DIY - Tekstiilin värjäys gone wrong

Ukko muisti eilen, että meillä on jossakin kaapin perällä mustaa tekstiiliväriä, joten päätettiin kerätä vaatekaapeista kaikkia valkoisia kauhtuneita t-paitoja tai hihattomia aikeinamme värjätä ne. Toivoimme, että  ne saisivat vielä uuden elämän, mutta voi pojat, millaisen elämän ne saivatkaan.

Ohjeet kuulostivat pitkiltä ja vaivalloisilta, joten tapani mukaan päätin hieman soveltaa. Vaatteiden lilluttua pikimustassa vedessä muutaman tunnin ajan, aloin huuhdella niitä puhtaaksi. Kun ylimääräinen väri oli valunut paidoista pois, ei naurustani meinannut tulla loppua. Tässäpä nyt kuvaa niistä meidän "mustista" paidoista:

Ai, ai. Mua meinaa vieläkin naurattaa ihan vain noiden hirvityksien näkeminenkin. Eilen nauroin näille vedet silmissä vaikka kuinka kauan. Ei siis tullut Ukon lempipaitoja näistä. Mistäköhän mahtanee johtua?

 No, ei aina voi onnistua. Ehkä ensi kerralla sitten katselen niitä ohjeitakin. Ehkä.


Translate: I tried to dye my bf's old t-shirts and tank tops. They were supposed to be black. 

Missä opiskeluinspiraatio?

Taas kun pitäisi ottaa se kirja kauniiseen käteen ja alkaa opiskella, niin minusta tulee täysin saamaton ja laiska. Löysin itseäni tällä hetkellä hyvin kuvaavan runon:

Luntin hellyyshetki.

Tympeä tiistai.

Tiistait on yleensä ollu mun onnenpäiviä, mutta tämä päivä on kyllä ollut poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Koulupäivä mateli hitaasti, ja meillä oli englanninkokeen tilalta tavallinen tunti, ja tottahan toki se koko "koeaika" hyödynnettiin - toisin sanoen siellä piti istua sitten kaksi ja puoli tuntia horroksessa. 

Kaiken lisäksi oli vielä tosi homssuinen olo. Kaikki tuntu olevan huonosti, korvia myöten.

Englannintunnilla olin omissa maailmoissani.

Koululla oli taas vierailemassa ammattikorkeakoululaisia, jotka opiskelee sairaanhoitajiksi englanninkielisessä koulutuksessa. Ne piti puuduttavan luennon liikkumisesta ja ruokavaliosta. Yhtä niistä näytti jännittävän aika paljon, ja se "sano" jokaisen englanninkielisen sanan jälkeen "öö..", joka alkoi kuulostaa mun päässäni todella häiritsevältä. Loppujen lopuksi en jaksanut keskittyä koko luentoon, ja ainoat asiat mitä kuulin, olivat "öö..öö..öö.."

Luennon ja kuullunymmärtämiskokeen jälkeen myöhästyin ensimmäisestä bussista, ja jouduin hillua koululla vielä ylimääräisen tunnin. Päästyäni vihdoin bussiin ja taaperrettuani pysäkiltä pakkasessa kotiin, mua odotti kotona kissan ripulit tyynyllä ja lattialla. Yäk.

Ilkeä kakkapylly.

Nää pakkasetkin alkavat jo pikkuhiljaa tympiä. Mites ne eiliset -28 astetta? Huh!

Meiän kerrostalon pihalta. Hrrr!

Huomenna ois myös terveystiedonkoe, johon mun pitäis vissiin alottaa lukeminen. Huokaus. Ei kai se auta ko kaivaa taas ne kirjat ja vihkot esille..

Mun tiistai on ihan sukasta. :-( Mites muilla menee?


Ps. Kuten huomaatte, niin nyt on taas kuvia! Ihana Ukko toi eilen kaks paketillista pattereita, jes! 

Vähän asiata Lapista ja musiikista.

Olen asunut täällä Länsi-Lapissa jo yli 19 vuotta, mutten vieläkään osaa päättää pidänkö näistä seuduista vai en. Koen kuitenkin, että täällä on turvallista ja mukavaa asustella. Upeaa on myös se, että täällä tuntee olevansa lähempänä luontoa. Kemin murrekin tuntuu olevan muualla Suomessa varsin tunnistettavaa - kylymää kahavia, ja niin poispäin. Muita arvostamiani asioita ovat mm. edulliset vuokrat, sekä sijainti lähellä Ruotsin rajaa. Täältä on helppo käväistä Haaparannalla (Haparanda), ja käydä ostamassa halvempia elintarvikkeita.

On täällä Lapissa tietenkin huonotkin puolensa. Voisin mainita niistä esimerkiksi koulutusvaihtoehtojen suppeuden, sekä pitkän välimatkan pääkaupunkiseudulle. Kynnys lähteä Helsinkiin on suuri, sillä se on niin kaukana. Harmillista on myös se, että kaikki mielenkiintoiset konsertit ja keikat ovat tietysti aina juurikin siellä Helsingissä tai Tampereella, jonne matkustaminen käy todella kalliiksi.

Kemi-Tornio alue ei yleensä kuulu tunnetumpien artistien ja bändien keikkapaikkoihin - ainakaan usein, ja jos kuuluu, se on helppo pyyhkiä pois listalta tarpeen vaatiessa. Käytiin viime vuoden tammikuussa katsomassa Asaa Koodissa ja oltiinkin innoissaan kun se oli vaivautunut tulemaan Kemiin (no onhan se sentään täältä alunperin kotoisin). Keikka oli vähintäänkin loistava!

Olin innoissani kun Ukko kertoi Asan tulevan keikalle Tornioon ensi kuussa! Sinne on meiltä matkaa n. 30 kilometriä. Katselin vuoden takaisia kuvia keikalta ja haikailin - vaan ei. Tornio skipattiinkin yli. Tuleepahan kuitenkin käytyä jossakin, koska ollaan menossa ens kuussa poikien kanssa Ouluun Pendulumin keikalle. Ostettiin liput sinne jo lokakuussa, ja keikan pitikin alunperin olla aikaisemmin, mutta se on siirtynyt aika radikaalisti jo kaksi kertaa. Nyt se kuitenkin lähestyy ellei sitä taas siirretä ja olenkin hyvin innoissani! Siihen mennessä ostan ainakin niitä uusia pattereita kameraan. :-D

Nyt kun olen jo ihan Asa-fiiliksissä niin laitetaan tähän loppuun vielä pari biisiä!

Asa - Hip Hop Hurraa

Jätkäjätkät - Pikkulintu

Kaikki on vinksin vonksin.

Tuo Tatun iPad on aika hauska vehje, varsinkin kun siihen saa ladattua kaikki tyhmiä pikkuohjelmia ja pelejä. Ollaan monet kerrat pelleilty esimerkiksi iBooth-ohjelmalla, jolla saa aikaseiksi mm. tällaisia kuvia:

Minä

Laura

Henri

Ukko

Ei minulla tainnut olla tälläkään kertaa mitään fiksua sanottavaa, mutta löysinpä nämä kuvat koneelta ja päätin lisätä ne tänne. Saatan olla aika väsynyt, koska olen saanut näistä monet naurut. Kissasta tuli tuolla ohjelmalla tosi huvittavia kuvia, mutta niitä en löytänyt mistään.  

No niin, mutta jos sitä nyt sitten malttaisi lähteä lukemaan niihin kokeisiin!

9.30 am

Hyvää huomenta, maailma!

Olisin halunnut aamulla nukkua pidempään, mutta nukkuminen kävi vähän hankalaksi, kun Luna kaipasi taas hieman läheisyyttä. Se mokoma valui koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi mun päätä, ja tuommoinen pieni neljän kilon kissakin tuntuu hieman painavammalta, kun se sattuu köllöttelemään tuollaisessa paikassa. :-D

Aamuinen naama kaipasi vähän kuvankäsittelyä.

Nousin sitten ylös ja toivotin Ukolle onnea, koska se lähti Ouluun johonkin ranking-kisoihinsa heittelemään tikkaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä vaan, niin maltan minäkin ehkä lukea niihin ensi viikon kokeisiin, ellen taas jumitu tähän koneen ääreen. :-D

Ranskalaisia ja homostelua.

Mulla on ollut tänään tavallaan aivan loistava päivä, sillä Laura soitti mulle yllättäen kesken koulupäivän, ja kysyi josko lähtisin koulun jälkeen kahville tai syömään. Olin varsin innoissani, sillä en ollut nähnyt Lauraa kunnolla pitkään aikaan. Kemian tunnin päätyttyä Laura odottelikin jo ala-aulassa, ja päätettiin käydä Hesburgerissa syömässä juustoateriat.

Alla oleva kuva on hyvin vanha, mutta jostakin syystä se on ollu aina yks mun lemppari kuvista mitä mulla on koneella. Ehkä siksi koska siinä on yhdistettynä kaksi juttua joista kovasti tykkään: ranskikset ja Laura.

Hesburgerin ranskalaisia sietääkin ihastella - ne on hyviä!

Heseltä mentiin käymään Intesrportissa, ja sieltä vielä Mioritassa syömässä jälkkärileivokset. Huh, että oli täysi olo! Se leivos oli hyvää, mutta eipä ole Laura vielä löytänyt banaanileivoksen voittanutta. Etsintä jatkukoon, ja olen mielelläni etsinnöissä mukana. :-D

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa vaihdella kuulumisia ja höpötellä muuten vaan. Tosi kiva iltapäivä! Sain vielä kyydin kotiinkin, jossa mua odotteli hyväntuulinen Ukko.

Ukon kanssa istahdettiin sitten sohvalle ja katsottiin rästiin jääneet Salkkarit, jonka jälkeen alkoikin sitten päivän ikävämpi osuus: mentiin nimittäin Ukon mummon luo kyläilemään. Yleensä visiitit sinne ovat ihan mukavia ja leppoisia, mutta joskus keskustelut saavat ikävän suunnan, sillä Ukon mummo on todella uskovainen, eivätkä elämänkatsomuksemme mene aina ihan yksiin. Tällä kertaa ikävää sydämen tykytystä aiheuttaneet keskustelut saivat alkunsa, yllätys yllätys - presidentinvaaleista. Jos olette seuranneet näitä kahta ehdokasta, tai tiedätte heistä muutaman seikan, voinette arvata kumpaa tämä mummo ainakaan ei äänestä. Seurasi siis kiivasta keskustelua meidän ja mummon välillä.

Kaikista huvittavin oli kuitenkin kommentti, joka kuului kutakuinkin näin: "Jos meillä olisi homo presidenttinä, niin koko Suomi menis ihan pilalle. Kohta olis piispat ja papitkin homoja!" Koko keskustelu sai mun posket punoittamaan. Olin jotenki tosi vihanen, mutta samalla myös hieman huvittunut. Ikäänkuin homous olisi joku leviävä sairaus. Ei viihdytty tällä visiitillä kovin kauaa, mutta olipahan autossa keskusteltavaa jälkikäteen. :-D

mun mielipiteeni asiaan.

On Ukon mummolla silti vähän huumorintajuakin. Seurasin aluksi keskustelua vain hiljaa vierestä, mutta Ukon kerrottua hyväksyvänsä homouden, tämä mummo katsoi minua virnistäen ja kysyi: "Noh, Niina, oletkos sinäkin homoliini?"

Onneksi olen nyt kuitenkin turvassa kotona, jossa homouskaan ei ole syntiä tai tarttuva tauti. Näinä hetkinä oma koti tuntuu varsin ihanalta paikalta olla!

Nyt tämä homoliini lähtee katsomaan iPadilta BooxTV:n kautta vähän komediasarjoja, heissuliveissuli!

Minikylpylä.

Eilen päätin kylvettää Lunan ensimmäistä kertaa, eikä se edes pistänyt kovin pahakseen! Tosin jostain syystä se ei tullutkaan tavanomaiseen tapaansa mun viereen nukkumaan, ja nyt se haluaa olla vain Ukon kanssa. Haha.

Parta-bandiitti saapui uitetun Luntin avuksi.

Märkiä kissan tassuja ja kostea kello.

Minäkin halusin pitää sylissä pientä vauvakääröä.

"Eiku isin syliin"

Luntti pesee ja Niina harjaa. Viuh, viuh.

"Luntti itse harjaa.."

Ja nuo omituiset "viivat" tuossa ovessa on sitten karvoja. :D No ainakin Luna on nyt ihanan pehmoinen. Ehkä se antaa mulle ajan kanssa anteeksi.♥ 

Uutta krääsää.

Eräänä päivänä kun olin vielä autuaan tietämätön suurista rahahuolistani, Ukko vei minut Seppälään, josta lähti mukaan pari pikku juttua:

Ostin kaksi paria lisää näitä sulkakorviksia jotka minulla jo entuudestaan on vaalean beigen värisenä, koska ne olivat malliltaan juuri täydellisiä askarteluideni kohteeksi.

Mukaan tarttui myös tekoripset, joilla hintaa oli vain vaivaiset 2,95 euroa. Olen todella laiska käyttämään tekoripsiä, mutta ehkä näille tulee vielä jotain käyttöä!

Kultainen glitterilakka lähti kassan kautta kotiini pienen harkinnan jälkeen. Mulla tuli siitä ensin sellaiset epämiellyttävät ysärivibat, mutta se oli sittenkin tosi hyvä ostos.

Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä: pompuloita! Oli jo aikakin ostaa nuita pieniä ja viheliäisiä kumirenksuja, jotka unohtuvat aina ostoskorista. Mulla olikin jäljellä enää yksi kappale, joten ihan hyvä että nyt on ainakin varalla muutamia. :-D Harmi vaan, ettei ollut tummanruskean värisiä.

Tästä lähtien mun ostokset taitavatkin sisältää lähinnä ruokaa, konseptipaperia, pyyhekumeja ja kyniä. :-D

Ps. Kuvat on kökköjä, koska jokaisen kuvan ottamisen jälkeen kamera sammui. Patterit on yhä lopussa, ja käytiin tänään jopa kaupassa, mutta unohdin ostaa niitä lisää. Äh!

Yo-stressiä.

Tämä viikko on ollut henkisesti jotenkin äärimmäisen stressaava. En ole lukenut koeviikkoa varten vielä lainkaan, ja ensimmäiset kokeet alkavat jo ylihuomenna. Koe minulla on jokaiselle päivälle (to, pe, ma, ti, ke, to). Olen stressannut valtavasti myös preleistä, sekä tietysti itse ylioppilaskirjoituksista.

Nyt keväällä kirjoitan äidinkielen, terveystiedon sekä pitkän englannin, enkä oikeastaan tiedä, että mikä noissa tarkalleen ottaen niin hirveästi ahdistaa. Tiedän, että äidinkieli sujuu hyvin, sillä tämän jakson aikana minulla on ollut kaksi kurssia yhtä aikaa, ja olemme tehneet paljon harjoituksia essee- ja tekstitaitokoetta varten. Harjoitusta on siis tullut paljon, ja olenkin alustavasti saanut ihan hyviä pisteitä. Osaamiseni on melkolailla keskitasoa, tai hieman keskitasoa korkeammalla. Kaikki käsitteet ja termit nyt ovat vähän hakusessa, mutta pitää yrittää vielä päntätä kunnolla ennen yo-kokeita!

Englantia olen olen ollut aina hyvä kirjoittamaan, ja harjoitusta olenkin saanut mm. kirjoittelemalla belgialaiselle ystävälleni niin usein kuin mahdollista. Minä en osaa kirjoittaa hollantia, ranskaa enkä saksaa, eikä ystäväni ymmärrä suomea, joten englanti ollut aina se ainoa yhteinen kieli. Olen muutenkin aina ollut kiinnostunut englanninkielestä. Arvosanat ovat olleet yleensä ysejä tai kymppejä, ja kirjoitelmatkin sujuvat jo lähes virheettömästi.

Terveystiedossa sen sijaan olen aivan surkea. Liian paljon asiaa käsiteltäväksi. Päätin ensimmäisenä vuonna, että kirjoitan terveystiedon, koska halusin päästä helpolla. Tiesin, että sen voi kirjoittaa käymällä vain kolme kurssia, joka kuulostikin vaivattomalta. Vaan eipä se helppoa ollutkaan - saatika sitten mielenkiintoista. Ensimmäinen kurssi meni aika lailla nukkumalla takapulpetissa. Tästä edellämainitusta kurssista on aikaa jo 3 vuotta. Arvatkaa vaan muistanko enää mitään? Tällä jaksolla käyn läpi 2. kurssia, mutta 3. kurssi minun täytyy opiskella ihan vain itsekseni. Luku-urakka siis ei ainakaan lopu kesken. Se minua ehkä eniten stressaakin. Niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa. Sen lisäksi olen aika laiska opiskelemaan.

Kaiken tämän stressin lisäksi rahahuoletkin painavat kaikkeen tähän kovin väsynyttä Niinaa. Viime viikolla meille jaettiin yo-tutkintolaskut, ja kyllähän tuo tuota mun tyhjillään olevaa tiliä aika lailla rokottaa. Tässä olen otsa kurtussa pähkäillyt, että millä saan kaiken tämän maksettua. Jostain pitäisi taikoa rahaa myös yo-lakkia, sekä mekkoa varten. Haluaisin hienon mekon.

Toivon mukaan asiat järjestyvät, ja selviän kokeista kunnialla. Ja vaikka mikään muu ei olisikaan kunnossa, niin eväät prelejä varten ainakin ovat! Kävin tänään Ukon kanssa ostamassa leipää ja maistuvia juttuja leivän päälle, sekä tietysti viinirypäleitä ja muita herkkuja. Rypäleitä on ainakin pakko olla mukana preleissä ja kirjoituksissa! :-D

Mutta jospa nyt yrittäisin taas hivuttautua pois tästä tietokoneen äärestä, ja mennä pänttäämään kemiaa ja äidinkieltä. Hei vain, ja tsemppiä muillekin tänä keväänä kirjoittaville!

Where did my lazy Sunday go?

Jopas on ollut toiminnantäyteinen päivä! Tänään oli Aatun, eli Ukon serkun, 4-vuotissynttärit, ja tottahan toki me käytiin niitä juhlistamassa. Lahjaks vietiin semmonen Autot-pallo, Autot-paita ja Monsteriauto, joista jälkimmäiseksi mainittu saavutti suuren suosion. Tein myös itse pikaisesti eilen illalla ennen leffaa, krhm, todella upean kortin.

Joskus kun ollaan käyty Aatun luona kylässä, se on kysynyt surullinen ilme naamalla, että: "Miksei se teidän kissa halua käydä meidän luona kylässä?" Se on niin reppana sanoessaan tuon! Päätin kuitenkin raapustaa Lunasta kortin taakse pienen kuvan, vaikkei se tälläkään kerralla "halunnut" lähteä mukaan kyläilemään.

Tänään havahduin järkytyin kun huomasin kuinka nopeasti lapset kasvavat! Tuntuu että vastahan Aatukin oli niin pieni, etten ottanut mitään tolkkua sen jutuista, kun ei vielä puhuminen oikein sujunut.

Ja nykyään sitä aina ihmettelee kuinka paljon se jo tietää asioista, ja puhua pälpättää täyttä päätä! Se on jo kekseliäs ja iso poika.

Onneksi Aatu on kuitenkin vielä sen verran pieni, että se haluaa vielä leikkiä mun kanssa. Haha. Tänäänkin leikittiin vaikka kuinka kauan! Musta on aina yhtä mukavaa käydä niillä kyläilemässä, tai ottaa Aatu meille vastavierailulle.

Kolmen tunnin mittaisen leikkimisen ja kakunsyönnin jälkeen oli aika suunnata kotiin, ja sen kautta äänestyspaikalle. Kyllä, kävin siis suorittamassa "kansalaisvelvollisuuteni" (tai oikeuteni, ihan miten vaan). Lähinnä kävin vain sen vuoksi, etten olisi jaksanut kuunnella sukulaisteni ja muiden ihmisten loputonta motkotusta, jos olisin jättänyt käymättä. Juurikin tuon edellämainitun prosessin kävin läpi viime vuonna. :-D Ei enää, kiitos!

Toinen syy miksi kävin, on myös se, että jos äänestyksen tulos ei ole miellyttävä, minulla on "oikeus" valittaa ääneen niin paljon kuin suinkin jaksan. Viime eduskuntavaaleissa (joissa en myöskään äänestänyt) valittiin mielestäni täysin väärin, mutta joka kulmalla sain kuulla, että: "jos ei ole äänestänyt, ei ole myöskään lupaa valittaa", joten nyt lupa on!

Valitsemani ehdokas jääköön salaisuudeksi, mutta sanotaan nyt kuitenkin näin, että monen muun kansalaisen tavoin en kuitenkaan äänestänyt Aku Ankkaa. :-D

Ohana on perhe

 ja perhe on ketään ei jätetä yksin - tai hylätä. -Lilo & Stitch.

Lupasin muutama päivä sitten, että lupaan kantaa kameraa tunnollisemmin mukanani, jotta minulla olisi tänne jotakin omaakin kuvamateriaalia, mutta meiltä onkin patterit lopussa, enkä oo vielä vaivautunut ostamaan lisää. Niimpä pelaan itselleni hieman aikaa käyttämällä jo aiemmin ottamiani kuvia, ja esittelen teille perheeni! Toisinsanoen siis elämäni miehet.

Ukko:

Ukko on datanomiksi keväällä valmistunut höppänä. Sanon sille aina, että se on maailman hassuin ukko ja vastaukseksi saatan saada: "Ite oot hassu akka"

Ei sen oikea nimi ole Ukko, vaikka se minun ukko onkin. Tapaus tottelee myös nimeä Tatu, mutta sen soittaessa mulle, mun näytölläni lukee, että Natunen soittaa.

Ukko pääsi Kemin kulttuurikeskuksen seinille vuoden 2010 marraskuussa, jolloin minulla oli siellä näyttely. Päätin silloin maalailla iloisen ukon, koska sellainen se on yleensä aina - paitsi nälkäisenä.

Henri:

Armas pikkuveljeni Henrihän se siinä! Henkka on mua kolme vuotta nuorempi ja opiskelee nyt ensimmäistä vuotta kaksoistutkintoa, isosiskon jalanjäljissä. Siitä tulee reilun kolmen vuoden kuluttua toivon mukaan ylioppilas ja sähkömies.

Henrillä on tosi paljon tietoa kaikista asioista, ja se onkin sata kertaa fiksumpi kuin minä. Sillä on myös hyvä huumorintaju, ja muistankin kun mulla oli pikkuvarpaassa murtuma lyötyäni sen pöydänjalkaan, Henri lähetti mulle tän kuvan.

Mulle tapahtui juurikin samalla tavalla kuin tuossa kuvassa! Nauroin vedet silmissä varmaan puolituntia. Kyllä se keksii. :D

Isi:

Isin oikea nimi on Petri, mutta minä tietenkin kutsun häntä isiksi tai iskäksi. Sekin on aika hassu ukko, tai hauska ainakin. Sillä on paljon pöhköjä juttuja, ja se on aina kiusaamassa kaikkia. Se tykkää kovasti roottiripyöräilystä, vaikkei sillä omaa vielä olekkaan. Onneks sillä on kavereita, joilta kakspyöräisiä menopelejä löytyy, joten aina voi lainata ja lähteä viilettämään pitkin katuja tukka hulmuten.

Isiltä olen perinyt ainakin nenän, kieron huumorintajun sekä hyvän ruokahalun. Naurattaa, koska kirjoitin ensin vahingossa, että kieron nenän.

Luna:

Luntti ei suinkaan ole elämäni mies, sillä eihän se ole mies alkuunkaan. Se on meidän pieni karvavauva tyttönen. Sen te jo tunnettekkin täältä, joten se ei enää suurempia esittelyjä kaipaa. Laitetaan nyt kuitenkin vielä kuva siitäkin.

Semmoinen on siis minun pieni perheeni. Onko siellä ruudun toisella puolella muita isosiskoja? Allekirjoittanut heiluttaa kättään täällä. Muistan aina kuinka olin katkera siitä, ettei minulla ollut vanhempia sisaruksia. Isosisko olisi ollut aika kova juttu! Olen kuitenkin tyytyväinen jo yhteen veljeen, joka minulla on.

Rentouttavaa ja hauskaa viikonloppua kaikille!

Resipentti.

Presidentinvaalit sitä, presidentinvaalit tätä. Oon jo kyllästynyt kun missään ei muusta puhutakkaan. Tuntuu, että joka kerta kun joku tulee juttelemaan niin ensimmäinen kysymys kuuluu: "Jokos olet käynyt äänestämässä?"

Voin kertoa, etten ole äärimmäisen kiinnostunut politiikasta. En ole perehtynyt aiheeseen, enkä edes tiedä ketä mun kuuluisi äänestää. Ehdokkaistakin aiemmin olin kuullut vain Niinistöstä, Lipposesta ja Soinista. Kahdesta ensimmäiseksi mainitusta mulla tulee lähinnä vaan mieleen se TV2:lla pyörinyt Itsevaltiaat-televisiosarja. Rullaluistimilla viilettävä Sauli ja tohelo Paavo. Soini puolestaan saa mun pääni kiehumaan lähes joka kerta kun se avaa suunsa: Ei homoja, ei ulkomaalaisia, ei taidetta - eiku juu sittenkin, mutta sitä perinteistä vaan. Mutta ei ainakaan stipendejä kellekkään taideopiskelijoille. Tympäsee.

Ville Rannan taiteellinen tulkinta perussuomalaisista.

Musta on kuitenkin mukavaa, ettei kaikki ota näitä juttuja kuoleman vakavasti. Saa vähän nauraakkin. Mua hymyilyttikin suuresti eräs MTV3:sen sivuilta löytyvä lehtijuttu. Kannattaa ehdottomasti lukea se painamalla tätä linkkiä. Kerrankin on haastateltu ihmisiä, jotka tietävät politiikasta ja presidenttiasioista yhtä paljon kuin minäkin.

Olen kuitenkin aina innokas oppimaan uutta, joten pyhitän tämän iltapäivän, ja kenties osan huomisestakin ottamalla vähän selvää näistä pressaehdokkaista ja niiden arvoista. Ajattelin olla kerrankin kunnon kansalainen ja käydä äänestämässä. Jos joutuisin äänestämään tässä ja nyt, olisin ihan hukassa ja minun pitäisi varmaan arpoa tai heittää noppaa, sitä en tahdo. Saas nyt nähdä miten tässä käy.

Pyttipannua ja penkkaripukuja.

Tänään on ollu pitkä päivä! Tai ainakin se on tuntunut siltä. Koulu loppui vasta 15.45, jonka jälkeen lähdin Ukon ja hänen ystävänsä Nikon kanssa ruokaostoksille. Kaikkia kiukutti kaupassa, koska nälkä oli hirmuinen.

Päädyttiin ostamaan kaks pussia pyttipannua ja mennä paistelemaan sitä Nikon luo. Otettiin halvinta pyttäriä, ja siinä oli ihan liikaa perunaa ja liian vähän makkaroita! Ainakin Ukon mielestä. Oikeastaan ne potut onkin parempia, joten ihan hyvä niin päin, haha.

Kävin myöskin hakemassa postista mysteerisen pakettini, joka oli kuin olikin penkkaripuku! Se ei sinänsä ole mikään erikoinen, mutta mun mielestäni se on hauska. Se teki mut myöskin hyvin iloiseksi, joten se kelpaa mulle mainiosti! Olisin periaatteessa saanut osallistua penkkareihin jo viime vuonna (jotkut kaksoistutkintolaiset osallistuvat 3. ja 4. vuonna), mutta liian monella oli sama puku kuin minkä itsekin olisin halunnut, joten päätin jättää pukeutumiset välistä. Selvennän kuitenkin, että en mennyt paikalle alasti.

Näin kaksoistutkinnon viimeisenä vuonna olen saanut huomata ainakin yhden huonon puolen tässä vuotta normaalia pidemmässä opiskelussa, nimittäin sen, että kaikki entiset luokkakaverit ja ystävät ovat valmistuneet jo vuoden ennen minua ja juhlineet omat penkkarinsa (joissa itsekin olin mukana). Itse penkkaribileet mietityttävätkin minua, sillä en juurikaan tunne muita nykyisiä abeja. Pitänee värvätä muita tukijoukoiksi. :D

Myös tässä iässä on kurjia puolia. Lähes kaikki ystävät ovat nimittäin muuttaneet muille paikkakunnille opiskelupaikan tai työn perässä. Osa heistä puolestaan on tälläkin hetkellä armeijassa.


Ps. Asiasta kukkaruukkuun - meille on tullut jostakin kukkakärpäsiä ja ne ärsyttää mua suunnattomasti pörräämällä kirkkaan näytön edessä.

Pps. Taaskaan ei ollut kameraa matkassa mukana, joten kuvat on weheartit.comista. Yritän olla tästä lähtien tarkempi, ja muistaa kuljettaa kameraa mukana!