Pyäk.

Inhoan muuttohommia. I-N-H-O-A-N! Täällä minä nyt sitten asustelen pahvilaatikoiden ja rojun keskellä. Pakkaamiseen on aikaa tämän päivän lisäksi enää huominen, ja kaikki meidän miljoonat astiat möllöttää vielä tyytyväisinä keittiönkaapeissa ja joka ikinen laatikko on täynnä rompetta. Miten meillä voi olla näin paljon tavaraa? Häkkivarastoon en ole uskaltanut vuoden asustelun jälkeen edes katsoa..

Leeviäki selvästi väsyttää "pakkaamisen" jälkeen. Niin monta pahvilaatikkoa johon voi hypätä ja alkaa heittelemään tavaroita takaisin lattialle.

Kuvissa tilanne ei näytä niin pahalta, mutta näkisittepä tuonne parvekkeelle tai meidän eteiseen.. Huh! En tykkää pakkaamisesta yhtään ja ajatuskin siitä, että joudun kohta mennä käärimään teekuppeja sanomalehtipaperiin, alkaa haukotuttaa suunnattomasti. Hyi, kun laiskottaa. Tietokone pakataan luultavasti jo tänään, joten minusta kuullaan seuraavan kerran vasta ensi viikolla.

Takaisin pahvilootien ihmeelliseen maailmaan, adios!

Translate: Packing, packing, packing... Ew!

The great thing in the world is not so much where we stand, as in what direction we are moving

Täytyy myöntää, että mua jännittää päivä päivältä koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Enää neljä kokonaista päivää aikaa pakata ennen muuttoa! Virallinen muuttopäivä on vasta lauantaina, mutta suunnataan Ouluun jo perjantaina, koska meidän pitää hakea konttorilta kotiavaimet. Iik! En edes osannut oikein ajatella koko asiaa ennen tätä aamua. Vileksi oli meillä yötä, ja kun se lähti tänään iltapäivällä niin Tatu sano sille, että: "Hyvästele nyt tää asunto. Sää et tuu tänne enää", ja se oli niin surullista. :--D

Tuleekohan mulla hirveen äkkiä "koti-ikävä"? On varmasti vaikeaa tottua siihen, ettei oma perhe ja kaverit asukaan tuossa parin minuutin kävelymatkan päässä. En oo oikeastaan pitkään aikaan edes nähnyt mun omia kavereita, enkä vieraile kovin usein kotikotonakaan, mutta mua rauhoittaa ajatus siitä, että jos haluaisin vierailla niiden luona, niin se olisi mahdollista hetkessä. Pian perheen luona piipahtamiseen tarvitaankin aikaa, rahaa ja suunnittelua, hui. 

Samaan aikaan oon kuitenkin innoissani uudesta kotikaupungista ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista, ja saanhan sentään mukaan mun pienen perheeni.

Nyt ei auta muu kuin pistää töpinäksi ja koittaa tunkea pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin mun koko maallinen omaisuuteni. Siinä voi muuten vierähtää tovi jos toinenkin.