Herätyskello soi tänään jo 05.45 ja näytän ihan zombielta tummine silmänalusineni. Ukko ja Luntti sai jäädä jatkamaan makeita unosia, kun itse lähdin tarpomaan vesisateeseen loskaisille kaduille. Laitoin aamulla tietenkin jalkaani semmoset pikkuset kangaskengät, jotka kastu heti ensimmäisen askeleen aikana ko astuin ulos ovesta. LÖTS. Kello oli kuitenki jo niin paljon, etten ois ehtiny enää käydä vaihtamassa kenkiä myöhästymättä bussista.
Päästyäni bussipysäkille, mun kengät ja sukat oli jo ihan läpeensä märät. Koululla ensimmäiset 10 minuuttia kuluikin mukavasti vessassa kuivaillen käsipaperilla sukkia ja kenkiä. :-D Oli tosi hehkeä olo ku lätsytteli sukat jalassa pitkin käytäviä. Kengät on vielä kuivumassa. Haha.
Eilen taas sattui sikäli onnellisesti, etten ollut koulussa lainkaan. Tunnit ois alkanu vasta 11.15, mutta ei, siltikään en ehtinyt. Mulla oli herätyskello soimassa 9.30, mutta kävin hereillä ennen kahdeksaa, kun Ukko lähti töihin. Sitten nukahdin uudestaan ja mietin, että miten aamu tuntuukin näin pitkältä. Unetkin ehtivät loppua kesken, eikä kello ollut vieläkään soinut. Päätin katsoa puhelimesta, että mitä se kello sannoo, mutta puhelimen mokoma olikin päättäny sammua! Juoksin pää kolmantena jalkana keittiöön kattomaan kelloa, ja sehän oli jo 10.40. Aloin tarkistella bussiaikatauluja ja laskin, että oisin koululla vasta joskus vähän ennen yhtä, joten en sitten viitsinyt vaivautua liikkelle ollenkaan. Kuluihan se päivä sitten niinkin.
Nyt vois alkaa keskittymään tuohon opetukseenki taas hetkeksi. Tai sitten lueskella vaikka feissarimokia.. Innolla odotan mitä vastoinkäymisestä huominen tuokaan tullessaan. Hyi tätä pessimistisyyttä. :-D
Translate: We are having this entrepreneurship course at the vocational school, and I'm having a hard time with paying attention. I'm not interested at all! Last couple of days have also been rough for me, but I'll manage - as always.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti