muutamia kuvia, joita Tatuli kerkes päivän aikana napsia. Luonnollisestihan parhaista paikoista ei oo kuvia, koska niissä nyt ei mitään kameroita ehtiny miettimään, haha.

  

Kuva 1. Matkalla Tietomaahan! Ja mulla on uus pipo, jee! Kuva 2. Siinähän sitä Tietomaan rakennusta näkkyyki jo. Se tornin oikealla puolella näkyvä lasinen hökkyrä on lasihissi. Kuva 3. Testasin tuommosta jutskua, jolla pysty liikkumaan ilman avulla tai jottain, ääh. Nyt meni niin tieteelliseksi, että oksat pois. Kuva 4. Raasun näkönen uutisankkuri Tatu. :-D Kuva 5. Tiirailin kaukoputkella, että mitä siellä ulkona näkkyy. Kuva 6. No tämmösiä maisemiahan sieltä putkesta näky, tosin sillä näki tietty vähän lähemmäksi. Kuva 7. Minä (163,5 cm) ja tähän mennessä maailman pisin mies, Robert Wadlow (272 cm). Huhhuh. :-D

Tajuttiin lähteä sinne urheilupuolelle vasta noin 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja voi äh, että harmitti, koska siellä oli ihan parasta! :-D Siellä oli ihan hulluna kaikkea tekemistä ja aika loppuki kyllä ihan totaalisesti kesken! Siitä syystä sieltä puolelta ei oo yhtään kuvaakaan, ku yritettiin vaan testata kaikkea vähäsen ja mahdollisimman nopeasti, haha. Oli kyllä ihan mahti päivä. Tatu sais törttöillä vissiin useamminkin, niin sais nauttia tämmösistä lepyttelymatkoista. :--) Hah!

Translate: At Oulu's Sciense center - Tietomaa. It was such a fun day! :-D

Päiväni teletappien seurassa

Eilen pääsin tarkastelemaan tuota Oulun opiskelijaelämää oikein lähietäisyydeltä, kun Tatu otti mut mukaansa keskustaan seuraamaan Tursajaisia. Siellä opiskelijoista koostuneet joukkueet suoritti mitä pöhköimpiä rasteja ja yritti parhaimpansa mukaan lahjoa tuomareita ruualla, savukkeilla, juomilla ja jopa strippausesityksillä, haha. Noita jälkimmäisiä näinkin illan aikana melko monta.

Illan pimetessä kun kaikki rastit oli suoritettu, oli aika lähteä vihdoinkin sisätiloihin (toisin sanoen jatkoille) Kaarlenhoviin. En ollut käynyt siellä ennen, enkä törmännyt edes tuttuihin koko illan aikana. Sinänsä mälsää kun ei tunne täältä ketään, niin hankala kehenkään on kyllä törmätäkkään. No, nyt oon ainakin saanut muutamille nimille kasvot ja tavannut ne ihmiset kenen kanssa tuo armas ukkoni suurimman osan ajastaan viettää. Ensin olin ihan hullu hermopallero ja stressasin koko tilannetta ("apua, entä jos ne ei tykkää musta?"), mutta onneks kaikki tyypit olikin ihan hullun mukavia, niin ei tarvinu turhia murehtia. :-D

Yks Tatun kavereista oli kyllä aika hassu ja se onkin käynyt meillä kerran aiemmin. Kuulin illan aikana varmaan kymmenisen kertaa, että "teillä on niin ihania kissoja!". Ja huomas ehkä alkoholin vaikutuksen kun suomalainen mies alkaa höpisemään: "Tatu, sulla on kyllä ihana tyttöystävä! Sillä on niin pieni ja hento ääni". Ei voinu muuta kun nauraa. Hassuja kaikki. Oli mukava ilta ja nyt toivon entistä enemmän, että saisin pian itsekin opiskelupaikan. :-)

Tää päivä on mennyt melko pitkälti eilisestä palautumisessa, mutta nyt taitais olla aika jo tehdä jotaki niinkin mukavaa hommaa kuin pyykinpesu ja keittiön siivous. Pyäääk. Ei kai se auta ku pistää hihat heilumaan. Kivaa torstai-iltaa kaikille! :-)

Unexpected gift

Kun muutettiin tänne nykyiseen asuntoon, niin ollaan saatu jonkin verran postia läheiseltä seurakunnalta, joka yrittää saada meitä jäseniksi. Eilen Tatulle tuli paketti, joka sisälsi onnittelukortin, sekä pienen lahjan. Mun mielestä tuo paketin sisältö oli niin hassu siisti, että oli pakko jakaa se myöskin teidän kanssa. :-D 

Paketista löytyi siis suuri onnittelukortti (jossa oli pelottava kuva sammaloituneesta enkelipatsaasta), sekä peltinen rasia, joka sisälsi Jeesus-laastareita. How cool is that? Tästä lähtien en taida muita enää käyttäkkään, haha. :-D Mun mielestä tuo rasia on aika hieno ja oonkin vähän kade ko mulle ei tullu tollasta. Onneks saan varmaan lainata Tatulta jos tulee pipi.

Translate: My boyfriend got a gift from the local parish - Jesus bandages. :-D

Miniretkellä.

Viime aikoina mun päässäni on pyörinyt vähän raskaampia ja henkilökohtaisia asioita, joista en ole halunnut puhua - kenenkään kanssa. On tuntunut paljon paremmalta kirjoittaa muista asioista vain vähän, mutta olen yrittänyt kompensoida tekstini vähäisyyttä lisäämällä paljon kuvia. Valokuvaus onkin ollut mulle viime päivinä melkoinen henkireikä, vaikken mikään mestarikuvaaja olekkaan. Tatun uudehkoa kameraakin olen opetellut käyttämään vasta muutettuamme Ouluun. Myös Tatu valokuvailee paljon, ja iso osa blogissani esiintyvistä kuvista ovatkin hänen ottamiaan. Yleensä jos tarvin jonkin sortin pärstäkuvia itsestäni, niin käännyn Tatun puoleen.

Eilen mulla oli joku hirveä kriisi päällä ja velloin surussa ja itsesäälissä itkien vessan lattialla. Ukko päätti piristää minua viemällä mut pyöräretkelle tuonne läheiselle järvelle, jota olen jo muutostamme asti halunnut käydä katsomassa. Mulla oli karttakin tulostettuna mukana, mutta täytyy kyllä sanoa, että en olisi löytäny yksikseni edes sen avulla perille. Järvi oli juurikin niin ihana paikka kuin olin kuvitellut. Harmittelin varmaan miljoonatta kertaa sitä, ettemme muuttaneet tänne jo aikaisemmin kesällä. Olisin varmasti polskinut järvellä enemmän kuin mielelläni. No, ensi vuoteen sitten! Nyt ainakin tiedän missä järvi on, ja se on lähellä! 

Ilmeisesti kyseiseen uimapaikkaan on ihastunut minun lisäkseni joku muukin, sillä rannalla pönöttävällä infotaululla lukee, että siellä käy kesäisin noin 150-500 uimaria päivässä. Kuulostaa ihan hullulta! Nyt syksyn kylmetessä paikalla oleskeli vain hupsusti puolelta toiselle vaappuvia sorsia, jotka lähtivät tepastelemaan ensin meitä kohti ruuan toivossa. Halusin silittää niitä, mutta ne vaan käveli räpylöillään hitaasti mua karkuun. :-D Sanoin Tatulle, että haluan sorsan lemmikiksi kun ne on niin söpöjä, haha. Ehkä nyt tällä kertaa tyydyn kuitenkin vain nuihin kahteen kissaan.

Translate: Finally we went to check out that lake that I've wanted to see since we moved here! It's only 1,5 kilometers away and I loved it! 

90250

Tänään jaksoin viimeinkin ottaa kameran kauniiseen käteen ja astella ulos kuvailemaan hieman uusia kotikulmia. Asutaan nyt Kaukovainiolla, josta on matkaa keskustan hulinaan noin 3-4 kilometriä, mikä passaa mulle paremmin kuin hyvin. Bussipysäkki on ihan vieressä ja pyörälläkin tuollaisen matkan taittaa vielä ihan kätevästi, joten ei mitään ongelmaa. :-) Jaksan vieläkin joka päivä ihmetellä ikkunasta ja parvekkeelta aukeavia maisemia. Täällä on ihan hirveästi mäntyjä, jotka näyttää mun silmissä jotenkin eksoottisilta, sillä Kemissä oon tottunut näkemään enimmäkseen vain koivuja. 

Tähän mennessä täällä on ollut tosi mukavaa asua, vaikka olinkin ennen muuttoa lueskellut hirveästi "kauhutarinoita" tästä asuinalueesta. Iltojen pimetessä en ole uskaltanut täällä vielä yksikseni liikkua, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa kun alkaa vähän tottua tähän meininkiin. Lähikaupat on sopivasti tuossa noin 30 metrin päässä, joten tällainen laiskiainenkin jaksaa hakea sen uuden maitopurkin tai leffamätöt. :-D Tarkotus olis hakea myöskin työelämänvalmennukseen ihan tähän lähistölle, mutta siitä lisää sitten kun asiat alkaa varmistua (lue: kun saan aikaiseksi hoitaa asioita). Nyt vois painua pehkuihin, että jaksaa taas herätä huomenna ihmisten aikoihin. Ciao!

Translate: New neighborhood. So many treeeeees. 

Pannukakkutalossa

Kävin alkuviikosta Tatun ja Lauran kanssa Oulun Pannukakkutalossa. Oon käynyt aiemmin Tornion vastaavassa, jossa tilasin kinkku-pekoni-salami -pannukakun, mutta tällä kertaa halusin maistaa myös makeita pannareita, joten tilasin valkosuklaa-mansikka -pannukakun vaniljajäätelöllä, nami!

Laura puolestaan tilas suklaa-banaani -pannarin suklaajätskillä. Oi, oi. 

Tatu pitäytyi edellisessä tilauksessaan ja jatkoi suolaista linjaa kana-ananas-aurajuusto -pannarilla ja currycastikkeella. Herkullista tuokin, vaikka aurajuustot jättäisinkin tilaamatta.

Mutta kyllä oli makiaa! Täytynee kyllä käydä toistekin jos (ja kun) namihammasta kolottaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! :-)

Translate: At Oulu's Pannukakkutalo (Pancake house). Yum!