Istuskelin tänään toisella puolella lasten kulttuurikeskuksen rakennusta, ja laitoin paikkoja valmiiksi huomisen avointa taidetoimintaa varten, ja tekaisin yhden mallityönkin. Kuulin ulkoportailta kolinaa, ja ajattelin, että voi ei, taas joku turisti jolle joudun vastaamaan kiperiin kysymyksiin, mutta ei. Se oli Piia, edelliseltä työharjoittelu kerraltani! Ensin en edes tunnistanut, sillä olimme tavanneet viimeks noin vuosi sitten. Toljotin vain silmät pyöreinä (enkä ihmettele vaikka suukin olisi ollut auki). Sain puserrettua suustani vain sanan: ".. SINÄ!"
Muutaman pitkältä tuntuvan sekunnin jälkeen sain vihdoin noustua tuoliltani ja lähdin juoksuhyppelemään kohti Piiaa ja annoin kunnon karhunhalin. Oli tosi hauskaa nähdä. Mua hymyilyttää vieläkin ja tekisi mieli hypellä tasajalkaa. Muutaman viikon päästä ollaan harjoittelussa taas yhtä aikaa!
Nyt hieman kuvia päivästäni.
Ilmapalloja, sanomalehtipaperia ja paperiliisteriä. Niistäpä tulleeki aika hauskoja sitten ko ne on työstetty.
Ekomassasta muotoiltuja donitseja.
Sitten suditaan rumien donitsien päälle vähän maalia!
Tällasia niistä sitten tuli. Loppupäivän tekiki sitten mieli donitseja.
Olin niiiiiiiiiiiin mielissäni kun sain tuollaisen tehtävän! Olin ehkä vähän liiankin onnessani. :'-D
Mun työaika on 9-16, ja se meneekin aina ihan hujauksessa. Taas kun oli aika pakata kamppeet ja lähteä, niin olin ihan, että "häh, nytkö jo?" Kävelin sitten parkkipaikalle odottelemaan Ukkoa. Parkkipaikalla mun lisäkseni odotteli joku muukin.
Hassu tyyppi tuo koira. Olin siitäki niin ilonen. Aamuisen myrskyn jälkeen sääkin muuttui mun mielentilaani vastaavaksi - aurinkoiseksi.
Translate: I have the best job training place ever! Today I made donuts of some kind of paper pulp, and painted them with acryls. I also saw a funny dog. Mwahaha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti