18 joulukuuta 2011

Karvavauvva.

Toivottavasti en leimaudu hulluksi kissamuoriksi tän jälkeen, mutta ajattelin pyhittää yhden kirjotuksen meidän Lunalle.

Kas tässä on Luna! Ja tokihan rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten tulee sitä kutsuttua usein myös nimillä Luntti, Untti, Untamo tai ihan vaan "Kisuuuu!"






Oltiin tuon minun Ukon kans jo pitkän aikaa suunniteltu (karvaista) perheenlisäystä. Yks kaunis päivä mun täti ilmotti että lehdessä oli ollu Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen ilmoitus, että niillä ois hyvään kotiin annettavana niin kissanpentuja kuin aikuisiakin kissoja.

Ukko soitteli sitten sinne, ja sieltä soiteltiin vielä meille takaisin. Sovittiin tapaaminen, ja vatsaa kipristeli ku ajettiin paikan päälle. Oli tarkotus lähteä sinne vähän tutustumaan ja näyttämään minkälaisia tyyppejä me ollaan. Oltiin innoissaan pienistä kissanpennuista jotka kömpelyksissään kaatuili kermakuppeihin ja kiipeili pitkin housunlahkeita. Pentua me lähdettiin "hakemaan".

En oikein muista miten siinä edes kävi niin, että päädyttiin käymään myös toisella puolella rakennusta katsomassa aikuisiakin kissoja. Siellä tavattiin ensimmäistä kertaa "Leila". Luna on siis löytökissa, jonka nimeä ne ei tienny, joten ne anto sille väliaikasen nimen. Nimettiin se kuitenkin Tatun kanssa myöhemmin Lunaksi, koska Leila ei nimenä miellyttänyt. Itse kissa tosin oli vallan hurmaava tapaus, ja se sulatti mun sydämen.♥ Se oli ystävällisin kissa jonka kanssa oon koskaan ollu tekemisissä! Ei tiedetä sen tarkkaa ikää, mutta eläinsuojelusta osattiin antaa ikähaarukka 1-3.
Tykästyttiin siihen niin paljon, että päätettiin hylätä pentuhaaveet, ja ja pelastaa vanhempi kissa jonka ennuste oli huono. Mun sydäntä särki ku kuulin, että usein noinkin herttaset kissat ku Luna, jää ilman kotia vaan siks koska pennut on hellyyttävämpiä, ja useimmat haluaakin juuri pennun. Eiks toi oo muka hellyyttävä?

     Meiän Luna se tykkää nukkumisesta.

    Ja tietokonepöydällä istuskelusta - ainakin silloin tällöin.

    Pöhkö tonttu, ja "hyvät" kuvaajat. Kaikkialle muualle tarkennettu paitsi itse kissaan. :D

    Ruokaa, omnomnom. Kummastakohan kupista sitä maistais?

     Kiipeilypuussakin on mukavaa köllötellä.

Luntti puntti on ollu meillä nyt reilut puolivuotta. Se on mun päivieni piristys, ja on mukava herätä aamulla ko se tulee aina tervehtimään herätyskellon soidessa. Se hyppää petiin ja tulee talsimaan vatsan päälle. Se on hauskaa, jos ei satu olemaan hirviä vessahätä. Laiskoina aamuina, jos mullakaan ei ole hoppua nousta sängystä, niin se saattaa torkahtaa mun mahan päälle. Söppänä. Se on myös hirviä nuolemaan käsiä. Jos kädet sattuu olemaan piilossa niin sitten se alkaa lipoa nenää tai leukaa. :D Hassu kissa.♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti