Lupasin muutama päivä sitten, että lupaan kantaa kameraa tunnollisemmin mukanani, jotta minulla olisi tänne jotakin omaakin kuvamateriaalia, mutta meiltä onkin patterit lopussa, enkä oo vielä vaivautunut ostamaan lisää. Niimpä pelaan itselleni hieman aikaa käyttämällä jo aiemmin ottamiani kuvia, ja esittelen teille perheeni! Toisinsanoen siis elämäni miehet.
Ukko:
Ukko on datanomiksi keväällä valmistunut höppänä. Sanon sille aina, että se on maailman hassuin ukko ja vastaukseksi saatan saada: "Ite oot hassu akka"
Ei sen oikea nimi ole Ukko, vaikka se minun ukko onkin. Tapaus tottelee myös nimeä Tatu, mutta sen soittaessa mulle, mun näytölläni lukee, että Natunen soittaa.
Ukko pääsi Kemin kulttuurikeskuksen seinille vuoden 2010 marraskuussa, jolloin minulla oli siellä näyttely. Päätin silloin maalailla iloisen ukon, koska sellainen se on yleensä aina - paitsi nälkäisenä.
Henri:
Armas pikkuveljeni Henrihän se siinä! Henkka on mua kolme vuotta nuorempi ja opiskelee nyt ensimmäistä vuotta kaksoistutkintoa, isosiskon jalanjäljissä. Siitä tulee reilun kolmen vuoden kuluttua toivon mukaan ylioppilas ja sähkömies.
Henrillä on tosi paljon tietoa kaikista asioista, ja se onkin sata kertaa fiksumpi kuin minä. Sillä on myös hyvä huumorintaju, ja muistankin kun mulla oli pikkuvarpaassa murtuma lyötyäni sen pöydänjalkaan, Henri lähetti mulle tän kuvan.
Mulle tapahtui juurikin samalla tavalla kuin tuossa kuvassa! Nauroin vedet silmissä varmaan puolituntia. Kyllä se keksii. :D
Isi:
Isin oikea nimi on Petri, mutta minä tietenkin kutsun häntä isiksi tai iskäksi. Sekin on aika hassu ukko, tai hauska ainakin. Sillä on paljon pöhköjä juttuja, ja se on aina kiusaamassa kaikkia. Se tykkää kovasti roottiripyöräilystä, vaikkei sillä omaa vielä olekkaan. Onneks sillä on kavereita, joilta kakspyöräisiä menopelejä löytyy, joten aina voi lainata ja lähteä viilettämään pitkin katuja tukka hulmuten.
Isiltä olen perinyt ainakin nenän, kieron huumorintajun sekä hyvän ruokahalun. Naurattaa, koska kirjoitin ensin vahingossa, että kieron nenän.
Luna:
Luntti ei suinkaan ole elämäni mies, sillä eihän se ole mies alkuunkaan. Se on meidän pieni karvavauva tyttönen. Sen te jo tunnettekkin täältä, joten se ei enää suurempia esittelyjä kaipaa. Laitetaan nyt kuitenkin vielä kuva siitäkin.
Semmoinen on siis minun pieni perheeni. Onko siellä ruudun toisella puolella muita isosiskoja? Allekirjoittanut heiluttaa kättään täällä. Muistan aina kuinka olin katkera siitä, ettei minulla ollut vanhempia sisaruksia. Isosisko olisi ollut aika kova juttu! Olen kuitenkin tyytyväinen jo yhteen veljeen, joka minulla on.
Rentouttavaa ja hauskaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti