I must govern the clock, not be governed by it. -Golda Meir

Luulin että me mennään tänään Aatun 4-vuotis syntymäpäiville, mutta ne onkin vasta ensi viikon sunnuntaina. Tuntuu ihan ku oisin vaan jääny leijumaan tyhjän päälle, eikä mulla ole tälle päivälle niin yhtikäs mitään suunnitelmia. Kuulostaa varmaan todella tyhmältä, mutta olen ollut jo useita vuosia todella järjestelmällinen ihminen. En oikeastaan ole ihan varma onko juuri tuo sopiva sana kuvaamaan minua, mutta ainakin lähimpänä oikeaa minkä keksin. Mulle on lähes aina ollut tosi tärkeää, että kaikki on valmiiksi suunniteltuna - varsinkin kellonajat, ja järjestys jossa asiat tapahtuvat.

Oon myös aina ollut tosi kova tekemään listoja. Jos ollaan menossa vaikka johonkin viikonloppureissuun, niin mulla on oltava ensin lista siitä, mitä mun täytyy muistaa pakata mukaan. Sitten ku oon pakannu tavarat laukkuun, nostelen ne vielä kerran sieltä pois ja merkitsen listaan rastin sitä mukaan, kun laitan tietyt tavarat takaisin laukkuun. Mua ahdistaa myös se, että Ukko taas ei ajattele ollenkaan mitä pakkaa, ja jättääkin kaiken viime tippaan. Nykyään siis teen listat sillekin, tai pakkaan jopa sen puolesta.

Kauppalistojen kanssa on usein sama juttu, mutta niiden kanssa en ole läheskään niin tarkka.

Lähinnä tuo järjestelmällisyys tai suunnitelmallisuus näkyy mun ajankäytössäni, ei niinkään muualla. Olen nimittäin esimerkiksi todella surkea pitämään kotini siistinä. Tavarat on näkösällä ja juuri siinä, mistä ne parhaiten löytää, eli kammottavina kasoina pöydillä - tai lattioilla. Tämäkös minimalismista haaveilevaa Ukkoa kismittää.

Varsinkin viikonloput yleensä suunnittelen "tarkasti", ja jos kaikki ei menekkään suunnitelmien mukaan, niin oon jollain tavalla pettynyt. Usein mulla on mielessäni jotain suunnitelmia, joista en tajua mainita Ukolle, sillä oletan, että hän on ajatustenlukija. Sitten saatan mököttää sille, koska se "pilaa" mun suunnitelmat. Ihan hullua!

Toisaalta välillä melko harvoin taas oon hyvinki spontaani, ja täysin järjestelmällisen vastakohta. Saatan vaan löllötellä, mutta yhtäkkiä päätänkin tehdä jotain repäisevää. Myöhästelen, en katso yhtään mitä mukaani otan, unohdan asiat, ja mennä taaperran pää pilvissä.

Usein ihan tavallisen ja onnellisen näköisilläkin taapertajilla voi olla ongelmia ja huolia, joista muilla ei ole aavistustakaan. Olkoon tämä uusi vuosi nyt minun uusi alkuni. Vuoden 2012 kunniaksi, yritän tänä vuonna opetella olemaan spontaanimpi (Huomaatteko, nyt mä jo suunnittelen spontaaniuttakin), enkä turhaan stressaa asioista, vaan yritän nauttia elämästä ja sen mukanaan tuomista yllätyksistä.

"Clocks slay time... time is dead as long as it is being clicked off by little wheels; only when the clock stops does time come to life." -William Faulkner