Myrsky vesilasissa

Havahduin tänään siihen, että makasin sängyllä itkemässä. En edes tarkallen ottaen ymmärrä miten siihen päädyin, mutta siinä olin ollut jo yli puoli tuntia tekemättä yhtikäs mitään. Olo oli toivoton, voimaton, ahdistunut ja kaikkea muuta siitä välimaastosta. Tunnistin fiiliksen, se oli se sama pirulainen joka kyläili luonani viime vuonnakin näihin samoihin aikoihin. Luin äsken viime vuonna kirjoittamni teksin, ja vaikkei se voimakas ollutkaan, muistan yhtä mitä silloin tunsin, vaikkakin silloin tilanne oli hieman erilainen.

"Yhtäkkiä alkoi ahdistaa. Kaikki tuntui olevan niin pirun hyvin, mutta silti niin kauhean huonosti."

Viime kesänä seurasin vierestä kun kaikki ystävät, kaverit ja tuttavat sai tietää päässeensä opiskelemaan kuka mihinkinpäin Suomea. Ne oli kaikki niin onnellisia ja niillä oli elämä edessä, ne oli jättämässä meidän pienen kotikaupungin ja minut. Ne etsi innoissaan asuntoja tulevasta kotikaupungistaan ja jännitti millaisia uudet opiskelukaverit mahtoivat olla. Olin ihan sekaisin, koska yritin kovasti olla iloinen muiden puolesta, mutta syvällä sisimmässäni mietin vain itseäni ja sitä kuinka mulla ei olisi mitään odotettavaa. Jaksoin seurata tuota rumbaa sivusta tovin, jonka jälkeen romahdin ihan täysin. Mua ahdisti niin, että tuntu ko sisuskalut ois yrittäny pyrkiä ulos. Hirvee humina päässä ja pala kurkussa. Olin hiljaa, lasittuinein silmin ja kyyneleet silmäkulmissa, mutta silti tuntu niinkö oisin sisälläni huutanu kurkku suorana.

Olo oli totaalisen jumittunut ja tunsin luoneeni itselleni vankilan, josta ei ollu pois pääsyä. Yritin selittää Tatulle kuinka huono olo mulla oli, ja koitin keksiä ties mitä pikaratkaisua ongelmaan. Halusin lähteä reilaamaan ja paeta ongelmia maailmalle. Se ei kuitenkaan onnistunu. Olo oli ihan toivoton, enkä muista millon mulla ois menny niin huonosti, olin ihan pohjalla. Myöhemmin saatiin tietää, että Tatu saiki Oulusta opiskelupaikan. Mietittiin, että mitäs nyt, mutta päätös oli kyllä ihan selvä. Olin tosi helpottunu ja hetken aikaa tuntu niinkö kivi ois vierähtäny sydämeltä. Olin niin tyytyväinen, että minäki pääsin eteenpäin, eikä mun tarvinu jäädä Kemiin "yksin".

Kai nää asiat on pyöriny mulla taas viime aikoina päässä.. Jotenkin tajusin, että vaikka meninkin eteenpäin kartalla, oon kuitenkin taas lähtöpisteessä. Oon asunut täällä kohta vuoden, enkä oo vieläkään saanut yhtään kavereita. Toivoin opiskelupaikkaa niin kovasti, koska ajattelin, että siellä on sentään saman ikäisiä ihmisiä kuin minä - ehkä jopa saman henkisiä jos hyvä tuuri käy. Jäin kuitenkin tyhjänpäälle, mutta melko pian sain onneksi töitä. Oon tosi onnellinen tuosta meidän työporukasta, koska kaikki siellä on niin mukavia ihmisiä, mutta oonhan mää huomattavasti nuorempi kuin muut siellä. Töistäkään en siis ole saanut seuraa vapaa-ajaksi. Kai se jotenkin taas iski.. Pääsykokeet meni päin persettä ja hyvin todennäkösesti jään taas ilman opiskelupaikkaa. Pää lyö ihan tyhjää ja mietin taas, että mitäs nyt? Mitä mä nyt teen? Mihin meen? Mulla on niin paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata. 

Oon yrittäny niin kovasti tarrata kiinni kaikkiin iloisiin ja onnellisiin asioihin, mutta jotenki ne vaan tuntuu valuvan sormien välistä, enkä saa niistä otetta. Ainoa mikä jää jäljelle on ahdistus ja stressi. Kai tää nyt vaan vie oman aikansa.

Ens kerralla vain ilosia asioita, I promise.

Kesäjuttuja

Jihuuuu, muutamien yritysten jälkeen sain vihdoinkin osan kuvista koneelle ja jopa tänne blogiinkin asti! :-) Tästä nyt jäi aika paljon kaikkia kivoja kuvasia pois, mutta näillä mennään nyt!

Kesällä maistuu ihanat salaatit.♥

 Käytiin viime kuussa ukkelin kanssa vähän käveleskelemässä.

Kesäinen vesisade.♥

Rantsua kohti!

 Järvellä ihmettelyä. Kerrankin oli niin vähän porukkaa, että sopi sekaan. :-D

 Urasuunnitelmaa pukkaa..

 Tein meille aamupalaa parvekkeelle, koska se oli ainoa viileä paikka aamulla. :-D

 Naminami.

 Grillattukki on muutama kerta, meidän grilli on vaan vähän kökkö, mutta ei se haittaa. 

Lämpöasteita on sisälläkin +30 ja mitä tekee Leevi? Kaivautuu paksuimman peiton alle nukkumaan.

Sillon ko ei olla ulkona niin otetaan sisällä rennosti. :-D

 Pensasmustikoita, nami!

 Ja Leevi auringossa päikkäreillä. :-D

Leevi on ollu ihan onnesta soikeena näin kesän tultua, ku pidetään parvekkeen ovea auki 24/7. Se taitaa köllötellä partsilla enemmän ku missään muualla, niin raahasin sille sinne sitten kiipeilypuunki. :-) 

Mulla on nyt ollu vähän huono tuuri tän mun rannalla käynnin kanssa. Aina kun oon lähdössä niin joku jättimäinen pilvi ajelehtii auringon eteen tai sattuu jotain muuta ikävää. Eilen päätin pienistä pilvistä huolimatta lähteä järvelle ottamaan aurinkoa, ja ilahduinkin kovasti kun perille päästyäni aurinko alkoi paistaa. Purin rantakassini ja asettelin viltin ja pyyhkeen hienosti hiekan päälle, laitoin kuulokkeet päähän ja köllähdin vaakatasoon palvomaan aurinkoa. Ehdin köllötellä viltin päällä vieno hmy huulillani noin kaksi minuuttia, kunnes ihan out of nowhere alkoi yhtäkkiä ihan hirveä kaatosade! Kaikki rannalla olevat mammat lapsineen juoksi puiden alle suojaan ja minäkin aloin kerätä nopsasti tavaroitani takaisin kassiin. Poljin kaatosateessa kotia kohti ja oikeastaan se oli ihan hullun hauskaa. En voinut olla hymilemättä, oli se niin hassua - ja oikeastaan aika virkistävää. :-D

Tatu on nyt onnellisesti Kemissä ja mää mietin, että millehän sitä rupeais. Ehkä uskallan lähteä ulkoilemaan, vaikka oonki yrittäny nyt vähän pakoilla naapureita. Mullakin on rajani sille kuinka paljon jaksan turhaa valitusta kuunnella. No, jospa onnistuisin väistelemään sen verran, että saisin pumpattua pyörän renkaaseen ilmaa ja livahdettua jonnekin. :-D Saapa nähdä! Pikkusen on perhosia vatsan pohjalla kun ajattelen huomisia pääsykokeita, mutta ei oo (kumma kyllä) jännittäny mitenkään hirveästi. Ehkä huomenna sitten. :-D

Kattelin myös viime vuonna ottamiani kesäkuvia ja tuli kyllä hyvä mieli. Nyt se on täällä taas - kesä.♥

Teknisiä ongelmia ja jänskäystä

Sortsit pitkästä blogihiljaisuudesta! :-( Meillä on tietokoneessa jotain häikkää, enkä saa kuvia koneelle, niin en oo sitten jaksanut kirjoittaakaan mitään. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin ihan mälsää vaan näpytellä tekstiä ilman kuvitusta.

Näillä helteillä ei oo kyllä paljon tehnyt mieli sisällä istuskellakaan! Puolet hellesäistä oon ollut ulkona seikkailemassa ja rannalla ottamassa aurinkoa, ja toiset puolet oon sairastanut sisätiloissa. Siis kuka nappaa jonkun flunssan +30 poutasäillä? Mulla ois hirveästi asiaa ja ainakin triljoona kuvaa kamerassa odottelemassa koneelle pääsyä, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin, höh. Sen verran voin sanoa, että mulle tuli tällä viikolla pääsykoekutsut myös tuonne Oulun ammatikorkeaan! Olin jo unohtanut koko jutun siinä uskossa, etten pääsisi tänäkään vuonna edes sinne kokeisiin asti. Ihanaa päästä edes kokeilemaan tällä kertaa! :-) Kokeet on ensi maanantaina (ylihuomenna, iik!) ja jälleen kerran Tatu karkaa ennen sitä Kemiin, joten saan täällä hermoilla ja jännitellä ihan yksikseni.

Myönnettäköön, että meinasin hieman panikoida kun niissä pääsykoekutsukirjeissä luki, että mukaan pitää ottaa 4-6 sivun mittainen urasuunnitelma (jonka olin myös tietysti jättänyt tekemättä). No ei siinä auttanu voivotella, töiden jälkeen vaan paperia ja penaali reppuun ja rannalle kirjottaan! Muutamassa päivässä sain tekstin valmiiksi ja nyt se on tulostettuna versiona nätisti kansiossa ja voin huokaista helpotuksesta.

Tsemppiä kaikille vielä tuleviin pääsykokeisiin! Ja muistakaa nauttia näistä ihanista aurinkoisista päivistä! Harvoin on näin lämpöstä.♥