Lumi-ikävä

Hyrryr, hytinää. Tänään on ollu ihan jäätävän kylymä päivä! Pakkasta on, ja tuulen puhurit pöllyttää hiekkaa ympäriinsä. Koko ajan on pimeää ja lumettomuus on yhä ihan mälsää. Lunta kaivattiin päiväkodillakin, sillä lapsilla alkaa käydä tekeminen vähiin ulkoilujen aikana. Eräs suloinen pikkutyttö tuli tänään mun luo ulkoa posket punaisina ja surullinen ilme kasvoillaan. Kysyin siltä, että: "Eikö ulkona ollutkaan hauskaa? Kävitkö tekemässä hiekkakakkuja?", ja se vastasi mulle alahuuli väpättäen, että: "En.. hiekka oli jäätynyt kiveksi". Raukkapieni. :-D ♥ Pistettiin sisällä pystyyn kuitenkin kunnon teekutsut, joiden avulla huono mieli haihtui hyvin nopeasti.

Kotiin tullessani ikävöin ensilunta ja katselin lokakuun lopulla otettuja kuvia.

Hassu Leevi lämmitteli Tatun takin sisällä. Se viihtyi lämpöisen takin alla hyvin, ja ihana naapurin mummo huusi meille, että: "Teillä on kaunis kissa!", haha. Nyt on taas perjantai ja jostain pitäis saada energiaa, ettei mene taas vain sohvalla vetelehtimiseksi. Tatulle on tulossa kaveri Kemistä meille kyläilemään, joten pitäis varmaan suorittaa taas sellainen pikasiivous. Jos lähtis nyt tonne harrastaan vaikka sitä vihaista imurointia. :-D Hejsan ja hyvät viikonloput! :-)

Kadoksissa: joulumieli

Joulu lähestyy ihan huimaa vauhtia, mutta en oo oikeen saanut vielä joulutunnelmasta kiinni. Pohjimmiltani olen ihan hirveä jouluhöperö ja joka vuosi toivon lokakuun kuluvan nopsasti, jotta kehtaisin jo laittaa jouluvaloja ikkunaan. Jouluostoksetkin olen yleensä joulukuuhun mennessä jo hoitanut, mutta toisin on kuitenkin ollut tänä vuonna, ja sen lisäksi meillä asustaa myös pieni Grinch - Leevi nimittäin. Se aikoo selvästi tuhota jokaisen todisteen joulun lähestymisestä. Se syö koko joulun, pistelee vain röyhkeästi poskeensa. Se oli päässyt livahtamaan meidän komeroon, joka piti sisällään mun ihanaa joululaatikkoni. Siellä on nyt riekaileisia joulunauhoja vaikka muille jakaa. Viikko sitten uskaltauduin myös laittamaan kynttelikön ikkunalaudalle, mutta kappas vain, tarvittiin yksi kissan vipellys ja valtaisa rymähdys, ja nyt sitä ollaan sitten ilman kynttelikköä. Huokaus. :-D Kyllä mää tänne vielä joulun teen, vaikka mua pelottaa ajatuskin muovikuusen pystyttämisestä tänä vuonna. Voin kuvitella kuinka se hullun kiilto leimahtaa Leevin silmissä, kun se näkee kaikki ne joulunauhat ja värikkäät pallot roikkumassa kuusen oksilla, vain odottamassa tuhoajaansa - joululahjoista puhumattakaan. Pikku Grinchin lisäksi joulumieltä syö varmaankin lumeton maa. Tule jo valkea lumivaippa!

Joulukoristeista saa ammennettua hippusen joulumieltä, mutta pitäis vaan saada aikaiseksi alkaa koristelemaan. Tällä hetkellä makkarin ikkunaa somistaa joulutähti, joka mulla on ollut jo iät ja ajat. Ikkunalaudalla sieluttomat led-kynttilät, koska Leevin mokoma on jo käräyttänyt oikeisiin tuikkuihin viiksensä kolmesti ja hännänpään yhdesti.. Facepalm. Parvekkeella tosiaan jouluvalot, jotka näyttiki puhelimen kuvassa ihan kököiltä ja viimeisimmässä kuvassa päiväkodilla askartelemani joulutähti. Tähtönen näytti ihan kivalta ja oli superhelppo tehdä, joten ajattelin ehkä tehdä niitä pari kotonakin. :-) Kyllä se joulumieli tästä kohentuu, ehkä mulla on vähän koti-ikävä, kun tää on mun ensimmäinen Oulu-joulu. Aatoksi matkustelen Tatun kanssa Kemiin, joten eiköhän tää tästä hellitä. Huomenna onkin luvassa päiväkodin puurojuhla, joten kenties tuon sieltä kotiin tuliaisina sen kadoksissa olleen joulumielen. :'-)

Joko te ootte ihan joulufiiliksissä? :-D

Translate: Christmas is coming, but I'm not feeling it. Where are you Christmas spirit?

Sunday feeling

Tää viikonloppu on kyllä kulunut tosi rennoissa merkeissä. Oon chillaillut kotona pyjamassa, ja ulkonakin oon tainnut käydä vaan sen verran, että vein roskapussin. :-D Kieltämättä mulla on ollut melko raskas viikko, joten tämmönen rentoilu tulikin kyllä tarpeeseen!

Aamupalaksi oon syönyt söpöjä suklaakeksin muotoisia ja näköisiä muroja teekupista. Tosi hienostunutta.

Perjantaina oli päiväkodilla yhden ihanan harjoittelijan läksijäiset, ja se oli ostanut mullekin lahjan.♥

 Lauantaina kotivaimoilin ja keitin hyvvää marjasoppaa, haha.

Tänään ajattelin pitkästä aikaa heittäytyä vallan hurjaksi ja käydä jopa lenkillä! On se rankkaa poistua kodin lämmöstä.  :-D Ens kuussa on kuitenkin luvassa kaikkia kivoja juttuja, jottei tarvi ihan tylsistellä; ollaan varattu jo liput mm. kauan odotettuun Hobitti-leffaan, sekä Renegade Winter Festivaleille! :-) Oon melkoisen innoissani molemmista, mutta palataan niihin sitten myöhemmin. Lepposat sunnuntait kaikille! 

Oman elämäni muumi

Hups.. taas on viikko vierähtänyt siitä kun olen viimeksi käynyt koneella. Joka päivä se koneen ääressä piipahtaminen ja Bloggeriin kirjautuminen ovat käyneet mielessä, mutta päivien vieriessä eteenpäin kirjoittamisen kynnyskin on kasvanut ihan järjettömiin mittoihin. Välillä olen seuraillut myös tuota galluppia (johon voi vielä vastailla), ja musta on tosi hassua, että nuinkin moni seurailee mun höpönpöppöä. Mulle 13 lukijaa ja 9 anonyymia on paljon! Muistan sen kun innostuin saadessani ensimmäisen lukijan - toisesta nyt puhumattakaan, saatika kolmannesta ja niin edespäin. Samalla on vähän hassu tunne, kun ei tiedä ketkä siellä ruudun toisella puolella lueskelee. Tatu tunnusti lukevansa, joten yksi sentään on tiedossa, hahha.

Viime aikoina oon ollut aika väsynyt, mutta silti olen jaksanut innostua pikkuasioista. Tällä kertaa innostuin aika paljon, kun näin kaupassa muumiteetä. :--D Arvatkaa oliko pakko ostaa? No, ei tarvi edes arvata, kun katsoo nuo tässä tekstin alapuolella komeilevat kuvat.

Mutta kuinka söpöt nuo teepussit on! No aika hemmetin söpöt! :-D En oo ehtinyt vielä teetä maistella, mutta kenties tänä iltana nautiskelen pari kupposta ja katselen televisiota. Rästissä ois pari jaksoa X Factoria, joten ne saakoot olla teeseuranani. Nyt pitää vaan arpoa mitä nuista haluaa koittaa ensimmäisenä. Entten, tentten, teelika mentten..

Translate: I saw Moomin tea in a grocery store and I just couldn't leave it there. I mean, come ooooon - just look at those cute teabags! :-D

Home is not where you live, but where they understand you

Oon käynyt tänään läpi näitä aikasemmin puhelimesta koneelle siirtämiäni kuvia, ja niitähän oli tosiaan ehtinyt kertyä jo aikamoinen määrä! Ajattelin, että voisin koota niistä jonkinlaisia kollaaseja ja julkaista aina silloin tällöin yhden jollain tietyllä teemalla. Tämän kertainen teema on koti. :-)

Oon joskus tylsyyksissäni ilmeisesti kuvaillut kotoa kaikenmoisia yksityiskohtia, ja tässä kollaasissapa niistä näkyykin nyt muutamia. Mun lempparit on ehkä Tampereen Fidasta ostettu posliimipöllö (joita mulla on kyllä kaksi kappaletta) sekä avainnaulakko, asemakello ja huussi-kyltti. :-D Leevikin on tietysti osa sisustusta, haha. Oon aika laiska sisustaja (nimimerkillä kuva-artesaani, jonka seinillä ei ole ainoatakaan taulua), mutta välillä aina iskee joku innostus ja rahat tulee tuhlattua ties mihin sisustustyynyyn tai tilpehööriin, joita sitten ripettelen sinne tänne pitkin asuntoa. Mulla ei oo oikeastaan koskaan ollut mitään visioita siitä, millainen mun unelmieni koti olisi, mutta ehkä se on vain hyvä asia tässä vaiheessa elämää- eipä ainakaan ahdista asua epätäydellisyyden keskellä. :-D Ja sitä paitsi, oon tullut viime aikoina siihen tulokseen, että home is where your heart is.♥ Mulle on aikalailla se ja sama vaikka asuisin keskellä Siperiaa, kunhan ne rakkaimmat on lähellä. :-)

Translate: Some details from our apartm.. I mean, home.♥

Kurjan päivän käännekohta

Tänään tuntui lastenhoitohommat hieman raskailta, sillä mulla oli tosi kuumeinen olo ja tuntui kuin olisin jonkin sortin raastimen niellyt. Järkky kurkkukipu, ja joka kierta niellessä sattui korviin. Särkylääkkeiden ja Ketorin hot:in voimalla taistelin päivän loppuun saakka, mutta ei hirveästi innostanut lähteä edes kotiin, koska ajattelin vain sitä, ettei Tatu ole kotona, minun pitää siivota, eikä meillä ole edes vessapaperia. Kismitti ihan hirveästi. Yllätyin kuitenkin kotiin tullessani, sillä täällä oli siivottu ja papruakin löytyi! Jes! Olin jo tässä vaiheessa varsin tyytyväinen elämääni, kunnes noin viiden minuutin kuluttua jaksoin raahautua keittiöön. Voi juku, kylläpä meinas hymyilyttää! Kattokaa mitä pöydällä oli!

Sipsiä, suklaata ja suklaakalenteri! Siis SUKLAAKALENTERI!! :-D Vähänkö huippua, mulla on aika ihana hellu. Nyt taidan juoda kupposen teetä ja alkaa katsomaan How I Met Your Motheria (johon oon ihan totaalisen koukussa). Samalla pitää tietysti napostella herkkuja, ihan nyt vaikka perjantain kunniaksi. Mun täytyisi kokea myös ihmeparantuminen (ei mitään paineita kroppaseni), sillä huomenna mennään mun nuorimman sedän häihin ja oon siellä valokuvaajana Tatulin kanssa. Sinänsä vähän jännittää, koska en oo ennen oikeastaan kuvannut mitään tilaisuuksia. Se voi mennä joko ihan hyvin tai sitten ihan päin honkia. Toivottakaa onnea! Viikonloppuna musta ei varmaan kuulu mitään, koska juhlitaan häitä koko viikonloppu. Kivat viikonloput teillekin! :-)

Ps. Koittakaa kestää näitä kännykkäkuvia.. :-D

Translate: Today my lovely bf surprised me with chocolate, chocolate calendar, chips and a nice note. ♥

Kuulumisia kuluneelta viikolta

Yks väsynyt Niina täällä, hei! En oo käynyt koneella vissiin neljään päivään, joten eipä ole täälläkään mua näkyillyt. Mulla alkoi maanantaina työt eräällä päiväkodilla, ja kuukausien vetelehtimisen jälkeen oon ollut kyllä aika kovilla, myönnän sen. On taas pitänyt totuttautua aikaisiin aamuherätyksiin (tottuuko niihin ikinä?) ja tiettyyn arkirytmiin. Neljältä kotiin päästessäni olen yleensä niin väsynyt, että heittäydyn vain sohvalle katsomaan televisiota. Päiväkodilla on ollut tosi mukavaa, mutta toisaalta oon myös ihan hivenen pettynyt. Mulle vaan niin kehuttiin paikan liikuntapainotteisuutta ynnä muuta, mutta kuitenkin mut laitettiin ryhmään jossa on lapsia alle vuoden ikäisistä noin kahden vuoden ikäisiin. Osa ei osaa vielä edes kävellä, ja ne jotka osaavat ovat vielä kovin kömpelöitä. Mun päivät on vaan pukemista, siivoamista ja vaipanvaihtoa. Pihallekkaan en pääse mukaan, koska muiden mennessä pihalle, minä jään siivoushommiin. Odotin myös sitä, että pääsen kuulemaan lasten hassuja juttuja, mutta nuo pienet tytön tylleröiset ja pojan palleroiset eivät osaa vielä edes puhua, paria poikkeusta lukuunottamatta. :-D Noo, ehtiihän ne tässä puolessa vuodessa kasvaa.

En myöskään muista ennen olleeni näin pahassa taloudellisessa ahdingossa. Jo jonkin aikaa mun tililläni on majaillut vain muutama sentti, joilla en tietenkään saa ostettua yhtään mitään. Siis oikeasti, nyt puhutaan senteistä, eikä valitettavasti edes kymmenistä sellaisista. Eilen mulla oli töissä eväänä riisiä, ja huomenna makaroonia. :-D Senpä kunniaksi kokosin puhelimesta löytyneistä ruokakuvista kollaasin ja söin ihan vain silmilläni:

Tänään oon haaveillut Da Marion ihanasta salaattipöydästä ja herkullisista pizzoista, Pannukakkutalon antimista sekä ihan vain itsetehdyistä piiraista. Voi eurot, tulkaa tililleni, jotta saan taas ruokaa. :-D

Ps. Kuinka ärsyttävää on se, että kun aamulla heräät niin on ihan pilkko pimeää, ja taas töistä tullessasi on valo jo tipotiessään? No melekosen ärsyttävää sanoisin, sillä en omista lisäsalamaa, joten kuvien ottaminen on aika haastavaa. :-D

Pps. Tää oli mun 200. (kahdessadas!) postaus!

Enkeleitä ja eläviä kuolleita

Multa meinas mennä tänä vuonna Halloweenit aivan ohi, koska melkein kaikki kyseisestä juhlasta tykkäilevät ystäväni asustelevat Kemissä. Olinkin tosi onnellinen kun sain Anetelta viestillä ehdotuksen, että juhlistettaiskos vähän tätä kivaa päivää pukeutumisen merkeissä. ;-) Ennen Tivoliin lähtöä kokoonpano näyttikin tältä:

Näillä naamoilla mentiin sitten sinne baarinkin ja sain kyllä muutamia katseita osakseni, sillä tosi harva oli pukeutunut, vaikka kyseessä Halloween bileet olivatkin. :-D Ehkä paras oli se, kun yks mies meinas törmätä muhun kun se ei katsonut eteensä ja se alkoi jo muka pahoittelemaankin, mutta kun se näki mun naaman niin se huudahtikin vain, että: "NO HERRA ISÄ!" Myös portsarilla meni tavanomaista kauemmin, kun se yritti verrata mun henkkareiden kuvaa tähän pärstään, kyllä se sai silmiään siristellä. :-D Henkilökunta (portsareita lukuunottamatta) oli kuitenkin onneksi pukeutunut, ja ne kävikin joraamassa mun ja Aneten kanssa pariin otteeseen. Oli kyllä hauska ilta ja tanssittuakin tuli - tällä kertaa mustissa kiiltonahka maihareissa. Haha.

Oltiin aikalailla tappiin asti, ja sitte päädyttiin heselle syömään, koska kaikkialla muualla oli ihan törkee jono. Suunnitelmana oli, että taaperretaan siitä taksitolpalle ja mennään kotiin, mutta kyllä meinas silmät tippua päästä kun sinne tolpalle lähdettiin kävelemään. Siellä oli semmonen 100 metrin ihmisjono, ja kun soitettiin taksiasemalle, niin sieltä sanottiin, että meidän pitäis oottaa puolitoista tuntia ennen ku saadaan edes mitään taksia! Ihan järjetöntä, mulle ei oo koskaan käyny Oulussa näin. :-D Ulkona oli hyisen kylmää ja sato vettä. Keltään ei tuntunu saavan kyytiä ja pojat koitti jopa liftata, mutta kuka nyt aamuyöllä tän näkösiä hiippareita kyytiin ottaa, hahhah. Loppujen lopuks Aneten kämppis suostu hakemaan meidät Torinrannasta, huh.♥ Voin kertoa, että sen tunnin sateessa seisoskelun jälkeen (ihan liian vähäisissä vaatteissa) oli aika ihanaa päästä lämpimään autoon ja sen jälkeen käpertyä kotona peiton alle. Elämän pienet ilot.

Nyt pitääkin nautiskella tästä leppoisasta sunnuntaista oikein kunnolla, sillä huomenna alkaa työt päiväkodilla, iik! Jännittää ihan pikkusen, mutta eiköhän se ihan hyvin mee. :-)

Translate: All Hallows Eve. Some wine, dressing up and good friends - perfect.