28 helmikuuta 2013

Falafel-päivä ja muita höpinöitä

Muistin eilen illalla laittaa kikherneet ja pavut likoamaan yöksi, joten tänään saatiinkin tehdä lounaaksi falafel-pyöryköitä! :-) Oon syönyt kyllä falafeliä muiden tekemänä, ja ostanut sitä joskus jostain kebab paikoista, mutta nyt tein sitä ensimmäistä kertaa itse. Laitoin tosin kikherneiden lisäksi myös soijapapuja, ja tuli ihan hyviä, jipii. 





Nuo pyörykät näyttää ihan hirveän kuivilta, mutta ei ne oikeasti ollu. Oli kivaa saada pitkästä aikaa vähän vaihtelua mun perinteiseen pastalinjaan, hehe. Viime aikoina mua on jotenkin hirveästi houkuttanu jättää liha pois ruokavaliosta, tai ainakin vähentää sitä. Useimmiten syödäänkin lihoista kotona vain kanaa, koska esim. jauheliha tai pihvit ovat niin kovin kalliita, mutta voisin kyllä vähentää sitäkin. Ei mulla ole mitään erityistä syytä ruokavalion muutokseen, mutta ois vaan ihan kiinnostavaa kokeilla. :-)

Tänään mulla on ollut taas päivän teemana ihan tahattomasti eläinten oikeudet, tai pikemminkin se, kun niitä ei kaikkialla maailmassa tunnu olevan oikein ollenkaan. Välillä aina törmätessäni johonkin kamalaan videoon, alan miettiä maailmaa ja sen pahuutta. Miten jotkut ihmiset vaan voi olla niin kamalia? Miten suloisille pikkueläimille vois kukaan haluta tehdä pahaa, edes rahasta? En osaa puhua tästä asiasta mitenkään pätevästi, joten en aio sitä tehdäkään. Jatkan pohtimista oman pääni sisällä. Mutta kuitenkin, avasin tänään yhden videon iPadilla facebookia selaillessani, ja järkytyin jotenkin ihan suunnattomasti. Kesken videon mun piti vaan peittää se näyttö smart coverilla ja laittaa iPadi pois. Mutisin jotain ääneen järkyttyneenä, ja vähän ajan päästä Tatu tuli katsomaan mua. Yritin selittää sille siitä videosta, mutta en pystynyt, koska tuli ihan hirveä itkukohtaus kesken kaiken. Se oli niin säälittävää, hautauduin vain peiton alle, ryömin sinne ihan kokonaan ja sitten Tatun piti tulla halimaan mua, että rauhoituin. Ei sovi mun katsella noita.

Inhoan itsessäni sitä, että en tavallaan halua nähdä mitään pahaa. On helpompi olla, jos ei tiedä eikä näe.. Tosin aina kun näkee, niin tulee ihan järkyttävän huono omatunto siitä, että on sulkenut silmänsä asioilta, eikä ole tehnyt mitään asioiden hyväksi. On kuitenkin aika hämmentävää olla vain yksi pieni ihminen. Ei yksi ihminen saa mitään aikaiseksi, vaikka suuret joukot koostuvatkin yksittäisistä henkilöistä. On se vaan hämmentävää.. Mutta nyt yritän kuitenkin keskittyä vähän mukavampiin asioihin ja alkaa pakkaamaan, koska huomenna pääsen taas käymään kotikotona, ja näen mun ihania ystäviä tupareiden merkeissä.♥

Kirjoittelen seuraavan kerran varmaankin vasta joskus ensi viikolla, joten siihen asti näkemiin!

Translate: I made some falafel's today.

27 helmikuuta 2013

Paistaa se päivä risukasaankin

Hymyilyttää. Aurinko on paistanut jo monta päivää ja se on selvästi vaikuttanut mielialaan positiivisella tavalla. Tänään taivas on harmaa ja pilvinen, mutta sisäinen auringonpaiste jatkuu. Soitin maanantaina yhden puhelun, ja joo, saatan päästä töihin ens kuussa! Luulin ensin, että pääsisin päiväkodille, mutta mua oltiinkin yritetty soittaa tuonne eskariin kouluavustajaksi. Hymyilyttää ja jännittää! Puhelin saattaa soida milloin tahansa ja saan tietää pääsenkö töihin vai en. 

Tänään ajattelin myös hypätä bussiin ja lähteä käymään keskustassa. Nyt ois jo korkea aika ostaa jonkin sortin hiusväriä, koska tyvikasvu alkaa olla jo melko jäätävä. Alan jo melkein pikkuhiljaa tottua näihin "lyhyisiin" hiuksiin. Harjatessa ja pestessä tuntuu tosin ihan tosi oudolta, kun hiukset ikäänkuin loppuu kesken.  Toinen juttu on sitten se, että en oikein osaa laittaa näitä mitenkään, mutta eiköhän se tästä. :-D




Päällä hassu CTRL:n iso paita, jota käytän nykyään pyjamana. Se on tietysti myös täynnä karvoja, koska kissat kiikkuu mun päällä, haha. Nyt vois heittää jo oikeat vaatteet niskaan ja alkaa valmistautumaan lähtöön. Isillekkin mun pitäis soittaa, koska ollaan Tatulin ja kissojen kanssa lähdössä Kemiin joko perjantaina tai lauantaina, mutta yöpaikka ei ole vielä selvillä. Mutta nyt pukemaan ja syömään, adios!

24 helmikuuta 2013

Pyöräilyhommia

Inhoan talvipyöräilyä, mutta tänään sekin tuntui jopa mukavalta. Tai vähintäänkin siedettävältä. Auringonpaiste saa kyllä ihmeitä aikaan! Meillä iski Tatun kanssa nälkä, joten hypättiin pyörän selkään ja lähdettiin polkemaan kohti lähintä kiinalaista ja sen buffetpöytää. :-D Alkoi olla kiire ja mun pyörän takarenkaan rikkinäinen sisäkumi ei auttanut kyllä yhtään asiaa. Koko ajan saa olla pumppaamassa, äh! Ehkä olisi jo aika osta se uusi sisäkumi, mutta saamaton mikä saamaton.. Tatu on ihan pähkinöissään tuosta sen uudesta objektiivista, joten se kantaa kameraa mukana koko ajan. Tässä taas Tatun liikkuvia otoksia meidän pyöräily/kauppareissulta.






Ruuan jälkeen päätettiin piipahtaa vielä ruokaostoksilla. Musta onkin tosi helppo ottaa kuvia kun heilun koko ajan kuin tuulispää. Innostun jokaisesti pikkuasiasta ja paikallaan pysyminen on silkka mahdottomuus. Heiluin tuolla puolentoista kilon meloni kädessäni ja pohdiskelin josko sittenkin olisi ehkä pitänyt ottaa se kori. Mikä siinä on kun sitä ei ikinä tajua ottaa?

Jutut oli taas niin levottomat, etttttä.

Minä: "Kato Tatu, mullon meloni!"
Tatu: "Onhan sulla kakski. Tai no kolme oikeastaan!"
Minä: "Phah! Yksi meloni ja kaksi rypälettä."

Ja sitten Tatu nauro mulle. Joskus pittää olla tyhymä. Samalla hapuilin teetä, mutta tajusin, että mulla on jo tuota samaa kotona, niin miksi ottaisin sitä vain siksi, että se on alennuksessa? Alennukset on salakavalia! Aina tulee hamstrattua asioita, joita ei edes oikeasti tarvitse - vain siksi, että hei se on halpaa. Mutta on alennukset kyllä silti huippuja. Ruokakaupasta tehdyt ale-ostokset on kaikkein parhaimpia, terveisin maha.



Musta tuntuu, että oon käynyt tänään vähän ylikierroksilla, kun aloitin päiväni energiajuomilla. Yleensä en niitä nautiskele, mutta tänään oli poikkeus ja nyt pärisee kuin jonneilla konsanaan. Näin jännittävä päivä mulla on tänään ollut. Jännitän myös huomista ja odotan innoissani, että soittaako se päiväkodinjohtaja vielä mulle, tai vastaako se mun puheluihin, iiks. Huomista odotellessa! :-)

Ps. Oon ollut superonnellinen kaikista saamistani kommenteista! Tulee aina hurjan hyvä mieli kun näkee, että joku on jättänyt kommentin, jee! :-) ♥

Translate: Winter biking.. njaaaah.

23 helmikuuta 2013

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel Niinalle

Tänään tein jotakin äärimmäisen epäniinamaista, nimittäin kävin kampaamossa. Siis, kyllä, kampaamossa! Kun kampaaja kysyi multa, että millon oon viimeks käyny, niin aloin nauramaan. True story. Aloin nauramaan, koska en edes oikeastaan muista milloin olisin oikeasti viimeksi istahtanut kampaajan tuoliin. Aloin miettimään, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että joskus peruskoulussa. Onhan Tatun äiti näitä välillä aina napsinut, mutta joo.

Tänä aamuna harjasin hiuksia, ja mulla vaan kertakaikkisesti meni hermo, kun nuo mun huonokuntoiset latvani halusivat pysyä takussa. Pitkän prosessin jälkeen sain takut taltutettua, ja alle viiden minuutin päästä ne olivat taas solmussa. Olin aikeissa lähteä kaupungille tänään muutenkin, joten päätin, että tänään minä sen teen. Nips naps. Hiuksissa oli jo pituuttakin aika mukavasti, kuten voitte näistä allaolevista kuvista huomata.

ENNEN


Alaselkään asti nuo armaat kiehkurani jo ulottuivat. Olen jo pitkään ja hartaasti pohdiskellut, että paljonko uskallan näistä antaa leikata, mutta sitten ajattelin, että äh, ihan sama. Hiukset kasvaa aina takaisin, ja muutenkin haluan mielummin terveet ja hyväkuntoiset hiukset, vaikka ne olisivatkin vähän lyhyemmät. Pitkät hamppuhiukseni eivät olleet mitenkään kovin ihastuttavat. Ei se kuvissa välttämättä niin hirveästi näkynyt, mutta käsitellessä se kyllä tuntui ikävältä. Loppujen lopuksi hiuksista lähti pituutta 15-20 senttimetriä, mikä näytti aika hurjalta kampaamon lattialla. :-D Suuresta hiuskadosta huolimatta, mulla jäi päähän kuitenkin vielä ihan hyvä määrä karvoja. Kampaaja kysyi vielä lopuksi, että saisiko hän kihartaa hiukseni. No mikäs siinä. :-) Oli jotenkin hirveän mukavaa vaan istua kun joku muu laittoi hiuksia, haha. Miksen muistanut, että kampaajalla käyminen voi olla noin kivaa? Tässäpä kuitenkin vielä kuva saksitusta ja kiharretusta kuontalostani.

JÄLKEEN

Semmoinen muutos tällä kertaa. Itse tykkään kyllä hirmuisesti! Hiukset ehtivät jo mennä vähän sotkuun, kun painelin ulkona pipo päässä, mutta mitäs pienistä. :-D Kampaamokäynnin jälkeen mua vaan hymyilytti ihan hirveästi. En edes tiedä miksi, mutta hymyilytti! Menin käymään Stockmannin herkussa, ja näin yhden hauskan jutun. Kovaäänisistä alkoi soida joku ihana pianon pimputus biisi, ja siellä hyllyjen välissä joku nuoripari alkoi tanssia yhdessä hitaita tuulitakit päällä. Sitten ne vaan nauroi, ja oli ihan kuin siellä kaupassa ei olisi muita ollutkaan. Se oli jotenkin ihanaa, ja mua hymyilytti aina vaan enemmän. :-D Kauhian kiva päivä! Nyt vielä ku saisin Tatulin Kemistä tänne Ouluun, niin ois aika mahtavaa. Nyt meen kuitenkin lusikoimaan mun herkkujälkkäriä, jonka ostin Herkusta. Heippa!

Translate: New haircut. It's a lot shorter than before, but I love it! :-)

22 helmikuuta 2013

Voe kalansilimä

Voi vitsit mulla on höperö olo. Sillon kun lopetin työt päiväkodilla, mulle sanottiin, että ne soittaa mulle jos siellä vapautuu joku paikka. Aloin kattoon äsken mun puhelinta, niin huomasin että se päiväkodin johtaja oli koittanu soittaa mulle tunti sitten! Yritin soittaa takaisin, mutta ei se vastannut, iik. Nyt mua jännittää ihan hulluna. En yhtään tiedä, että mitä asiaa sillä oli. Mun toiveissahan ne nyt soittelis mua töihin, mutta yhtä hyvinhän se vois sanoa vaikka, että: "No hei sun paita on jäänyt tänne, tuutko hakemaan?", haha. Oli miten oli, perhoset kyllä lentelee mun vatsassa. Toivottavasti se nyt pian soittais takasin! Epätietoisuus on melko hirveää.

Tatu muuten kävi ostaan kameraan uuden objektiivin eilen! Nyt meilläki on sitte fisulinssi. En oo ite vielä päässyt testaileen, mutta Tatu kyllä senkin edestä. Se tuli aamulla herättäänki mut ottamalla kuvia, jos ette usko niin kattokaa ite, haha. Karua.





En kestä näitä kuvia. :-D Nyt yritän kerätä itteni ja herätä tähän uuteen päivään. En ehkä uskalla kuitenkaan mennä edes suihkuun, koska mun puhelin soi taatusti just sillon. Istun ja päivystän sohvalla puhelimen kanssa sitten. Aurinkoista perjantaita ja huisia viikonloppua kaikille!

Translate: Tatu got a new lens to his camera. Never guess what kind? 

20 helmikuuta 2013

Pienissä häissä

Haha tuo otsikko, anteeks, oli ihan pakko! Kerroin joskus viime marraskuussa siitä, kuinka oltiin menossa Tatun kanssa mun sedän häihin valokuvaamaan. Vietettiinkin häitä juhlistaen viikonloppu suurella mökillä Rantsilassa, ja oli kyllä superkivaa! En olisi uskonut herkistyväni, mutta täytyy kyllä sanoa, että pariinkin otteeseen tunsin tipan majailevan silmäkulmassani. Itse hääjuhla oli pieni ja persoonallinen. Jatkobileissä oli paljon enemmän väkeä, mutta täytyy sanoa, että oli todella hääparin näköinen tilaisuus sekin! Oli kyllä huisin hauskaa! Olin itseasiassa tehnyt jo postauksenkin tästä valmiiksi silloin marraskuussa, mutta jostain syystä olin unohtanut julkaista sen, ja nyt siitä olikin kadonneet kaikki tekstit, murr. :-D Häissä Tatu kuvasi omalla kamerallaan, kun mulla taas oli lainassa mun sedän kamera. Käytin kuitenkin viikonlopun aikana vähän kumpaistakin kameraa, joten osa alla olevista kuvista on Tatun ottamia, ja osa minun. 

Häiden teemavärinä toimi laventeli. Kaikki oli laventelia aina koristeista ja kaason puvusta sulhasen kravaatin väriin saakka.






Minä, mun serkku ja epäimarteleva valaistus :-D

Iltapäivä pimeni ja oli morsiuskimpun heiton aika. En saanut kiinni! Haha. 



Siinä komeilee upea hääpari. :-) Ylläolevat kuvat on Tatun ottamia. Mun otokset jäi sinne mun sedän kameraan, joten niitähän mulla ei itselläni tietenkään ole. Kuvia oli kaikenkaikkiaan paljon, ja onnistuttiin saamaan tosi hyviäkin - huolimatta siitä, että tuolla tuuli ihan järjettömästi, oli pakkasta ja luntakin satoi. :-D Välillä nauratti ihan hirveästi, koska morsiammen kampaus meinasi lähteä tuulen mukana, ja kuvaajien sormiparat alkoi pakkasen ansiosta muistuttaa punaisia makkaroita. Jatkoilta en sitten kuvamateriaalia näytäkkään, hahha. Onneksi sieltä ei hirveästi kuvia tullut otettuakaan, tai siis no, minä otin, joten en itse niissä näy. Taktikointia? ;-)

Summa summarum, oli kyllä aivan ihanat häät, ja oon hirmuisen onnellinen, että A-P on löytänyt rinnalleen noin ihanan ihmisen kuin Ansku. Rekkalasteittain vielä onnea heille! ♥

Translate: Me and Tatu were photographing at my uncle's wedding last November. It was such a beautiful event.♥

19 helmikuuta 2013

Kissoja siellä, kissoja täällä

Musta tuntuu, että mun töiden loppumisen jälkeen tästä on tullut kissablogi. Suuren suuret, rantapallon kokoiset pahoittelut siitä hyvästä, varsinkin niille jotka ei kissoista tykkää. Yritän skarpata senkin asian kanssa, mutta nyt teen ihan rehellisesti kokonaisen postauksen pelkästään nuista karvakavereista. Nyt tulloo kuvia!

Luntti on hassu sängyn alla löllöttävä pötykkä.


Leevi on hupsu ja huomionhakuinen möllykkä.


Luntti on maailman söpöin lyllerö kun se nukkuu.

Leevi mollottaa söpöillä pallosilmillä, jos syön rapisevia herkkuja.

Luntti tykkää katsella sohvalta parvekkeelle..

.. mutta kun sen päästää parvekkeelle oikeasti niin käy näin:

Molempien on aina pakko tulla katsomaan mun kanssa Sinkkuelämää, vaikka niitä oikeasti kiinnostaa näin paljon: 

Ja ne seuraa mua muutenkin aina joka paikkaan.

Ihan totta! Kun herään aamulla niin Luntti nukkuu mun mahan päällä ja Leevi kainalossa (tai vaihtoehtoisesti jalkopäässä). Joka aamu. Kun nousen ylös, ne molemmat juoksee mun perässä vessaan ja sen jälkeen keittiöön. Jos päätän katsoa hetken telkkaria, niin kappas vaan, saan seuraa sohvalle kaksin kappalein. Sama meno jatkuu iltaan asti. Eilen illalla kun makasin taas selälläni ja olin laittamassa nukkumaan, niin molemmat kapusivat mun rinnan päälle nukkumaan. Huokaisin ja kysyin vitsillä Tatulta. että: "Silitänköhän mää näitä liikaa?", Tatu naureskeli, mutta sen sijaan, että se olis vastannut, että todellakin, se sanoi, että: "Ei kai nuita voi silittää liikaa." Ihana ukko.♥

Hassuja pikkukavereita, mutta eipähän ainakaan tarvi olla yksin. Täytyy sanoa, että vielä reilu pari vuotta sitten en tykännyt kissoista oikeastaan ollenkaan. Mulla oli niistä vaan huonoja kokemuksia, mutta oon kyllä onnellinen, että mulle on sattunut kaks ihanaa yksilöä, joita en kyllä vaihtais mihinkään! Taidan lähteä tästä taas rapsuttelemaan nuita, hihhi.

Translate: Cats, cats, cats!

18 helmikuuta 2013

Ulkoilua ja auringonpaistetta

Heippa hei! Ulkona on ihan huippu ilma ja oon ihan täpinöissäni! Aurinko houkutteli jopa minut pihalle ennen puolta päivää, ihme on tapahtunut, haha. Oli ihan pakko hipsiä ulos kameran kanssa, mutta kuvia tulikin otettua ihan hirmuisen vähän. Käveleskelin vaan tuolla metsäteillä ja ihastelin luontoa. :-) Sain napattua kuvan lähempää mun oravaystävästäni, mutta valitettavasti en ehtinyt edes tarkentaa kaveriin, kun se huomasi minut ja pinkaisi tuhatta ja sataa puun latvaan. :-D Ihmettelin kuinka se pääsikin niin lujaa, vaikka on tuommoinen hassu lyllerö. 








Nyt on kyllä semmonen hassu päivä, että jos omistaisin sukset, niin varmaan hiihtelisin tuolla jo menemään mummojen seassa. :-D Energiaa riittäisi vaikka muille jakaa, ja nyt pitäisikin vain keksiä mihin sen kohdistaisi. Pitää koittaa arpoa lähdenkö vielä ulkoilemaan vai alanko siivoamaan (buu). Taidan painua ulos, heippa!

17 helmikuuta 2013

Viikonlopun kuulumiset

Tää viikonloppu on ollu kyllä ihan äärimmäisen rento ja lepponen - ehkä vähän liiankin kanssa. Luulin että tänään olis ollut jo maanantai, mutta ei. :-D Nää pari päivää oon elänyt oikeastaan vaan oman pääni sisällä. Mulla on ollu ihan hirveästi kaikkea pohdittavaa, mutta en oo oikeastaan saanut mietittyä vastauksia mihinkään. Aloin taas stressata kaikista kouluasioista, koska ensi kuun alussahan alkaa taas ne yhteishaut. Siis apua, miten ne voi olla jo nyt, vastahan niihin oli aikaa yli puoli vuotta! Eilen kävin yksin bussilla Kaakkurissa (iik), koska mun kaveri, Kata, oli siellä niiden isän luona viettämässä viikonloppua. Oli kyllä ihanaa päästä sinne pariksi tunniksi ihan vaan juomaan teetä ja juttelemaan. Kotiin palatessani oli jotenkin paljon kevyempi olo, vaikkei edes puhuttu mistään erikoisesta. Pitäis kyllä päästä näkemään kavereita useammin.♥ Jos tuota reissua ei lasketa, niin mun viikonloppu on näyttänyt kutakuinkin tältä:


Vietin yöni sohvalla, koska Tatulla oli niin hirveä yskä, etten saanut nukuttua. Luonnollisesti karvakaverit seuras perässä, haha. Aamulla herätessä oli vähän kuuma.



Aamupalaksi muumiteetä muumimukista, sekä pannaria - ihan tavallista tosin, ei muumipannaria. :-D




Että semmosta. Oon vaan syönyt, nukkunut ja.. ollut. Hulluksihan tässä kohta tulee, jos viettää yhtään enempää aikaa vain omien ajatustensa seurassa. :-D Nyt taidan lähteä pikkuhiljaa saunomaan, ja sitten voiskin jo laittaa taas nukkumaan, ettei mee unirytmi taas ihan vinksalleen. Hyviä öitä!

Translate: ZzzzZzz...