Välivuosi.

Oon niin pettyny itteeni. Tälllä hetkellä olo tuntuu aika tyhjältä. Oon vaan istunut paikallani ja tuijottanut tyhjyyteen.

Oon oottanut Oulun ammattikoekakoulun pääsykoekutsuja kuin kuuta nousevaa, ja tänään sain sieltä kirjeen. Olin ihan onnesta soikeana, koska oletin kuoren sisältä löytyvän kutsun pääsykokeisiin, mutta sen sijaan sieltä löytyvätkin sanat: "Kiitos osallistumisestasi ammattikorkeakoulujen nuorten yhteishakuun. Valitettavasti sinua ei voida ottaa huomioon opiskelijavalinnassa. Syy: pisteesi eivät riittäneet."

Kyllähän mää tiedostin sen, että opiskelupaikan saaminen tuolta oli tosi epätodennäköistä, mutta jotenki olin koko ajan jo kuvitellut itseni sinne kouluun. En ollut edes ajatellut muuta. Mutta mitä nyt? Ollaan lykätty Ouluun muuttoa hieman edemmäs, ainakin toistaiseksi. Musta tuntuu, että oon jo ikään kuin luovuttanut. Huomaan ajattelevani, että mitä mää tuolla toisessa kaupungissa teen kun en tunne sieltä ketään? Miten muka voisin tutustua ihmisiin, jos en pääse edes opiskelemaan? Työpaikan saaminen mun koulutuksella tuntuu olevan lähes mahdotonta. Enkä oo niin hirveän innoissani edes tästä omasta alastani, niin inhottavalta kuin se tuntuukin myöntää itselleen - saatika muille.

Kuitenki lasten kanssa työskentely on se, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Ois vaan mukavaa plussaa, jos pystyisin jotenki yhdistämään sosiaalialan ja kulttuurialan keskenään. Olen kiinnostunut lastenkulttuurista, joten voinkin nähdä itseni sellaisten asioiden parissa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä tuo tulevaisuus vaan tuntuu olevan kovin kaukana..

Mun päässäni pyörii kysymys: mitä ihmettä mä teen?

Ei auta ko oottaa, että mun ukkoseni tulee töistä kotiin. Tarvin ison halin.