Elämä hymyilee

Tänään on hymyilyttänyt oikein extra paljon, nimittäin kävin tänään päiväkodilla kyselemässä työelämänvalmennuspaikkaa. Olin aluksi ihan väärässä paikassa, mutta onneksi eräs suloinen eskarilainen opasti minut oikealle ovelle. Haastattelutilanne meni tosi hyvin, ja sainkin paikan puoleksi vuodeksi! Miettikää, toukokuuhun asti! Ihan huikeeta! :-) Aloitan työt ensi maanantaina, enkä meinaa pysyä pöksyissäni!

Ennen ensi maanantaita mulla on kuitenkin jonkin verran tekemistä, sillä ensin täytyy käydä työkkärissä ja sitten vielä hommata rikosrekisteriote, joka ilmeisesti lasten kanssa työskennellessä tulee esittää työnantajalle. Tää oli mulle ihan uusi juttu, koska ei multa ennen oo mitään kyselty. Onneks ei tarvi kuitenkaan huolestua, sillä tietääkseni mulla on ihan puhtaat paperit, haha. :-D Uuden "työpaikan" kunniaksi päätin, että tänään ei syödäkkään mitään makaroonia. Marssin kauppaan ja ostin lohta, perunoita sekä kasan erilaisia mausteita ja kokkailin uunilohta sekä perunamuusia ja sitruunakastiketta. :-) 

Nyt on vatsa täynnä ja hyvä mieli. Hymyilen vielä siihen asti, kunnes poskilihakset pettää ja yritän ottaa ilon irti kaikesta tästä vapaa-ajasta, joka tuleekin pian loppumaan. Tänään on ollu kyllä ihan huippu päivä! :-)

Translate: I've had a grrrrrrreat day today, so I decided that food must be super too.

Kun tihuttaa ja pekka pouta on lomalla, silloin on paljon huolia sateenvarjottomalla

Onneks tuo tyhmä maanantai on nyt jo takanapäin niin saa iloittua hieman arjestakin. :-D Koitin tosiaan eilen soitella sinne päiväkodin johtajalle, mutta en saanut yhteyttä. Tänään sitten soittelin taas yhtä huonolla menestyksellä, joten päätin pirauttaa samaisen päiväkodin tiiminvastaavalle, jolta kuulin, että minun pitäisi soittaa näistä asioista johtajalle. Tässä kohtaa meinasi jo pieni epätoivo iskeä, mutta kerroin yrittäneeni tavoittaa kyseistä henkilöä jo kaksi päivää ilman tuloksia, joten hän sitten lupasi järjestää tapaamisen huomiselle. Oli tosi mukavan oloinen ja ymmärtäväinen ihminen siellä langan toisessa päässä, ja nyt toivon entistä kovemmin saavani paikan. Ainakin kuulosti siltä, että luultavasti tuonne pääsee! :-) Heti on paljon parempi mieli, ja oonkin täällä aamupäivästä vetänyt voitontanssia villasukat jalassa. 

Ulkona on ihan hirveä lumimyräkkä, mutta onneks mulla ei olekkaan mitään menoja tälle päivälle, joten voin hyvällä omatunnolla käpertyä viltin alle katsomaan vaikka televisiota villasukkineni. Oon ihan innosta piukeana ajatellessani, että pian minäkin saan oman osuuteni arjen rutiineista. :-) Oon työskennellyt päiväkodissa viimeksi joskus viisi vuotta sitten, ja odotan sitä kyllä innolla! Vuosina 2011 ja 2012 olen työskennelyt lastenkulttuurin parissa ja kesällä nuorisotyöllä lastenohjaajana, joten kokemusta onneksi löytyy jo hippusen verran. Kyllä mä olen tässä muutaman vuoden aikana ainakin sen tajunnut, että lapset on se mun juttu. Lasten parissa mä haluan tulevaisuudessakin työskennellä, mutta se missä muodossa, onkin täysi mysteeri.

Ps. Otsikko on tästä kipaleesta. Törmäsin tuohon tänään Youtuben kautta ihan vahingossa, ja tuli ainakin kunnon yläastenostalgiat. :-D Rihanna, rihanna, täytyy uuniin pannari panna.. Haha.

Translate: It might be snowing outside, but I'm still feeling sunny!

I always say shopping is cheaper than a psychiatrist

Innostuin eilen tekemään pitkästä aikaa tilauksen Yves Rocherille. Tietysti ne Halloween alennukset hieman motivoi, ja ostoskoriin tulikin valittua vähän sitä sun tätä. Omaan käyttöön tulee varmasti useampikin tuote, mutta saattaapa jokunen livahtaa pukinkonttiinkin. ;-)

Tuo kollaasissa ylimmäisenä komeileva hassunmallinen hajuvesipullo sisältää mun lemppari hajuvettä. Se tuoksuu aivan ihanalta, ja nää alennukset tulikin hyvään saumaan, sillä edellinen puteli alkaakin olla jo tyhjä. Ompa se saanut kehuja muiltakin tässä vuoden mittaan. ;-) Mikäs sen hauskempaa, kuin kaveri joka  nuuhkuttelee ilmaa ja mutisee: "mikä täällä tuoksuu näin hyvältä.. se oot sinä!"

Ihan kaikista tilaamistani tököteistä en muistanut tähän laittaa kuvaa, mutta koko tämä setti maksoi mulle noin 25 euroa, jonka lisäksi sain nuo alimmaisena näkyvät tilaajalahjat sekä postikuluttoman toimituksen! Laskeskelin äsken tylsyyksissäni tilauksen todellisen arvon, joka oli yli 78 euroa (ilman lahjoja ja postikuluja)! Tätä voisin kutsua jo alennukseksi! Halloween alennukset loppuivat eilen puolilta öin, mutta varaston tyhjennys on vielä menossa, jotenka sinne vaan tekemään ihania löytöjä! :-D

Ps. Tein eilen tuohon blogin oikeaan yläreunaan tuollaisen kyselyn, koska mua vähän kiinnostaa, että seuraileeko tätä jokunen anonyymikin, joten käykää ihmeessä vastailemassa! :-) Oon utelias sielu, hehe.

Translate: Oops, they shouldn't let me shop online.

Perhosia vatsassa

Toissapäivänä uhosin, että jos en maanantaina saa otettua tuota armasta luuriani kauniiseen käteen ja soitettua siitä harjoittelupaikasta erääseen päiväkotiin, niin mörökölli minut vieköön. Noh, nyt se maanantai sitten koitti ja päivällä kahdentoista jälkeen olikin ihan hirveä jännitys vastanpohjassa, mutta odotin silti innoissani puhelua. Kun sain vihdoin näppäiltyä hupelimeeni päiväkodin johtajan numeron ja painettua vihreää luuria, niin kukaan ei vastannutkaan. Äh! :-D Jännitys vain kasvoi kasvamistaan. Nyt olen tunnin verran sinne kerennyt jo soitella, mutta kukaan ei vastaa vieläkään. Ajattelin, että koitan vielä tämän päivän ajan saada yhteyttä, mutta jos ei onnistu, niin soittelen huomenna jonnekin muualle. Tässä lähistöllä on onneksi useampikin päiväkoti, mutta nettisivuja tutkaillessani tämä paikka miellytti minua eniten. Mua varmaan jännittääkin siksi, koska mää tosiaan haluaisin juuri tuonne! Kyseinen paikka on monikulttuurinen ja liikuntapainotteinen, mikä on mun mielestäni ihan loistava juttu. Työmatkatkin olisi ihan naurettavan lyhyt. Nyt vaan niitä peukkuja ja varpaita pystyyn, että mun puheluihin vastattaisiin ja että saisin paikan. :-D

Toivottavasti se mörökölli ei nyt vie mua, koska kuitenkin oon yrittänyt. :-D Nyt vedän syvään henkeä, näppäilen numeron uudestaan ja soitan vielä kerran.. tai kymmenesti.

Lunta tassunpohjissa

Tuntuu siltä, että ihan vastahan mää täällä kirjoittelin siitä, kuinka tajusin juuri kesän loppuneen ja syksyn yllättäneen väriloistollaan, ja nyt ulkona paukkuukin jo pakkaset ja lumi narskuu kenkien alla. Talvi yllätti mut totaalisesti, ja vasta lumen tullessa tajusin kuinka kauan aikaa oonkaan hukannut vain kotona maaten. Eilen käytiin Tatulin kanssa kaupungilla ja mulla oli valkeana loistavan maan vuoksi ihan höpso olo. Tuntui kuin olisin ollut jouluostoksilla. Tiedättekö sen hassun tunteen? Kirpeä ilma ja hämärtyvät iltapäivät. Ostoskeskuksissa joulukuuset pönöttivät jo paikoillaan ja kiireiset myyjät ripustivat tonttulakkeja rekkeihin. Ihan kummallista.

Meidän pienin kisu, Leevi, on vähän alle puolivuotias, joten se ei ole eläessään nähnyt lunta. Siksipä päätettiinkin laittaa sille valjaat päälle ja ottaa se meidän mukaan pihalle. Ajattelin, että se olis ollut tosi peloissaan ja vaan kököttänyt paikoillaan, mutta ei. Se temmelsi aivan innoissaan ja nuuhkutteli kaikkea mahdollista. Yritin ottaa sitä syliinkin, ettei sillä palelis, mutta ei se malttanut olla paikoillaan. Se halusi vain takaisin hankeen leikkimään. :-D

Sitten hissillä takaisin tuo hurja matka 2. kerrokseen, hahhah. Laiskuuden huippu. En oo vieläkään saanut aikaiseksi soittaa sinne päiväkodille ja kysyä sitä harjoittelupaikkaa, äh! Mun piti hoitaa se asia tällä viikolla, mutta sitten Luna sairastu ja meidän piti hoitaa kaikki eläinlääkärihommat ja lääkekuurit sun muut, joten se on vienyt suuren osan mun huomiosta ja energiasta. Täten lupaan itselleni, että ensi maanantaina minä soitan sen viheliäisen puhelun! Jos siirrän sitä taas, niin mörökölli minut vieköön. Ihan varmasti se mörökölli on pelottavampi kuin se puhelu.

Translate: Leevi's first winter. He really likes to play in the snow. :-D

Rappiolla on hyvä olla (no ei tosiaan)

Heippahei! Tää Tatun syysloma ei ole tehnyt mulle kyllä yhtään hyvää, haha. En oo saanut aikaiseksi yhtään mitään järkevää. Ollaan vaan löhöilty sohvalla ja katottu Breaking Badia ja Dexteriä (niitä Salkkareita tietenkään unohtamatta, hehheh) ja juhlimassakin on käyty. Juomapelien ja alennusjuomien ansiosta ainakin on nyt meidän vessanlattian jokainen virhe ja seinässä oleva tahra tulleet mulle tutuiksi, sen verran oon niitä ehtinyt tuijotella aina kun olen malttanut pitää taukoa rakkaan wc-pönttömme halailusta. Oulukrapula on ihan hirveä. 

Eilen en alunperin aikonut lähteä mihinkään, mutta Tatu jankutti ja jankutti, joten lopulta annoin periksi ja lähdin myös sen luokkakavereiden kanssa juhlimaan. Tuli kierrettyä Hevimestat, 1Barit ja Tivolit. Jestas. Tulipahan ainakin tanssittua. Vähän ennen pilkkua takit narikasta, siitä grillille ja makkaraperunoiden kera kotia kohti. Aamulla tärisin vessassa ja vannoin taas kerran, ettei ikinä enää. Ehkä yleisin vale, jonka ihmiset suustaan päästävät. :-D

Ennen joulua en kyllä tuhlaa yhtään ylimääräistä ropostakaan, koska muuten kukaan ei saa kyllä multa joululahjoja. Lahjojen ostaminen on mun mielestä tosi mukavaa, mutta ei kyllä silloin jos rahaa ei löydy kukkarosta nimeksikään ja jokaista senttiä pitäisi venyttää. It's hard to make a dollar out of fifteen cents.

Ps. On muuten tosi kivaa, että oon viime aikoina saanut lähes päivittäin kommentteja! Aikaisemmin oon saanut tyyliin yhden kommentin kuukaudessa, jos sitäkään, joten oon ollut kyllä ihan hymy korvissa täällä. :-)
Tällä viikolla oon kirjoitellut vähän laiskasti, mutta lupaan ryhdistäytyä taas sitten ensi viikolla. Kivat torstai-illat kaikille! :-)

Hakusanoja osa kolme

Haudi hau! Nyt on taas nuita hakujasanoja kertyny varastoon sen verran, että voisin taas jakaa niitä teidänkin kanssa. Ja jos joku ei vielä tiedä, että mistä tässä nyt on kysymys, niin kerrataan vielä: eli aina kun joku eksyy tänne mun blogiin googlettamalla jotakin, niin ne hakusanat kertyy tuonne Bloggerin liikenteen lähteisiin. Sitten voin iltaisin niitä lueskella sieltä ja nauraa partaani. Aimmat hakusanapostaukset löytyvät täältä ja täältä.

kylpylämaailma kellariin
Joo, semmosen määki laittasin jos ois oma talo ja rahaa ku roskaa!

hello kitty kuulokkeet päässä
Mulla on kyllä ihan vaan punaset Kossin kuulokkeet. Hello Kittyä löytyy tosin puntarina, hiustenkuivaajana ja pyjamana (kiitos Tatun äidin..) Haha.

ohana on perhe

niimpä. ♥

tsemppi runo

Ei tainnu tsemppi_runoja täältä löytyä. :( Ehkä kirjotan joskus! 

hirveä kylppäri
Ei meiän kylppäri nyt niin hirvee oo. Onko teiän sitte?

penkkari plogi
Plogi! Ihana. :-D

hesburger märkä
En tiiä, että mitähän tässä nyt on yritetty hakea, mutta jostaki syystä ei haluta kyllä heselle nyt. :-D

kissavauva
Vaavista löytyy kyllä kuvia.♥

kikkara tukka ponnarilla
Ponnarilla kyllä, mutta kikkaroita mulla ei pahemmin nähdä. :-D

kakku kissa syntymäpäivä

Syntymäpäiväkakkua kissalle vaiko jotain kissan muotoista kakkua ihan ihmisotuksille? Ihan kummin vaan, niin ei taida multa ohjetta löytyä, höh.

suklaakäkkärä
Kertokaa mulle heti mikä on suklaakäkkärä!

tosi iso hampurilainen
Haha, ihanaa, että tällasia googlettamalla päätyy tänne mun blogiin.. Mutta pittäähän hampurilaisen nyt ollakki tosi iso! Amarillon xxxl-burgeri oli ainaki melkonen möllykkä.

Ai että mitä mää oon teheny tännään?

Hei hoi! Tänään on taas sunnuntai. Ukko suuntasi isänsä kanssa heti aamusta taas tikkakisoihin, joten jäin yksikseni kotiin möllöttämään. Tein aikalailla sammaa ko joka päivä muutenki, eli jotakin tämän suuntaista:

1. Söin aamupallaa, totta kai. Tosin mun aamupala sijoittuu yleensä vasta johonki yhden ja kolmen välille,   hehe. Tällä kertaa mussutin tuommosia söpöjä weetabix mini mansikkajuttuja.

2. Seurailin kissojen touhuja ja ne puolestaan tapitti minua. Ne seuraa mua aina joka paikkaan, joten nytkin kun istun koneella, niin ne möllöttää tuossa viereisellä tuolilla. Ei mitään yksityisyyttä, pyh!

3. Siivoilin vähän olkkaria. Parvekkeella hengailee tyylikkäästi petauspatjat, jotka hain kellarista Tatun iskää varten ja sohvan alla lymyilee kissojen leluhiiri. Mua aina hävettää näyttää näitä asuntokuvia ko kaikilla muilla tuntuu olevan semmoset täydelliset mustavalkoset Ikeakodit. Meillä on.. tämmönen. Ei se haittaa, tykkään ite silti. Haha.

  4. Laitoin kasvonaamion. Vihreää luksusta, jipii! En tiiä miksi tuota on aina niin hauskaa läträtä.

5. Valokuvasin minun komiaa kuopusta. Leevistä on tullu jo iso poika. Nyt ku sen aivot kasvais vielä samaa tahtia nuiden koipien kanssa, hehhe.

Näiden asioiden lisäks oon tietenki tehny kaikkea noloa, kuten kuunnellu huonoa musiikkia ja hoilannu mukana, sekä pelannu samalla facebookissa jotaki pikkupelejä. Voi hyvä luoja. Ens viikolla (eli vaikka huomenna, iik?) aion soittaa tuohon viereiseen päiväkotiin ja kysyn siitä harjottelupaikasta ja/tai pyydän pääsiskö haastatteluun. Huisin jännää, voispa alottaa jo vaikka heti viikon päästä! Nyt tän kuluvan viikon aikana ei sentään tarvi istuskella yksikseen, koska Tatullaki alko syysloma, jee! Paitsi jos se vaan istuu konneella pelaamassa jotaki niinki hienoa peliä ko CS:sää. Möh.

Nyt taidan painua suihkuun ja sen jälkeen kattella yhen leffan. Heippodei ja lepposat sunnuntait!

Translate: Everyday is like a Sunday when you're unemployed.

100 asiaa minusta (osa 2/2)

Julkaisin tästä ykkösosan joskus kesäkuun alussa, ja ajattelin, että ehkä olisi jo korkea aika tehdä tämä loppuun. :-D Tässä tulee siis seuraavat 50 faktaa ihanalla Paavo Pesusieni -teemalla, haha. Kuvat etsiskelin Googlen kuvahausta, ja postauksen ensimmäisen osan pääset kurkkaamaan tästä!

51. Olin teininä ihan törkee Eminem-fani.

52. Ylemmän kohdan faktasta johtuen olenkin katsonut 8 Mile –elokuvan reippaasti yli 20 kertaa (oikeasti).

53. Yläasteella laahustin mulle aivan liian isoissa miesten lökäreissä.

54. Joskus seiska tai kasiluokalla hurahdin kuitenkin Idolsin kautta Ari Koivuseen (nolo) ja käytinkin suurimman osan ajastani tekmällä kaikkea kyseiseen henkilöön liittyvää fanihömpötystä. Se meni kuitenkin ohi parissa vuodessa.

55. Näiden kahden jälkeen en oo enää hurahtanut samalla tavalla mihinkään tai kehenkään. Oonko tullut liian vanhaksi?

56. Tosin mun julkkisihastukset on Johnny Depp ja Adam Levine.♥

57. Riisipuuro on ihan mun lempparia, mutta parhaalta se maistuu ehdottomasti jouluaattona. Meillä ei oo tosin ollu ikinä sitä manteliperinnettä.  

58. Luulin pienenä, että kalat kiroilee sanomalla ”voi viehe!”, koska niin yhdessä piirretyssä sanottiin. 

59. Oon hirveän laiska liikkumaan. Joskus innostun jostain, mutta lopetan sen aina melko nopeasti.

60. Mulla on semmonen huono tapa, että nyplään hiuksia koko ajan. 

61. Mun lapsuuden unelma-ammatti oli kokki.

62. Tykkään tarkkailla pilviä ja yrittää löytää niistä hauskoja muotoja. Joku moottorikelkkaileva dinosaurus on aika perus. Haha.

63. Mulle on tärkeää, että asunnossa on parveke, vaikken yleensä ruukaa siellä edes viettää aikaa.

64. Oon ihan hirveä stressaaja. Oon stressauksen mestari! Keksikää ihan mikä tahansa aihe, niin mä keksin siitä jotain stressattavaa. 

65. Musta on ihan huippua jos tulee vastaan joku miellyttävä haju, joka herättää jotain muistoja.

66. Tykkään pelailla porukalla kaikkia pelejä. Joko lautapelejä tai sitten ihan jotain wii hommeleita.

67. Joskus oon ihan hirveen ilonen tyyppi ja toisinaan taas niin masentunu, että synkkä pilvi mun pääni päällä on melkein nähtävillä.

68. Kärsin sosiaalifobiasta. 

69. Peruskoulusta asti mua ollaan oltu tunkemassa terapiaan vaan sen takia, että ”mulla ei ole äitiä”. Ihan omituista, sillä kyllähän mulla on. 

70. Meillä on ollu cockerspanieli, jonka nimi oli Jassu. Muistelen sitä vieläki joka päivä, koska se oli oikeasti maailman ihanin koira.♥

71. Kun olin pieni, niin meillä oli semmosia tosi kummallisia akvaarikaloja joista yks hyppäs aina pois sieltä akvaarioista ja se piti käyä äkkiä heittämässä takasin sinne. Meillä on ollu myös kuulemma rapu, mutta en kyllä muista siitä mitään.

72. Musta ois hirveen hauskaa omistaa joku erikoinen eläin. Joku ihana, niinkö panda, pikkuapina tai pingviini. :-D

73. Mulla haluttais hirveästi alottaa taas joku harrastus. Vaikka tanssi.

74. Mun lemppari ruokapaikka Oulussa on varmaankin Kauppuri5! Ei petä koskaan. Pizzerioista tän hetken lemppari on Da Mario (currymajoneesi♥).

75. Tosin pizza on yleensä jotenki tylsä vaihtoehto, eikä sitä tee hirveästi koskaan mieli. Tykkään hampurilaisista ja ranskiksista, kanasalaatista tai kiinalaisesta.  

76. Rakastan vanhoja satuja. <3

77. Ja tykkään katsoa piirrettyjä.

78. Elokuvia katsoessani itken surullisille lopuille ja itken onnellisille lopuille. Itken myös katsellessani piirrettyjä ja joku on vähänkään koskettavaa, haha.

79. Mun oikea hiusten väri on sellanen ”maantienharmaa” tai vähän kullertava. Nykyiset hiukset on punaruskeat, mutta mulla haluttais vaalentaa näitä.

80. Mulla on melkeen aina nälkä. :-D 

81. Meidän sänky on ikkunan alla, ja musta on kivaa ku voin iltasin pötkötellesäni katsella tähtiä.

82. En ole uskonnollinen ihminen, mutta en ole myöskään eronnut kirkosta, kuten monet muut täyttäessään 18.

83. En oikein osaa sanoa mikä mun uskonnollinen vakaumus on. Ehkä agnostisismi on tällä hetkellä lähimpänä sitä oikeaa. En oikein tiedä mihin uskoa, vai uskoakko mihinkään.

84. Juustokakku on ihan mun ykkösherkkua. Ja se Ben&Jerry’sin Strawberry cheececake jätski!

85. Kaikista kotiaskareista inhoan tiskaamista kaikkein eniten.  Myös tiskikoneen täyttö tai tyhjennys on myös ihan hirveän tylsää. 

86. Elämä ois paljon hauskempaa, jos ois aina tilanteisiin sopivaa taustamusiikkia.

87. Sanoin pienenä luutua putsiksi, mehua mihuksi ja leipää päpäseksi. Nuo sanat on tarttunu nyt myös mun parille kaverille. Mwahaha.

88. Tykkään olla lasten kanssa, koska niiden jutut on aina ihan parhaita. :-D

89. Pöllöt on musta aivan kertakaikkisen sulosia otuksia, ja aina Anttilassa käydessäni käyn halimassa yhtä ihanaa pöllötyynyä. 

90. Oon ihan koukussa pariin Facebookin pikkupeliin. Ärsyttävää! :-D

91. Aina jos käyn ulkona syömässä, niin mulla menee ihan hirveän kauan päättää mitä haluan tilata. Sama juttu koskee kaupassa jätskiallasta.

92. Rakastan Edenin turkkilaista saunaa ja voisinki viettää siellä aina vaikka ikuisuuden.

93. En tykkää liasta. Mua aina häiritsee hirveästi jos menee vaikka vähän jotain sotkua käteen. :-D Ruuan syöminenkin käsilläkin on monesti jotenki vähän ällöä.

94. Puhelimessa puhuminen on mun mielestä jostain syystä jotenkin kamalaa. En yleensä koskaan soittele kellekään. Oon semmonen tekstarityyppi.

95. Laitan aina kellon soimaan 20-30 minuuttia aikasemmin ku mitä mun oikeasti pitää herätä. Musta on kiva herätä ja tietää, että saan pötkötellä rauhassa vielä jonkin aikaa ennenku pitää oikeasti nousta.

96. Oon jotenki hirveän huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikista entisistä työkavereistakin oon yhteydessä vaan yhden kanssa niin, että ollaan yhteyksissä ja nähdään silloin tällöin.

97. Pienempänä olin tosi sosiaalinen ja olinkin vähän kaikkien kaveri. Kaveriporukat mulla vaihtu myös hirmuisen usein, ja tutustuinkin paljon eri tyyppeihin.

98. Mulla on melko vilkas mielikuvitus ja oon hirveän säikky. Jos käyn lenkillä pimeän aikaan, niin pidän jokaista vastaantulijaa potentiaalisena murhaajana. Haha. Aina valmiustilassa karateen!

99. Oon harrastanut pienempänä jumppaa, tanssia, kilpavoimistelua sekä kaikkia mahdollisia eri kerhoja ja yläasteella jonkin aikaa aikidoa. Olin melko urheilullinen – pieni ja laiha. Nyt oon vaan iso ja paksu, haha.

100. Olin ihan varma, etten millään saisi sataa faktaa täyteen, mutta saimpas sittenkin. Ha! 

Jassu

Oon tällä viikolla jostain syystä ikävöinyt ihan hirveästi meidän entistä koiraa, Jassua. Se tuli meille kun olin kolmannella luokalla, ja se oli meidän ensimmäinen kunnon lemmikki. Rakastin sitä sydämeni pohjasta ja muistan vieläkin sen päivän kun tapasin tämän ihastuttavan karvaturrin ensimmäistä kertaa. Olin poissa koulusta, koska olin kuumeessa. Herätessäni kuulin jutustelua meidän ulko-oven takaa, ja uteliaana lapsosena ryntäsin tietysti kurkkaamaan, että kenen kanssa se meidän iskä oikein höpöttää. Kun avasin ulko-oven, niin joku pieni ja musta otus juoksi ovesta sisään ja säntäsi keittiön kautta olohuoneeseen. En edes ehtinyt tajuta mikä se oli. Pian pieni hännänheiluttaja tassutteli takaisin ja huomasin, että sillä oli päässään suloinen vaaleanpunainen pompula. Seuraavaksi koira suunnistikin jo nenä heiluen kohti yläkertaa. Siinä vaiheessa isä ja naapurin setä astelivatkin eteiseen ja sain kuulla, että tämä ihana otus oli vailla kotia. Viikon verran sain roikkua isäni hihassa kiinni ja rukoilla, että voisimmeko ottaa koiran, kunnes isäni viimein heltyi. Olin onneni kukkuloilla.♥

Jassu oli suunnilleen 1-vuotias tullessaan meille. Naapurit olivat löytäneet sen takkuisena ja huonokuntoisena eräästä tienvarrella olleesta ojasta. Se oli peloissaan, kylmissään ja nälissään, mutta kovin kiltti. He saivat selville, että suloisen koiran omistajat olivat halunneet päästä koirasta eroon, koska sen hoitaminen olikin käynyt liian vaivalloiseksi, eikä heillä ollut sille tarpeeksi aikaa. Omistajat olivat ottaneet Jassun autoonsa ja ajaneet niin kauas, ettei se enää osaisi kotiin. Neuvokas koira oli kuitenkin löytänyt tien kotiin ensimmäisellä kerralla. Omistajat olivat olleet ihmeissään, mutta tällä kertaa he päättivät ajaa vieläkin kauemmas, niin ettei koira varmasti löytäisi, saatika jaksaisi tulla enää takaisin, eikä se jaksanutkaan. Joka ikinen kerta asiaa ajatellessani kyyneleet kihoavat silmiini. Kuinka kukaan voisi tehdä mitään tuollaista? Varsinkin, kun Jassu oli maailman kiltein koira.

Jassu oli todella ymmärtäväinen ja seurallinen. Joka kerta kun tulin koulusta, se oli olohuoneen ikkunassa katsomassa ja näin kuinka se lähti innoissaan juoksemaan kohti ulko-ovea. Kun avasin oven, se oli joka kerta hyppimässä riemuissaan ja häntä heiluen tervehtimässä minua - yleensä jokin lelu suussaan. Jos itkin huoneessani, se käveli luokseni todella hiljaa ja hitaasti. Se kävi makuulle ihan viereeni ja painoi päänsä syliini.  Se oli Jassussa parasta. Se tuntui aina ymmärtävän, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Sen jälkeen kun Jassu täytti 7 vuotta, se sairastui. Yhden viikon aikana sen vatsa paisui valtavaksi, sen oli vaikea hengittää, eikä se pystynyt käymään edes lenkillä. Jopa sen valtava ruokahalu oli poissa. Jassu sai kuitenkin eläinlääkäristä lääkkeet, mutta ne eivät auttaneet mitään. Sen oli hyvä olla ainoastaan ulkona. Se vain istui paikallaan nenä taivasta kohti, koska vain siten se pystyi hengittämään. Olin sen kanssa ulkona paljon. Istuin vain vieressä ja silitin. Sen yhden viikon jouduin katsomaan sen kärsimystä ja sen yhden viikon jälkeen Jassu kuoli. Sinä aamuna isäni tuli herättämään minut ja kertoi uutiset. En uskonut koko asiaa ja juoksin portaat alakertaan. Näin elämäni rakkaimman asian makaamassa maassa, ja kosketin sen kuonoa. Jääkylmä. Romahdin maahan polvilleni ja kyyneleet valuivat silmistäni valtoimenaan. Olin ihan shokissa ja muistan huutaneeni jotain, mutten edes muista mitä. Sen jälkeen olin kuin tyhjä kuori. Aloin vain kyynelsilmin keräämään pois kaikkia Jassun tavaroita. Siivosin vain, enkä puhunut kellekään sanaakaan. En edes vastannut kysyttäessä. Koulusta olin poissa kaksi päivää ja siitä lähtien inhosin tulla koulusta kotiin, koska katsoin aina tullessani olohuoneen ikkunaan, eikä siellä ollutkaan ketään odottamassa. Joka kerta kun avasin ulko-oven, odotin, että Jassu tulisi minua tervehtimään. Oli tyhjä olo ja itkin useita viikkoja.

Tästä kaikesta on aikaa nyt noin viisi ja puoli vuotta, enkä ole tähän mennessä pystynyt katsomaan tietokoneeltani edes Jassusta kuvia, sillä aina kun katsoin aloin itkeä. Ajattelin, että nyt jo pystyisin siihen, mutta katsottuani noin kymmenen kuvaa alkoivat taas kyyneleet virrata. Nytkin silmät ovat kyyneleistä sumeina.

Kuvat ovat Jassun viimeisiltä päiviltä. Jassu oli ihana, enkä usko että unohdan sitä koskaan. Meidän perheeseen jäi iso aukko Jassun lähdettyä, ja tiedän, että muutkin meidän perheestä kaipaavat sitä suunnattomasti. Tällä hetkellä antaisin mitä tahansa, jotta saisin viettää sen kanssa vielä yhden päivän, mutta se ei ole mahdollista. Muistakaa aina vaalia teidän rakkaita eläinystäviänne ja antakaa niille paljon rakkautta, huolenpitoa sekä rapsutuksia nyt kun ne ovat vielä täällä teidän kanssanne.

Translate: I had the best dog in the whole world. His name was Jassu and loved him very much - I still do.♥

Ilkeilevät pannukakut

Tänä aamuna kun heräsin, niin mulla teki ihan älyttömästä mieli amerikkalaisia pannareita. Päätin ruveta heti hääräämään keittiössä, ja koska pakastimessa oli myös musitkoita niin kippasin niitäkin taikinaan. Tein taikinan tällä ohjeella.

Aluksi paistaminen ei tahtonut sujua ei sitten millään. Viimeksi taikina oli tosi hyvä, mutta en tiedä menikö se sitten plörinäksi nuiden musitkoiden takia. Mokomat pannarit olivat päättäneet liittoutua minua vastaan ja saatoin jopa melkein kuulla kuinka ne kuiskivat salassa, että "hei jämähdetään kaikki yhdessä pannuun kiinni, eikä nousta ollenkaan - jäädään ihan lättänöiksi". Tosi ärsyttävää. Ihan hyvältä ne kuitenkin maistui kun lusikoi päälle ison kasan hilloa.

Jos teillä on joku superhyvä ohje pancakeseille, niin pistäkää ihmeessä jakoon! :-)

Translate: I made some blueberry pancakes today, but I sure had some troubles with them!

Jännitystä maankamaralla

Eilinen ilta kului melko erikoisissa ja jännittävissä tunnelmissa, sillä me tapitettiin Tatun kanssa silmä kovana live-lähetystä, jossa itävaltalainen Felix Baumgartner yritti korkeimman laskuvarjohypyn maailmanennätystä. Hyppy tapahtui 39 kilometrin korkeudesta, ja Baumgartnerin nopeus oli hurjimmillaan vapaapudotuksessa 1342 kilometriä tunnissa! En voi edes ymmärtää tuota lukemaa. 

En uskonut, että tuo tapahtuma ois hetkauttanut mua juuri mitenkään, mutta voi luoja miten mua jännitti katsoa tuota. Jännitys lisääntyi entisestään, kun sain kuulla, että edellinen henkilö joka oli hyppyä yrittänyt, oli kuollut sen aikana. Taustalla kuului koko ajan hyppääjän hengitys (jee, se on elossa!), mutta sitten kohta kuvassa näkyki miten se hyppääjä alko pyöriä ihan hirveää vauhtia ja sitä hengitystä ei kuulunutkaan. Mulla otti ihan sairaasti mahan pohjasta ja alko ihan tekemään pahaa. Sitten alkoikin onneksi taas hengitys kuulua, huh. :-D

Kuvat: Kaleva.fi ja Googlen kuvahaku

Saattaa kuulostaa jotenkin tylsältä tapahtumalta, mutta sitä se ei kyllä ollut. Oon varsin tyytyväinen, että Tatu pyys mua katsomaan tuota sen kanssa, koska itse en ois varmaan edes kuullut tapauksesta (paitsi jos olisin vaivautunut tsekkaamaan facebookin news feedin, joka oliki ihan täynnä juttuja tästä). Tuntuu kyllä nyt omat jännitykset ja muut aika pieniltä tähän verrattuna. :-D

Ois muuten ihan huippua päästä joskus laskuvarjohyppäämään, mutta ei kyllä likimainkaan noin korkealta. :-D Tyytyisin ihan vaan siihen perus tandemhyppyyn, joka hypätään muistaakseni 3-4 kilometrin korkeudelta. Sekin ois jo aika suuri askel mulle.

Tietomaassa

Ilkeästä flunssasta ja pökkyräisestä olosta huolimatta, lähdin eilen käymään Tatun kanssa Oulun Tietomaassa. Olin viimeksi vieraillut kyseisessä paikassa joskus ala-asteella, ja mietin ensin, että onko se ihan vaan lapsille. Paikalle päästessämme sain kuitenkin ilokseni huomata, että kyllä se paikka oli ihan selvästi myös Niinoille! Kerettiin olla siellä kaks ja puoli tuntia, ennenku paikka menikin jo kiinni. Oisin viihtyny siellä vielä pidempääkin ja osa jutuista jäikin testaamatta, höh, mutta ehkä joskus toiste sitten. :-D Näytän kuitenki muutamia kuvia, joita Tatuli kerkes päivän aikana napsia. Luonnollisestihan parhaista paikoista ei oo kuvia, koska niissä nyt ei mitään kameroita ehtiny miettimään, haha.

  

Kuva 1. Matkalla Tietomaahan! Ja mulla on uus pipo, jee! Kuva 2. Siinähän sitä Tietomaan rakennusta näkkyyki jo. Se tornin oikealla puolella näkyvä lasinen hökkyrä on lasihissi. Kuva 3. Testasin tuommosta jutskua, jolla pysty liikkumaan ilman avulla tai jottain, ääh. Nyt meni niin tieteelliseksi, että oksat pois. Kuva 4. Raasun näkönen uutisankkuri Tatu. :-D Kuva 5. Tiirailin kaukoputkella, että mitä siellä ulkona näkkyy. Kuva 6. No tämmösiä maisemiahan sieltä putkesta näky, tosin sillä näki tietty vähän lähemmäksi. Kuva 7. Minä (163,5 cm) ja tähän mennessä maailman pisin mies, Robert Wadlow (272 cm). Huhhuh. :-D

Tajuttiin lähteä sinne urheilupuolelle vasta noin 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja voi äh, että harmitti, koska siellä oli ihan parasta! :-D Siellä oli ihan hulluna kaikkea tekemistä ja aika loppuki kyllä ihan totaalisesti kesken! Siitä syystä sieltä puolelta ei oo yhtään kuvaakaan, ku yritettiin vaan testata kaikkea vähäsen ja mahdollisimman nopeasti, haha. Oli kyllä ihan mahti päivä. Tatu sais törttöillä vissiin useamminkin, niin sais nauttia tämmösistä lepyttelymatkoista. :--) Hah!

Translate: At Oulu's Sciense center - Tietomaa. It was such a fun day! :-D

A grandmother is a little bit parent, a little bit teacher, and a little bit best friend

Tänään on ollu kyllä vallan hauska päivä. Eilen illalla sain puhelun Ämmiltä (eli mun mummolta), ja se sano hyppäävänsä seuraavana aamuna bussiin ja matkustavansa mun luokse tänne Ouluun. Mullakaan ei ollut mitään suunnitelmia tehtynä, joten se oli tosi kiva yllätys! Menin kymmeneksi linja-autoasemalle sitä vastaan ja se juoksi suoraa hymyssä suin mua halaamaan. Opetin sille, että miten meille voi vastaisuudessa tulla paikallisella, esittelin meidän asunnon ja sen jälkeen matkattiin keskustaan ostoksille. Ja kylläpä se siitä shoppailusta sitten innostukin. :-D Oli se mullekki ostamassa ties mitä mekkoa ja hametta, mutta en huolinut/halunnut maksattaa rääsyjäni sillä. 

Ja voi kääääk sitä väenpaljoutta Stockmannin hulluilla päivillä! Hirveitä ihmishyökyaaltoja. Se oli sen verran rankka kokemus, että päätettiin käydä jossain syömässä ja tankkaamassa vähän energiaa. Eikä oo muuten varmaan koskaan ollut yhtä vaikeaa päättää, että mihin mennään syömään! Ämmi on sen verran vanhanaikainen, että se ei kelpuuta ruuaksi pizzaa, kebabia, hampurilaista, kiinalaista, intialaista tai juuri mitään muutakaan perunasta poikkeavaa. Nou nou -listalle pääsivät myös kana ja katkaravut. Sai siinä otsa rypyssä yrittää keksiä sopivaa paikkaa, sillä paikan tuli olla myös edullinen. :-D Loppujen lopuksi päädyttiin Ravintola Hellaan, josta saa kotiruokaa. Ämmi istahti pöytään ja tilasi listalta silakkapihvejä ja perunamuusia oikein tyytyväisenä, haha.

Nyt on Ämmikin lähtenyt jo bussilla takaisin kotiin, ja minä möllötän yksin kotona kaikessa hiljaisuudessa. Sinänsä on vhänä huono mieli, koska Tatu lupas kattoa mun kans Dexterin uusimman jakson ja sen jälkeen Game of thronesia ja käytiin just ostaan kaupasta iltaa varten kaikkia herkkuja ja pirtelötarvikkeitaki, mutta se sitte päättiki lähteä omiin menoihinsa ja jättää mut yksin kotiin. Ei kiva. Ei nyt sitten auta muu ku ottaa kisut mun kans sohvalle kattomaan ohjelmia. Pitäkää te kivempi keskiviikkoilta ku minä! :-)

Damn you flu!

Tukkoista päivää! Kuten saatatte kuvistakin havaita, niin nyt se syysflunssa sai sitten minutkin vaikka niin vinhasti koitin karistaa sen kintereiltäni. Nyt onkin hyvä aika kirjoittaa, koska puhumaan en kykene. Ääni ei ole poissa, mutta puhuminen ja nieleminen sattuu ihan hemmetin kipeää kurkkuun ja korviin. Nyt ei tosiaankaan ollut tarkotuksena sairastua, mutta kaipa siltä olisi ollut aika vaikeaa välttyä kun nukkuu joka yö toisen flunssaisen köhisijän kanssa. Ehkä nyt kun Tatu on parantunut niin se hoivaa mua ja keittää mulle puuroa, haha. 

Seuraavat päivät kuluukin varmaan sitten elokuvien, hömppäsarjojen, teekupposten, viltin ja nenäliinojen turvallisessa seurassa. Tietysti jalkoihin pitää myös vetää ne ikivanhat ja nukkaantuneet, mutta ah, niin mukavat villasukat. Muutenhan tuo kuulostaa jopa mukavalta (ja ehkä hieman sunnuntaimaiselta), mutta tästä pään sisällä jylläävästä jyskytyksestä ja huminasta, sekä tukkoisesta nenästä ja kivuista voisin toki luopua. :-D Nyt aivastuttaa sen verran, että on ehkä parempi kömpiä hetkeksi sohvalle ja vetää viltti korviin asti. Koittakaa te muut pysyä terveinä!

Ps. oon täysin vakuuttunut siitä, että paranen paljon nopeammin jos nautin lämpimät juomani muumimukista.

Translate: Blaah, I'm sick! Stupid flu.

Julma-Henri & RPK

Käytiin siis tosiaan eilen katteleen Tatun ja parin kaverin kanssa Oulun Nuclear Nightclubilla Julma-Henrin & RPK:n keikka. Henkan keikoista tää oli mulle ensimmäinen, enkä kyllä pettynyt yhtään! Jotenkin koko hahmo kiehtoo mua suuresti jo pelkästään salaperäisyytensä vuoksi, mutta myös vankat mielipiteet ja mielenkiintoiset lyriikat on kovasti mun mieleeni. Kuvia Tatu napsi vaan parin ekan biisin aikana, mutta ihan hyviä otoksia saatiin siihen nähden, että paikka oli oikeasti tosi pimeä ja hämyinen. Ja kyllähän siinä eturivissä kelpasi heilua, pääsin jopa kättelemään Henriä. Oli jämerä kädenpuristus ja tiivis katsekontakti, haha. Nyt pidemmittä löpinöittä kuitenkin niitä kuvia!

Keikka oli mun mielestä tosi asiallinen, lukuunottamatta muutamaa innokasta fania eturivissä. Tytöt tais olla suunnilleen juuri 18 vuotta täyttäneitä ja aikamoisessa kunnossa. Kovasti ne oli repimässä Henriltä vaatteita pois ja kiipespä se yks lavallekkin asti ja yritti suudella sitä suulle - siinä kuitenkaan onnistumatta. :-D Terveisiä vaan tytöille, jos ne sattuu tänne jostain googlen kuvahaun kautta eksymään, haha. Mahtupa sinne joukkoon joku miekkonenkin, joka päätti raivata tiensi eturiviin sikaria poltellen. Sitten se ilmeisesti tunsi olonsa tosi cooliksi, kun se puhalteli niitä savujansa kaikkien päälle. En kuitenkaan hirveesti jaksanut kiinnittää huomiota muuhun kun itse musiikkiin. Kuuntelin, tarkkailin ja nautin olostani täysin siemauksin. Kädessäni komeilevan leiman lisäksi illasta jäi käteen jotain muutakin konkreettistä, sillä ostin paikan päältä Henrin levyn, Radio Jihad - Syrjäytynyt vol 2:sen.

Ja kannatti jäädä keikan jälkeen hengailemaan, Henri nimittäin käppäili siellä ilman kommandopipoa ja tunnistin sen vaatteiden vaihdosta huolimatta. Olinkin aina miettinyt, että miltä kyseinen herra mahtaa näyttää ja nyt sen tiedän. Sinänsä harmi, koska nyt osa mystisyydestäkin on poissa, mutta mukava tyyppi se ainakin oli.

Translate: Julma-Henri's gig at Nuclear Nightclub, Oulu.