03 toukokuuta 2012

Toisen turhake on toisen aarre

Käytiin tänään Tatun kans varaamassa meille parin viikon päähän kirpparipöytä. Nyt alkaakin siis operaatio vaatekaappien syynääminen, jonka tarkoituksena ois poistaa kaapin perältä ne vaatteet joita en käytä ja antaa niille toivon mukaan uusi elämä kirpparin kautta. Mentiin paikalle sen verran myöhään että ei juurikaan ollut aikaa kierrellä ympäriinsä, mutta eräs vaatekappale veti mua puoleensa melko kovasti.

Hypistelin Onlyn ruskeaa nahkatakkia joka näytti ja tuntui ihan uudelta. Muistelin kaikkia niitä menneitä kevätpäiviä jolloin olin nahkatakkia metsästänyt, mutta palannut kotiin tyhjin käsin, sillä minulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Tämä takki oli minun kokoani enkä voinut olla kurkistamatta hintalappuun: "Uusi! 7 euroa"
Voiton tanssit ja kassan kautta kotiin! Tervetuloa kotiin kevättakki!



En muistanut ottaa kuvia päivällä, mutten myöskään malttanut odottaa huomiseen, joten kuvat ovat mitä ovat.  Pimeys ja digikamerani eivät ole ystäviä keskenään. Illalla Tatun piti hakea joku paperi autosta, joten näin tilaisuuteni koittaneen. Äkkiä takki päälle ja kamera ukon kouraan: "Ota musta kuva!"


Ah, mikä ihana yhdistelmä - salama ja meikitön pärstä. Sarkasmin voi haistaa sadan metrin päähän. Kaikki otokset ennen tätä kuvaa oli tärähtäneitä tai muuten vain hyvin hyvin epäonnistuneita, joten näytänkin jo hieman lannistuneelta, haha.

Olin kyllä tuosta löydöksestä varsin onnellinen ja nyt mullakin on uusi takki kevättä varten, jipii! Mulla käy muuten aina niin, että jos lähden kirpparille etsimään vaatteita, niin en löydä yhtikäs yhtään mitään, mutta kun käyn siellä aikeinani piipahtaa vain äkkiä vaikkapa varaamassa pöydän, niin silloin kyllä pöydät ja rekit pursuavat ihanuuksia. Käykö muillakin näin? :-D

Ps. Mitä mieltä ootte näistä isommista kuvista, hyvä vai huono juttu?


Translate: I think I fell in love at the second hand store.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti