Viimeistä kertaa yhdessä.

Aattelin tänään näyttää teille vähän kuvia mun perus intiaanityöpäivästä, työkavereista ja työvaatteista. Tänään oltiin tosiaan viimeistä kertaa töissä tällä porukalla. Yhdellä meistä loppu tänään harjottelu, ja itsekin olin siellä nyt viimeisen kerran arkipäivänä. Mulla ja Piialla on vielä viikonloppuvuoro ja sen jälkeen onkin Sarjiskuviot mun osaltani lopussa. Tavallaan vähän haikea fiilis. Tässä kuitenkin näitä kuvia!

Kivaa tulla esitellyksi lapsille joka päivä sanoin: "..ja tässä on meidän ihana intiaanityttö, Niina"

Linnaneidon ja Pupen kans istuskellaan.

Intiaani numero 1, intiaani numero 2, prinsessa ja linnanneito.

Näistä kuvistahan puuttuu tietysti se tärkein asia, eli ne lapset, mutta niitä ei saa kuvata joten saatte tyytyä meidän naamoihin. :-D Nyt on taas yks mun elämäni aikakausista päättymässä. Oon peloissani ja huojentunut ja onnellinen ja haikea ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Tiedän, että kaikki on tähän asti mennyt hyvin, koska muistelen näitä aikoja jälkeenpäin varmasti lämmöllä. Oli tosi kiva työporukka ja aivan mahtava työpaikka. Ei tässä varmaan muuta sanottavaa ole kuin KIITOS.♥

Never spend your money before you have earned it.

Hihhei, sain tänään ensimmäisen haasteeni! Haasteen sain Jotain Vikaako? -blogin Maijulta, ja se kuuluu näin:


"Kerro ilman materiaalisyyllisyyttä viisi asiaa, jotka ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Sen jälkeen haasta viisi muuta!" 


1. Elektroniikkaa. Hommaisin itselleni hyvän järjestelmäkameran, sillä olen haaveillut siitä jo vuosia. Sen lisäksi voisin tietysti ostaa uusimman iPadin sekä minulle, että rakkahalle ukkokullalleni. Tajusin juuri, että jos tuo ukko minut heivais, niin mulla ei olis kameraa, telkkaria, iPadia, tietokonetta eikä puhelinta. Eikä ukkoa. Hui.

2. Vaatekaapit täyteen ihania vaatteita! Ja kenkiä!Voisin heittää kaiken vanhan pois ja pistää koko vaatekaapin sisällön uuteen uskoon. Mun nykyiset rytkyt on semmosia muinaisjäänteitä, eikä niitä oikein voi suurinta osaa edes yhdistellä keskenään. Helposti yhdisteltävät vaatteet ois aika kiva juttu. :-) 

3. Täytän ensi kuussa 20, enkä ole saanut vieläkään hommattua ajokorttia johtuen heikosta rahatilanteestani. Jos rahaa olis rajattomasti, niin tottahan mä hommaisin itselleni kortin ja autonkin vielä siihen lisäksi! Tai sitten palkkaisin oman autonkuljettajan joka kuskailis mua limusiinilla ympäri kaupunkia. Vois herättää hieman huomiota Kemissä tosin. :-D

4. Ostaisin kaikki tarvittavat matkaliput ja härpäkkeet, jotta päästäis ukon kanssa maailmanympärysmatkalle! Se ois kyllä tosi hienoa. En oo koskaan käyny ulkomailla (jos Ruotsia ei lasketa, ja sitähän ei lasketa ko se on tuossa ihan vieressä), joten ois mahtavaa päästä näkemään uusia paikkoja, tutkimaan eri kulttuureja ja kokemaan uusia elämyksiä! 

5.  Laittaisin meille ihanan kodin ja ostaisin ulkomailta loma-asuntoja! Tai ehkä yksikin riittäisi näin alkuun, haha.

Nyt kun tässä listailen näitä niin tajuan, että ehkä on vaan ihan hyvä ettei mulla ole kaikkia maailman rahoja. Taitaisin hyvin pian hävittää itseni kaikkien tavaroiden alle. :-D


Näiden materialistisen asioiden lisäksi maksaisin tietysti pois meidän opintolainat, ja jakaisin osan rahoista myös perheelleni, sekä ihmisille jotka sitä tarvitsevat. Haluaisin ehdottomasti tukea eläinsuojelutoimintaa sekä eläinkoteja. Eläimet ovat aina olleet lähellä pientä sydäntäni. Varmasti myös erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt saisivat oman osansa. :-)






Haastan:


Pilvin
Lauran
Mean
Katriinan
Susannan

Samat kuviot, ennen ja nyt.

Nyt jos milloinkaan, huomaan kuinka alhainen stressinsietokyky mulla on. Oon ollut aiemmin jopa melko innoissani näistä meneillään olevista yhteishauista, mutta nyt kun pitäisikin jo pian lähettää hakemus, niin stressi sen kuin kasvaa kasvamistaan.

Onneksi minulla on ukko, joka ottaa asioista selvää, ja onneksi en aloittanut täyttelemään hakemusta vasta viimeisenä hakupäivänä puolta tuntia ennen hakuajan päättymistä. En ole saanut vielä lomaketta lähetettyä, sillä koko ajan löytyy joku este tai hidaste tuossa aluksi niin simppeliltä vaikuttavassa lomakkeessa. Itse olen takertunut siihen työkokemus kohtaan.. Edellinen työnantajani ei tehnyt asioita minulle helpoksi, eikä kyseinen yritys (vai pitäisikö sanoa henkilö) sitä tee minulle nytkään. Jokainen ansaitsemani piste on minulle tärkeä, enkä kyllä halua menettää ainuttakaan vain tuon edellisen työpaikkani yhteistyöhaluttomuuden vuoksi.

Kevät 2011.

Kuulin vasta eilen, että kyseisestä yrityksestä saamani työtodistus ei kelpaa AMK:n valintakokeessa, joten minun täytyy alkaa selvittämään asiaa. Purskahdin itkuun saman tien. En kyennyt hoitamaan asiaa vielä eilen, mutta hetki sitten otin puhelimen käteeni, ja näppäilin ruutuun numeron tärisevin kätösin. En soittanut  entiselle esimiehelleni, ja ajatus siitä lohdutti vähän. Soitin firman vaihteeseen, jossa puheluni yhdistettäisiin sille henkilölle, kuka pulmani osaisi parhaiten ratkaista. Yritin tavoitella palkanlaskijaa, mutta kenelle he minut yhdistivätkään? Entiselle esimiehelleni tietenkin. Hän ei kuulostanut järin tyytyväiseltä. Samalla hetkellä kun kuulin hänen äänensä, olin myöskin varma, etten saisi asiaani hoidettua - ainakaan niin nopeasti kuin minun tarvitsisi. Sain osakseni tympääntyneitä huokaisuja ja tiuskimista. Pyysin tietää palkanlaskijan nimeä tai puhelinnumeroa, mutta sain vain vastauksen: "Minä laitan itte sille viestiä", mutta oli se kuultu ennenkin. Se ei takuulla muista hoitaa asiaa. Tein heille myöskin osoitteenmuutoksen jo yli puoli vuotta sitten, ja silti he lähettävät postinsa aina edelliseen osoitteeseeni. Tuskin tulee oikeaan paikkaan tälläkään kertaa, ja se hidastaa prosessia entisestään.

Kesä 2011. Kauas on viime vuodesta tultu, niin ainakin luulin.

En tiedä taas mitään. Tärisyttää, ahdistaa, itkettää. Heidän takiaan olen jo aikaisemmin vierättänyt kyyneleitäni enemmän kuin tarpeeksi, enkä olisi uskonut, että niin käy vieläkin.

Toivottavasti kaikki järjestyy ja pääsen jo eroon tästä kaikesta. Uusi kaupunki, uusi koulupaikka, uusi alku. Toivon niin. Uskon niin.

Kevät 2012

                                  " Sulla on matkalippu toiseen maailmaan - tää mesta ei oo sun kokoses."

Lumilinna, osa 2.

Ajattelin latailla tänne vähän lisää kuvia tän päiväseltä Lumilinna vierailulta. Tällä kertaa näette kuvissa jopa vähän enemmän mun pärstääni, sillä värväsin Ukon hovikuvaajakseni. En tietysti malttanut olla erossa kamerasta ihan koko aikaa ja siitä onkin todisteena tän päivän aiemman postauksen otokset, sekä kuvat rakkaasta ukostani.

Lumilinna, osa 1.

Käytiin tänään Ukon kanssa Lumilinnassa, ja otin sieltä muutamia kuvia.

Translate: Some pictures from the Snow Castle.

Sunnuntain pieniä iloja.

Tänään on ollut kyllä varsin mukava sunnuntai! Vielä entistäkin paremman siitä tekee se, että tiedän ettei vielä huomennakaan tarvitse mennä yhtään mihinkään. Töihin menen vasta keskiviikkona, joten tuntuu siltä kuin olisi kolme sunnuntaita putkeen! Olkoon ne kaikki yhtä mainioita kuin tämä päivä.

Tänään mua on piristäneet mm. mun ihanat jääkaappimagneetit, jotka ostin joskus pari vuotta sitten.

 Kukapa ei tulisi iloiseksi sävy sävyyn sointuvasta aamupalasta?

 Luntti tekee mut iloiseksi joka päivä. Kuten myös Ukko.

 Tehtiin ruuaksi paistettuja perunoita, sipulia ja maustettuja soijapaloja, sekä grillikastiketta. 

En kerennyt ottaa valmiista ruoka-annoksesta kuvaa, sillä söin koko annoksen varmaan alle 30 sekunnissa, kun kuulin, että meille on tulossa kohta vieraita. Mun setäni Ari-Pekka, ja sen kihlattu Ansku oli tulossa käymään, koska niillä oli tuliaisia ämmiltä. Ämmi oli lähettänyt meille olohuoneeseen uuden jalkalampun ja pussillisen rahkapullia.

Saatiin A-P:ltä ja Anskulta myös myöhäinen tupaantulijaislahja. Isot valkoiset pyyhkeet, maitosuklaata ja ihana kimppu tulppaaneja.♥

Sukulaisia tulee nähtyä aivan liian harvoin harvoin, ja kovin monet ei jaksa vaivautua käymään meillä, joten oli kyllä tosi mukavaa, että ne kävi kyläilemässä. :-)

Translate: I've had the most wonderful Sunday.♥ From the pictures you can see some of the little things that have made me happy today.