Perhosia vatsassa

Toissapäivänä uhosin, että jos en maanantaina saa otettua tuota armasta luuriani kauniiseen käteen ja soitettua siitä harjoittelupaikasta erääseen päiväkotiin, niin mörökölli minut vieköön. Noh, nyt se maanantai sitten koitti ja päivällä kahdentoista jälkeen olikin ihan hirveä jännitys vastanpohjassa, mutta odotin silti innoissani puhelua. Kun sain vihdoin näppäiltyä hupelimeeni päiväkodin johtajan numeron ja painettua vihreää luuria, niin kukaan ei vastannutkaan. Äh! :-D Jännitys vain kasvoi kasvamistaan. Nyt olen tunnin verran sinne kerennyt jo soitella, mutta kukaan ei vastaa vieläkään. Ajattelin, että koitan vielä tämän päivän ajan saada yhteyttä, mutta jos ei onnistu, niin soittelen huomenna jonnekin muualle. Tässä lähistöllä on onneksi useampikin päiväkoti, mutta nettisivuja tutkaillessani tämä paikka miellytti minua eniten. Mua varmaan jännittääkin siksi, koska mää tosiaan haluaisin juuri tuonne! Kyseinen paikka on monikulttuurinen ja liikuntapainotteinen, mikä on mun mielestäni ihan loistava juttu. Työmatkatkin olisi ihan naurettavan lyhyt. Nyt vaan niitä peukkuja ja varpaita pystyyn, että mun puheluihin vastattaisiin ja että saisin paikan. :-D

Toivottavasti se mörökölli ei nyt vie mua, koska kuitenkin oon yrittänyt. :-D Nyt vedän syvään henkeä, näppäilen numeron uudestaan ja soitan vielä kerran.. tai kymmenesti.