Eilen meillä oli kyläilypäivä. Käytiin ensin Tatun mummulassa ja sen jälkeen mentiin vielä niiden äidin luo. Myös kissa oli mukana autoilemassa ja se näytti varsin tyytyväiseltä kun pääsikin yksikseen takapenkille, eikä joutunu kyhjöttämään mun sylissä.
Meillä oli eilen auto käytössämme, joten päätettiinkin kyläilyn päätteeksi viedä kissa kotiin ja lähteä käymään Haaparannalla.
Käytiin muutamassa paikassa ja ostettiin vähän sitä sun tätä, eikä siltikään oikeastaan yhtään mitään. Tatun äiti anto meille muutaman euron ja sillä meidän oli tarkotus tuoda sille jotain. Jotain hauskaa, joku yllätys, mutta arvatkaa vaan muistettiinko me? No ei tietenkään. Se kuulosti puhelimessa niin pettyneeltä, että loppujen lopuks annoinki nuo ICA Maxin söpöltä pähkinähyllyltä kahmimani pähkinät ja kuivatut hedelmät sille.
Otin kuvia Kemin keskustasta. Illalla auringon laskiessa kaupunki ei näyttänykään niin harmaalta kuin yleensä. Vaikka tämä kaupunki onkin pieni ja ränsistynyt paikka, josta kulttuuri on pikkuhiljaa katoamassa, on se myös paikoin erittäin kaunis. Kaikkein parasta on meri. Pieni pala sydämestäni tulee aina olemaan Kemissä - olenhan sentään asunut täällä koko ikäni.
Muutto toiseen kaupunkiin lähestyy lähestymistään, ja pian saan sanoa kotikaupungilleni näkemiin, en suinkaan hyvästi. Hassu tunne, siis olla yhtä aikaa innostunut ja haikea. Samalla myös onnellinen, jännittynyt ja pelokas, mutta innokas ja utelias kokemaan uutta. Onneksi perhe ja ystävät tulevat olemaan kuitenkin vain lyhyen junamatkan päässä.
Translate: We visited in Sweden and bought some veeery important stuff - like peanuts. I also looked at my hometown and noticed that it looks very different now when I know that I'm going to leave it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti