Ajatuksia uudesta työpaikasta

Nyt on ensimmäinen työviikko jo lähes takanapäin, vain huominen enää ja sitten pääseekin viikonlopun viettoon! Täytyy kyllä sanoa, että  tämä viikko on mennyt tuonne koululle sopeutuessa. Olen tottunut työskentelemään enimmäkseen 0-3 -vuotiaiden lasten kanssa, joten 6-7 -vuotiaat painivat kyllä täysin eri kategoriassa, ja mulla on ollut vähän hankaluuksia hahmottaa tuon ikäisten ajatusmaailmaa, ja sitä mihin kaikkeen he pystyvätkään jo itse. Välillä musta tuntuu, että ne on niin fiksuja, että niiden pitäisi olla siellä opettamassa mua, eikä päin vastoin. :-D Tänäänkin yksi pikkuruinen poika väitteli mun kanssa niin kiivaasti tietotekniikasta käyttäen termejä joita hädin tuskin itsekään ymmärrän, että en voinut kuin hämmästellä. :-D 

Työskentelen siis peruskoululla eskareiden avustajana, ja oon kuitenkin tykännyt tuosta hommasta ihan hirveästi! Päivät on hieman lyhyempiä ja hyvin erilaisia kuin päiväkodilla työskennellessäni. Päiväkodissa työ oli fyysisesti raskaampaa, mutta sanosin, että vanhempien lasten kanssa työskenteleminen taas onkin raskaampaa henkisesti. Päivät menevät kuitenkin nopeasti ja olen alkanut jo oppia yhtä sun toista. Tuolla on kyllä kivoja lapsia, ja meidän ryhmässä on ihanat työntekijät! :-) 

Tuo opettajien huone (taukohuone) on mun mielestä ihan älyttömän kivan näköinen! / Eilinen päivä vietettiin hiihtomajalla hiihtopäivän merkeissä / Mun tonnikala-maissi-pastasalaatti oli aika namia lounaalla / Taukohuoneen kahvikone on iiiihana, tosin itse otan siitä aina vain kaakaota.

Maanantaina päivittelin facebookissa ensimmäisellä ruokatunnillani, kuinka hassulta tuntui istua ruokailemassa ja kahvittelemassa peruskoulun opettajien huoneessa, sillä ihan "vastahan" minä olin vastaavassa laitoksessa oppilaana. :-D Päivän aikana kun lapset huusivat "opea", en tajunnut aluksi edes kääntyä, sillä en ymmärtänyt heidän huutavan minulle. Välillä tunneilla tuntuu, kuin olisin itsekin oppilaana, ja oikeiden opettajien kysyessä kysymyksiä, koen itsekin suurta tarvetta viitata. Haha. Eiköhän sitä tässä pian ala tottua. 

Nyt on tullut myös ulkoiltua ja liikuttua tavallista enemmän, sillä eskarissa on hiihtoviikko. Eilinen päivä kului Lämsänjärvellä hiihtopäivää viettäen, ja kylläpä illalla uni maistuikin makoisalta. Itsehän en hiihtänyt (omat peruskoulu traumat pakkohiihdosta kalvavat edelleen), vaan sen sijaan autoin lapsille suksia ja monoja jalkaan ja sekä toimin valvojana milloin missäkin.

On tosi kiva fiilis kun aamulla herätessä ei edes ärsytä, vaan oikeastaan odottaa töihin pääsyä! :-D Yleensä minä olen se tyyppi, joka herää vasta 20 minuuttia ennen töihin lähtöä, mutta tällä viikolla olen herännyt joka aamu 1-2½ tuntia aikaisemmin, ja olen varmaan ensimmäisiä kertoja elämässäni syönyt aamiaista ennen työpäivää. Ero entiseen on kyllä aikaimoinen! Olo on päivällä paljon energisempi kun on mennyt hyvissä ajoin nukkumaan ja muistanut nauttia sen päivän tärkeimmän aterian. Edessä on melkoisen kiva kevät jos asiat jatkuvat tähän malliin! :-)