Myrsky vesilasissa.

Tänään on ollut tosi ristiriitainen päivä. Aloitin aamuni ihan superilla herätyksellä, nimittäin postimies rimpautti meidän ovikelloa ja toi mulle ylläripaketin tutuiltani Belgiasta! Paketti oli täynnä ihania lahjoja ja suklaata, mutta kerron teille niistä erikseen myöhemmin. Ne ansaitsee ihan oman postauksensa. :-) Olin iloinen ja intoa täynnä ja ajattelin itsekseni, että: "Tästä ei voi tulla huono päivä."

Iltapäivästä mun piti suunnata kaupungille, koska mulla oli autokoulussa tripla teoriatunnit. Meinasin nukahtaa kymmenen minuuttia kestävän hirvivideon aikana ainakin kolmesti. Tuntien päätyttyä kävelin yksikseni pitkin Kemin katuja ja kerrankin oli aurinkoista, enkä tarvinut edes takkia. Yhtäkkiä alkoi ahdistaa. Kaikki tuntui olevan niin pirun hyvin, mutta silti niin kauhean huonosti. Monet ovat saaneet tänään tulokset kouluilta, ja tuntui, että kaikkialla oli innosta hihkuvia ihmisiä, jotka huutelivat kuka pääsi minnekin kaupunkiin opiskelemaan ja kenellä on niin ja niin monta päivää aikaa etsiä uusi asunto vieraasta kaupungista. Kaikki niin innoissaan.

Selasin puhelimella Facebookia ja sama meininki sielläkin. Niin monet tutut ja kaverit suuntaavat pian kohti uusia seikkailuja. Uusia opiskelupaikkoja ja uusia tuttavuuksia. Tässä vaiheessa tuntui jo siltä, että jokainen soluni kärsi ahdistuksesta ja masennus tursui jo ihohuokosistakin. Oli pakko pysähtyä. En voinut olla miettimättä, että entäpäs sitten minä? Mutta nyt pitäisi olla kuitenkin ihan hirveän iloinen kaikkien koulupaikan saaneiden puolesta, sillä he ovat kaikki varmasti sen ansainneet. Mulla ei ole oikein mitään mitä odottaa. Ihan kuin olisin yksin täällä Kemissä. Tyhmä välivuosi. En minä tätä olisi halunnut. Kun on opiskellut koko pienen elämänsä, tuntuu ihan hirveän vaikealta totuttautua ajatukseen, että syksyllä ei tarvikaan palata koulupöydän ääreen. Sama kun yrittäisi totutella jääkylmään meriveteen.

Vieräytin kaupungissa muutaman kyyneleen, vaikken olisi halunnutkaan. Ukko kuitenkin yritti lohduttaa sanomalla, että: "Heei, me ollaan vielä nuoria. Meillä on koko elämä aikaa!" ja "Pistetään me paremmaksi, muutetaan vaikka Kiinaan!" Täytyy myöntää, että mua alkoi vähän naurattaa. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että enhän minä tänne nyt YKSIN jää. Kaikki on taas ihan hyvin. Äh ja pöh! Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa vain iloisia asioita!

Nyt aion itsekin piristyä ja katsoa YouTubesta Jenna Marblesin videoita. Niitä katsellessa ei voi olla surullinen. :-D Kannattaa käydä tsekkaamassa, laitan yhden tännekin:

Translate: This hasn't been very great day for me. I've been thinking about my future and it's totally blank for me. I have no idea what to do. I don't wanna be sad tho, so I'm trying to cheer myself up by watching funny videos. :-D

Juhannus

Vietin tänä vuonna hieman erilaisen Juhannuksen kuin yleensä. Yleensä ollaan lähdetty Tatun ja mun veljen kanssa meidän mummolaan viettämään keskikesää maalle. Siellä syödään, käydään laavulla paistelemassa makkaraa ja katsotaan Juhannuskokkoa. Tällä kertaa päätettiinkin jäädä Kemiin, sillä Tatun täti kutsui meidät Juhannuksen viettoon. En osannut odottaa illalta mitään, mutta voi hitsit miten hauskaa mulla oli!

Ilta lähti käyntiin kesäkisoilla, jotka koostuivat mitä ihmeellisimmistä yksilölajeista. Ensimmäisessä lajissa piti ensin kuljettaa ruokalusikassa suun avulla kananmunaa tietty matka ilman, että se menee rikki. 

Kun muna oli kuljetettu kuusiaidalle asti, piti antaa kananmuna ja lusikka pois, ja hypätä pussiin.

Kun molemmat jalat olivat tukevasti pussissa, otettiin pussin kahvoista kiinni ja hypittiin niiiiin vimmatusti kohti maaliviivaa!

Seuraavana lajina oli tulitikun heitto, mutta siitä nyt ei tarvitse kuvia laittaa. Ideana oli vain se, että pisimmälle tikun heittänyt voittaa. En voittanut. :-D Tulitikkujen jälkeen heiteltiinkin jotain suurempaa. Muutaman metrin päässä heittäjästä oli viiva, jonka päälle tuo keppi olisi tullut saada. Kepissä oli merkattuna erilaisia pistemääriä, ja niiden mukaan sai sitten niitä pointseja. Mainittakoon nyt, etten saanut yhtään pistettä tästäkään lajista. :-D

Kisojen välissä kävin aina rapsuttelemassa karvakavereita, jotka seurailivat kisoja vain sivusta. Tuohon keppien heittelyyn ne olis kovasti halunneet osallistua. :-D Mukana oli villakoira Roki, Saksanpaimenkoira Jade ja en-tiedä-mikä-koira Didi. Ihania.♥

Seuraavana lajina viihdytti juoppojuoksu. Krokettimaila väärinpäin, otetaan mailasta kiinni ja painetaan otsa kiinni mailaan ja sitten vaan pyörimään. Kymmenen kierrosta kun oli pyörähtänyt niin sai juosta kuusiaidalle ja takaisin. Jostain kumman syystä lapset pärjäsivät tässä aikuisia paremmin.

Melkein kaikille aikuisille juoppojuoksijoille kävi lähes poikkeuksetta näin:

Niin kävi myöskin minulle. Ja tottahan toki olin ainoa, josta tuo armas Ukkoni oli ottanut myös videon! Oi kyllä. Kaaduin muuten jo kuudennen pyörähdyksen kohdalla. Yksi laji oli niinkin simppeli kuin kananmunan rikkominen. Se piti kuitenkin rikkoa vain yhdellä kädellä, joten homma tuntui aika haastavalta. Kyllä hieman söi naista, kun 4-vuotias Aatu sai kananmunan rikki hetkessä, mutta itse tuskailin vaikka kuinka kauan ja lopulta luovutin. :-D

Kananmunakilpailun jälkeen oli mm. kärrynpyörä- ja kuperkeikkakilpailut. Olihan tuo miesten voimistelu aika metkan näköistä. Voitte varmaan melko hyvin kuvitella. :-D Viimeisenä kilpailuna oli paprikan poimiminen vesialtaasta pelkällä suulla. Paprikan tilalla piti olla omena, mutta eihän niitä löytynykään mistään - ei edes naapureilta. Paprika oli ilmeisesti aika helppo saalis, sillä kaikki saivat sen ylös melko vikkelästi. Me oltiin Tatun kanssa tylsiä, eikä osallistuttu. Minä en halunnut kastella hiuksia ja Tatu vetosi paprika-allergiaan. :'D

Oli kyllä huikean hauska ilta. Tuli nähtyä paljon uusia ihmisiä ja tutustuin taas hieman paremmin Tatun perheeseen ja sukulaisiin. Kisoissa tulin muistaakseni toiseksi viimeiseksi, mutta ei se kyllä yhtään haitannut. Olipahan hauskaa. :'D Kisojen jälkeen grillailtiin herkkuja ja juotiin drinkkejä ja breezereitä. Eksyttiinpä me jossain vaiheessa paikalliseen kuppilaankin, ja siitä vielä kaupungille tanssahtelemaan. Edes muutamat kananmunatahrat mekossa eivät ilmeisesti haitanneet menoa.. aiai. Jälkihävetys. Kaiken kaikkiaan tän vuoden Juhannus oli kuitenkin ihan huippu! :-D Toivottavasti muillakin oli vähintään yhtä kivaa kuin mulla.


Translate: Midsummer was a little bit different than usually this year - at least for me! We had big party at Tatu's aunt's house and we played some funny "summer games" with weird rules. I think this was best Midsummer ever. :-D

Tassutuntumalla.

Hassu kissa tuo meiän Luntti. Se näyttää ulkoillessaan aina ihan joltaki pöllön ja possun karvaselta risteytykseltä ko sillä on nuo korvat niin hupsusti. Onhan tuolla ulkona tietysti niin kovin paljon mielenkiintoisia ääniä. Tuo possukka ei tykkää ulkoilusta yhtään. Se yrittää joko luikkia äkkiä piiloon tai sitten se vaan lötköttää yhdessä paikkaa, eikä liikahda senttiäkään. Nykyään se on oppinut jo tunnistamaan valjaiden lukkojen kilinän, ja jos koskenkaan valjaisiin niin se juoksee äkkiä saunaan tai sängyn alle, etten voi laittaa niitä sille. :-D Lämpiminä päivinä oon kuitenkin yrittänyt vähän totuttaa sitä ulkoilmaan. Sen mielestä on  ilmeisesti kuitenkin ihan riittävää, että se käy parvekkeella nuuhkimassa raikasta ilmaa likaamatta tassujaan inhottavaan ruohoon ja multaan. No, jos se sopii sille niin mikseikäs sitten mullekkin. :-) 

Luonnon helmassa.

Reilu viikko sitten käytiin perheen kesken Rovaniemellä, ja paluumatkalla käväistiin myös katselemassa Hiidenkirnuja. Oon käynyt siellä viimeksi joskus 5-6 vuotta sitten. Itse kirnuista ei ollut oikein kuvia, sillä kuvaaja jätti oikean putken autoon ja otti väärän mukaansa. :-D No, jos ei nähdä Hiidenkirnuja, niin katsellaan nyt sitten kuvia kyseiseltä paikalta ihan muuten vaan.

Jaa, että mitäkö ne Hiidenkirnut sitten on? No ne on sellaisia pyöreitä ja syviä kuiluja, jotka ovat syntyneet joskus n. 10 000 vuotta sitten sulavan mannerjään reunavyöhykkeessä, voimakkaiden sulamisvesi virtojen kuluttavan työn tuloksena. Eli sellaisiin sulamisvesitunneleihin synty voimakkaita vesipyörteitä ja virran mukana kulkeutuneet lohkareet alko pyöriä ja pikkuhiljaa ne porautui allaolevaan kallioon, jolloin synty pyöreitä kuiluja, eli Hiidenkirnuja.

 Minä, Henri ja meidän setä

Tuossa allaolevassa kuvassa näkyy Hiidenkirnu, mutta se oli ihan täpötäynnä vettä. Empä haluais pudota tuonne, koska nuo on monen monta metriä syviä.

Isi, Henri ja minä

Mentiin paikalle suoraan rippijuhlista, joten vaatetus ei ehkä ollut tuohon ymprästöön se kaikkein sopivin. Siellä oli korkeita ja suoria kallionseinämiä, joissa sattui juuri olemaan vuorikiipeilijöitä työn touhussa. Kun mentiin niiden ohi ja tervehdittiin, niin ne naurahti ja sanoi, että: "ollaanko me nyt vähän alipukeutuneita tänne, vai oletteko te ylipukeutuneita?" :-D Onneks mulla oli sentään varakengät mukana! Kallioilla kiikkuminen oiskin varmasti ollut oikein mukavaa korkokengillä sipsutellen. 


Translate: After our little visit to Rovaniemi, we went to see "Giant's kettles". Unfortunately we didn't get any good pictures of them. Better luck next time!

YO-kuvat - Behind the scenes

Tässä olis nyt sitä kulissien takaista toimintaa parin päivän takaisilta kuvauksilta. Oli hauskaa, oli hyttysiä ja vinoja horisontteja sekä tietysti noita meidän erittäin kauniita hökkelitaustoja. Kaikki heilu kameroiden takana vuorotellen ja olihan meillä melkonen häslinki päällä, mutta eipä ainakaan ollut tylsää!

Ukko raukka. Piti siitäki ottaa kuva ko se jakso olla kameramiehenä ja kuljettajanakin vielä. :-D Nyt on kaikki ylioppineisuuteen liittyvät muodollisuudet takanapäin (paitsi tietysti se kiitoskorttien lähettäminen..) ja onkin vähän höpsö olo. Mitä mää nyt tuolla lakilla teen? Pöh. No ompahan ainaki vapuksi päähine valmiina. :-D

Translate: Graduation photo-shoot - Behind the scenes. 

YO-kuvat

Tavallaan ärsyttää sanoa, että YO-kuvat, koska valmistuinhan myös kuva-artesaaniksi. En kuitenkaan osannut ilmaista asiaa järkevästi, joten tämä saa kelvata. :-D Käytiin tosiaan vasta eilen ottamassa näitä kuvia, sillä Laura tuli vihdoinkin käväisemään sieltä Raahesta. Tatu oli kuskina ja muutenkin mukana menossa, ja kaikki alla näkyvät kuvat onkin sen ottamia. Lauran otoksia tulee sitten vielä myöhemmin, kunhan saan ne siltä joskus, haha.

Kuvat onnistu mun mielestä tosi hyvin ja ainakin niitä on koneella riittävästi - nimittäin melkein 300. Siihen lisäksi vielä ne Lauran kuvaamat otokset, niin kyllä on ainakin valinnanvaraa. Nyt pähkäilenkin, että minkä kuvan  mahdan laittaa kiitoskortteihin. Tällä hetkellä tuo alimmainen on ehkä se mun ykkösvaihtoehto, mutta saa nähdä. Kuvauksissa oli kaikista niistä ikävistä sääskistä huolimatta kivaa, ja ajattelin vielä myöhemmin tehdä sellasen behind the scenes -jutun. Nyt kuitenkin löpinät sikseen. Toivottelen kaikille leppoisat sunnuntait ja suuntaan itse aamupalalle. Hejsan! :-)


Translate: My graduation photos! :-)

Win, lose or draw, you're all my cousins and I love you

Höpsöllä bloggerilla on ollut mun kanssa ongelmia, eikä se oo antanut mun lisätä yhtään kuvia, joten kirjoittelen vasta nyt. Viime viikonloppuna käytiin siis Rovaniemellä rippijuhlissa mun perheen kanssa. Ripille pääsi mun vanhin serkkuni, Juho, ja juhlissa oli juustokakkua. Tarviiko mun sanoa enempää? Kaiken lisäks oli ihan tajuttoman lämmin ja aurinkoinen ilma! Olin niin kade, koska viikkoa aikaisemmin mun valmistujaisissani satoi vettä ihan kaatamalla ja tuo Hannu Hanhi sai noin hyvät juhlailmat. Hehe. :-D

En ollut koskaan ennen käynyt Rovaniemellä kirkossa, ja täytyy kyllä sanoa, että se poikkesi mun mielestäni kuvitukseltaan aika paljon muista kirkoista, joissa olen käynyt. Kuvat oli sangen erikoisia mun mielestäni. Mutta nyt kuitenkin niitä kuvia, jos blogger suo!

Mun ilmeestä päätellen mietin, että "Mitä ihmettä tää on?" tai "Ei hitsit, tässä mun kakussa on karva. Kehtaanko nyppiä sen pois?" Tutkiskelin kuitenkin vain mitä juustokakun päällinen piti sisällään. Siinä oli mangoa ja suklaakoristeita. Oli hyvää! :-D

Seikkailut ei suinkaan loppunut näihin juhliin, vaan niiden jälkeen ehdittiin puuhastella ennen varsinaista kotimatkaa vaikka ja mitä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Edit: jouduin kirjottamaan tän kolme kertaa ennen ko tää bloggeri suostu julkasemaan tän tekstin. Eikä tää ei edes tallentunu, joten jouduin alottamaan aina alusta. Huh!


Translate: Last Sunday we were at Rovaniemi, Lapland, and we celebrated my cousin's confirmation. 

A tree never hits an automobile except in self defense

    Kuva: weheartit.com

Mua jännittää ihan hulluna! Viime perjantaina oltiin Ukon kanssa kaupungilla ja istuin autossa pelkääjän paikalla pahaa aavistamattomana siitä, mitä pian tulisi tapahtumaan. Me pysähdyttiin, hypättiin autosta ulos ja taaperrettiin seuraavan rakennuksen ensimmäisestä avoimesta ovesta sisään. Se rakennus oli autokoulu. Kyllä,  ilmoittauduin autokouluun - siis MINÄ. Ja arvatkaa mitä? Se alkaa tänään, ja mua jännittää ihan kauheasti. Oon melkoisen vakuuttunut siitä, etten ikikuuna päivänä opi ajamaan ja musta tulee koko historian surkein oppilas. Toivottavasti siinä ei käy niin. En oo koskaan ajanut autolla tai edes skootterilla, joten en ole oppinut myöskään liikennesääntöjä. Ne tuntuukin yllättävän vaikeilta. Huhhuh. Toivottavasti niillä opettajilla on pitkä pinna ja ne on kilttejä mulle. Apua! :-D 

Jännittikö teitä autokoulu? Saitteko kortin ensimmäisellä yrityksellä? 


Translate: O-M-G! I'm starting to take driving lessons next Monday! I'm super hyper nervous!

Pieni perhe

Aika vierii eteenpäin nopeammin kuin koskaan, ja meidän ihana karvavauva on ollut osa perhettämme jo kohta kokonaisen vuoden! Olen luullut koko elämäni ajan olevani koiraihminen henkeen ja vereen, mutta se asia on muuttunut kyllä täysin tämän vuoden aikana. Rakastan toki kaikkia eläimiä kovasti - oli kyseessä sitten kärpänen tai vaikkapa hamsteri. Ennen pelkäsin kissoja, koska itse olin sattunut törmäämään juuri sellaisiin ikäviin yksilöihin, jotka eivät välittäneet vieraista tai kävivät kimppuun kynsin ja hampain kun pahaa aavistamattomana yritti hipsuttaa niitä massusta. Puhumattakaan niistä, jotka pissivät syliin kesken kahvipöytäkeskustelujen. Meille on onneksi sattunut vallan hyvätapainen ja kaikinpuolin rakastettava otus, josta en suostuisi enää luopumaan mistään hinnasta.

Rapsuti, rapsuti. Meiän Lunttia saa rapsutella massusta. Ja korvan takkaa ja kyljistä ja kaulasta ja niskasta ja nenusta ja poskista ja päästä ja... *plaa plaa plaa*

Yks päivä oltiin kyläilemässä minun iskän luona ja mun molemmat seuralaiseni oli ilmeisesti melko väsyneitä, koska sillä välin kun käväisin keittiössä, niin olohuoneessa minua odottikin jo alla oleva näky.

Mulla on kyllä varsin ihastuttava pieni perhe. Haaveilen enemmän ja vähemmän salaisesti pienestä kissavauvasta. Alunperinhän meidän piti hankkia viime kesänä kissanpentu, mutta ihastuttiinkin Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksessä Lunaan, joka oli silloin jo aikuinen kissa. Ei sitä hennonnut sinne jättää, kun se oli niin suloinen. Mielelläni olisin toki ottanut hoiviini ne kaikki muutkin.

Huomisen päivän Luna saakin rentoutua kotona ihan itsekseen, sillä me lähdetään päiväreissuun Rovaniemelle. Tällä kertaa luvassa on mun vanhimman serkkuni rippijuhlat ja Rovaniemellä vierailu on aina muutenkin varsin mukavaa. Kamera matkannee mukana sielläkin.

Nyt taidan lähteä penkomaan vaatekaappia, jotta välttyisin huomen aamulla valtaisalta vaatekriisiltä. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! :-)


Translate: So this is my little family.♥ Our super adorable cat, Luna, has been a part of our family for almost a year! Ps. Our colours match totally in that last picture. :-D