29 joulukuuta 2012

Vuosi 2012

Vuosi lähenee taas loppuaan ja nyt onkin aika muistella kulunutta vuotta. Käytin tähän postaukseen aikaa enemmän kuin laki sallii ja kuvien etsimiseen sekä valitsemiseen kuluikin odotettua enemmän aikaa. :-D Rankkaa oli, mutta toisaalta oli myös mukavaa muistella, että mitä sitä onkaan tullut tehtyä ja mitkä asiat nousivat vuoden kohokohdiksi. :-) Nyt kuitenkin katsaus vuoteen 2012 kuvien ja lyhyiden tekstien muodossa!

TAMMIKUU


Tammikuussa vietettiin ukon kanssa meidän neljättä vuosipäivää ja käytiin ravintolassa syömässä pihvit. Vietin joululomani kemian opintojen parissa, sillä aloitin kurssin vasta silloin kun muut olivat jo yli puolessa välissä, joten olin pihalla kuin lumiukko. Sain myös työssäoppimispaikan Kemin Lastenkulttuurikeskus Sarjikselta! Tammikuussa pidettiin pippalot ja kerrankin porukassa oli lisäkseni joku muukin tyttö, nimittäin Anette! Itse Uuden Vuoden vietimme Tatun ja veljeni kanssa maalla, mummoni luona, raketteja ampuen ja hyvästä ruuasta nauttien.

HELMIKUU

Helmikuussa olivat vihdoinkin ne niin kauan odotetut penkkarit! Mun Super Mario -asuni ehti tulla juuri ajoissa ja olin oikein tyytyväinen viiksissäni ja pyöreässä tekomahassani. Kävin myös Tatun kanssa Tornion kaupunginhotellilla tsekkaamassa Sami Hedbergin stand-up -esityksen ja nauroin niin kovasti, että onnistuin niksauttamaan kylkeni ihan ihmeellisesti. :-D Helmikuuhun kuului myös Renegaden järjestämä Pendulum DJ-set, Oulussa Club Teatrialla! Ehdin kuitenkin olla myös kotona ja nautiskella ihan vain paikallaan olemisesta. Kaipasin kesää ja koitinkin huijata itselleni kesäfiiliksen syömällä tuoreita mansikoita. Ihan törkeen kokosia!

MAALISKUU

Maaliskuussa oli aika jättää hyvästit Sarjikselle ja aloittaa opinnäytetyön parissa puurtaminen ihan tosissaan. Myös yo-kokeisiin piti lukea, mutta tein toki muutakin kuin kökötin sisätiloissa. Käytiin Tatun sukulaisten kanssa pilkillä ja veljen, mummon sekä Tatun kanssa patikoimassa Vammavaarassa. Huipulle käveleminen kesti suunnilleen tunnin, mutta alasmeno sujui yhdessä hujauksessa, sillä laskimme alas pulkalla. :-D Joskus saa olla vähän lapsellinen. Lumilinnassakin tuli piipahdettua ja otettiin tietysti paljon turistikuvia, haha.

HUHTIKUU

Huhtikuussa oli paljon synttäreitä! Mun veli täytti 17, iskä täytti 45 ja minä ja mun ystäväni, Katri, täytettiin 20-vuotta. Myös Katalla ja mun sedällä oli synättärit, huhhuh! :-) Juhlittiin poikien kanssa mun synttäreitä ja ilmaiset synttäridrinkit takasivat ihan hirveän krapulan seuraavalle päivälle, jolloin olin sopinut kahvittelevani sukulaisten ja perheen kanssa. Oksensin vielä 10 minuuttia ennen sukulaisten tuloa.. Ei näin! Muut söivät kakkua ja minä tein sohvalla hidasta ja tuskallista kuolemaa. :-D Synttärihuumasta huolimatta olin aika paljon vain itsekseni kotona. Rapsuttelin Lunttia ja puhaltelin parvekkeella saippuakuplia.

TOUKOKUU

Toukokuussa vietettiin ukon kanssa ekaa kertaa Vappua Oulussa! Porukkaa oli liikkeellä ihan hirveästi niin yöllä kuin päivälläkin ja se oli tietysti pienelle kemiläiselle aikamoinen shokki, haha. Sain vihdoinkin Sarjikselle suunnittelemani Satuseikkailukartan valmiiksi ja opinnäytetyön naputtelun hyvälle mallille. Hengailtiin Tatulin kanssa niiden tikkakerholla ja avattiin grillikausi isän luona! :-) 

KESÄKUU

Kesäkuussa valmistuin ylioppilaaksi ja kuva-artesaaniksi, jipii! Lahjaksi saatujen rahojen innoittamani päätin ilmoittautua autokouluun (okei, Tatu raahas mut sinne). Katselin myös kalenteria ja huomasin, että Luna oli ollut meillä kokonaisen vuoden. Ihana karvavauva.♥ Käytiin juhlimassa mun vanhimman serkun ripille pääsyä Rovaniemellä koko perheen voimin ja Juhannus meni Tatun sukulaisten luona hassujen kesäkisojen merkeissä.

HEINÄKUU

Heinäkuussa meille tuli uusi perheenjäsen, Leevi! Se oli niin pieni, niin ihana ja niin ärsyttävä. Olin työelämänvalmennuksessa Kemin nuorisotyöllä Liikennepuistossa, ja se oli kyllä ihan huippuduuni, koska sai olla päivät ulkona auringossa! Heinäkuussa käytiin Tatun, Vileksin ja Aneten kanssa heittämässä talviturkit pois ja vietettiin päivä rannalla herkkuja syöden ja valokuvaten. Pakkohan mun oli ukon kanssa käydä myös tivolissa, josta se voittikin Angry Birds -pehmoja. :-D Heinäkuu oli ihana! Nautiskelin kesästä ihan täysillä ja päätettiin myös, että muutetaan Ouluun.

 ELOKUU


Elokuussa olikin aika juhlia Tatun 20-vuotis synttäreitä! Päivällä sukulaiset kävi kahvittelemassa ja illemmalla lähdettiin poikien kanssa Satama Open Airin ulkopuolelle kuuntelemaan Poets of the fallia.♥ Siellä oli hassuja järjestyksenvalvojia, jotka kävi jutskaamassa meille ja Vileksi kävi myöhemmin karaoketeltassa laulamassa Tatulle Hyvää syntymäpäivää. :-D Kuun puolessa välissä oli aika pakata taas koko elämä pahvilaatikoihin ja pussukoihin ja alkaa oikeasti hoitamaan asioita Ouluun muuttoa varten. Olin innoissani ja peloissani. Muuton jälkeen Oulussa ei tuntunut niin yksinäiseltä, koska kaikki oli uutta ja ihmeellistä! Laura oli Marja-Liisan luona Oulussa, joten  mekin suunnattiin Tatun kanssa sinne ja sieltä sitten tutustumaan Oulun yöelämään. :-D

SYYSKUU

Syyskuussa tutkiskeltiin meidän uutta asuinaluetta ja käytiin myös ensimmäistä kertaa Amarillossa syömässä.
Olin myös Tatun mukana niiden Tursajaisissa ja oli ihan hauskaa nähdä kaikkia sen uusia kavereita. Sitten Laura tulla tupsahti meille yökyläilemään muutamaksi päiväksi ja se oli ihan huippua! Käytiin Pannukakkutalossa ja hengailtiin Torinrannassa. Kotona löhnötettiin sohvalla, katottiin telkkarista ruokaohjelmia ja istuttiin parvekkeella parantamassa maailmaa, hahhah.

LOKAKUU


Lokakuussa pääsin ensimmäistä kertaa Julma-Henrin keikalle ja olin onnesta soikeana. Tatu vei mut myös Tietomaahan, jossa en ollutkaan käynyt ala-asteen jälkeen kertaakaan. Käytiin myös Kemissä hakemassa mun ajokortti, (jonka sain kolmannella yrityksellä).  Pääsin huristelemaan autolla ekaa kertaa autokoulun jälkeen ja se oli kyllä aika jännää. :-D Sain vihdoinkin hommattua myös itselleni Oulusta  työelämänvalmennuspaikan ja pääsin juuri sinne minne tahdoinkin. Loppukuusta juhlittiin Halloweeniä Aneten ja Vileksin kanssa!

MARRASKUU


Marraskuun alussa aloitin vihdoin työelämänvalmennukseni eräällä päiväkodilla ja ensimmäiset viikot olin todella väsynyt, koska olin ollut niin pitkään työttömänä ja laiskotellut vain kotona. Työtunteihin alkoi kuitenkin pian tottua ja työskentely oli todella mukavaa! Juhlittiin mun sedän häitä ja oltiin Tatun kanssa siellä valokuvaajina. Häissä näin pitkästä aikaa kaikkia sukulaisia, myös mun serkkua, Oonaa. Odotin innoissani joulua, polttelin kynttilöitä ja hellin meidän kisuja (niin kuin kyllä kaikkina muinakin päivinä, ihan joka kuussa, hihi).

JOULUKUU

Joulukuussa etsiskelin kadoksissa ollutta joulumieltä. Leivoin pipareita ja torttuja sekä ripustelin joulukoristeita ympäri asuntoa. Lopulta joulumieli löytyi kuitenkin päiväkodilta ja sain siirrettyä sitä pikkuhiljaa myös töiden ulkopuolelle. Käytiin Tatun kanssa Renegade Winter Festivaleilla ja fiilistelin Infected Mushroomia, joka oli ihan huippu! Tein paljon jouluostoksia ja 22. päivä lähdettiin Kemiin melkein viikoksi.♥ Siellä vietettiinkin sitten Joulua ja oltiin ihan rennosti. Oli ihan parasta nähdä kaikkia kavereita, joita on ollut jo niin kova ikävä! :-) Nyt ollaan taas Tatun ja kisujen kanssa täällä Oulussa ja odotellaankin sitten taas Uutta Vuotta!

Tämä kulunut vuosi on tuntunut kyllä ihan hirveän pitkältä! Ensin ajatellesani vuotta 2012, mietin, että no onpas ollut aika tylsä vuosi, mutta nyt kun ajattelen, niin ei se kyllä niin tylsä ollutkaan. Oikeastaan oon ehtinyt puuhaamaan enemmän kuin muistinkaan! :-) Tuntuu ihan hullulta, että penkkaritkin oli tänä vuonna! Ihan kuin siitäkin olisi jo pieni ikuisuus. Ihan hassua. Toivottavasti seuraavasta vuodesta tulee vielä tätäkin parempi!

Millainen vuosi teillä oli? :-)

Translate: 2012 in pictures. It was a great year indeed! :-)

Puppies!

Kemireissulla kävin moikkaamassa mun ihania kavereita ja tietysti siinä samalla piti käydä ihastelemassa niiden isosiskon pikkuisia Chow chow pentuja. Voi että ne oli syötävän suloisia! Sisäinen lässyttäjäni heräsi samantien eloon ja pitihän jokaisen käydä myös mun sylissä erikseen rapsuteltavana. Samalla maltoin kuitenkin napsia myös kuvia, jotta saisin näytettyä ukollekin mistä se jäi paitsi, hahhaa. Varautukaa
yliannostukseen söpöyttä! ♥








Pentuja oli yhteensä neljä, enkä kyllä millään osannut päättää mikä niistä oli söpöin - eikä onneksi kyllä tarvinutkaan. Syömisen jälkeen pienet söpöläiset kävivät nukkumaan, joten maltettiin vihdoin hipsiä alakertaan kahville ja juoruilemaan raportoimaan. Oli ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja viihdyinkin hyvässä seurassa viitisen tuntia, kunnes oli aika lähteä kotiin saunomaan. Pitää koittaa olla säästeliäämpi, jotta pääsisi käymään Kemissä useammin.♥

Translate: Puppies, puppies, puppies! I think I don't need to say more.

28 joulukuuta 2012

Minun Jouluni

Tänäkin vuonna meidän jouluaattoon kuului ruokaa, kyläilyä, sekä perheen kanssa rentoutumista. Aattoaamuna herättiin mun isän luota ja aamupalaksi syötiin tietysti kinkkua ja kotitekoista sinappia! Ei niin kevyen aamupalan jälkeen suunnattiinkin sitten muutaman ongelman ja mutkan kautta ukon äidin luo "eurooppalaiselle joululounaalle", johon kuului mm. useaa erilaista kalaa, salaatteja, kinkkua sekä valkosipuli-kermaperunoita. Jälkiruuaksi oli suklaa-amaretto-moussekakkua.






Syömisen, lahjojen vaihdon ja sohvalla ähkynä rötköttämisen jälkeen lähdettiin ajamaan Tatun tädin ja serkkujen luo, jossa Tatulla oli suuri kunnia toimia joulupukkina elämänsä ensimmäistä kertaa. :-D Heti kun pukiksi tällätty ukkeli astui ovesta sisään, 4-vuotias Aatu huusi, että: "Tuohan on oikeasti Tatu!", pienen vakuuttelun jälkeen pikkumies kuitenkin uskoi, että pukkihan se oli. :--D Aatu sai toimia pukin apurina ja ojentaa lahjat oikeille omistajilleen. Laulettiin myös yhdessä Joulupuu on rakennettu, koska Aatu oli sen niin hienosti joulua varten opetellut.




Illaksi palattiin takaisin mun isän ja veljen luokse. Tänä vuonna meillä ei ollut oikeaa kuusta (nyyh), mutta meillä olikin tällainen vähän modernimpi ratkaisu. :-D Olin ilmeisesti ollut tänä vuonna tosi kiltti, koska sain aika paljon lahjoja! Kotona unohdin aika pitkälti kameran olemassaolon, joten en kuvannut edes ahmimiani jouluherkkuja tai juuri mitään muutakaan. Tänäkin vuonna voin kuitenkin sanoa, että iskä tekee kyllä ihan parhaat lanttu- ja porkkanalaatikot! ♥


Luna osasi selvästi arvostaa Tatun äidiltä lahjaksi saatua paistinpannua. Mua nauratti ihan hirveästi kun menin yläkertaan ja näin, että se oli mennyt pannulle nukkumaan.  :-D

 
Aattona myös mun setä ja sen ihana vaimo kävi kyläilemässä ja näin ensimmäistä kertaa niiden pienen mäyräkoiran, Maurin. :-D Se oli kyllä aikamoinen vintiö. Koko ajan se roikkui kiinni jonkun hihassa tai lahkeessa, mutta kuvassahan se tietysti näyttää itse tyyneydeltä.



Loppuillasta päätettiin käydä vielä Tatun isän luona, koska se asuu melkein mun isän naapurissa. Siellä ei onneksi tarvinut syödä. :-D Vastassa meitä oli Jade-koira ja mulla aika kuluikin sitä rapsutellessa ja haliessa.




Sitten kipitettiin taas yöksi mun isälle. Piti tietysti valvoa myöhään, syödä vähän lisää ja tutkiskella omia lahjoja. Hihi. Oli kyllä tosi ihana Joulu. :-) Ja oli ihan mahtavaa kun pääsi viettämään aikaa Kemissä vähän enemmänkin. Toivottavasti teilläkin oli ihana ja lämpöinen Joulu! :-)

Translate: Christmas Eve.♥

Heipparallaa!

Hupsista vain, reilu viikko on vierähtäny siitä kun olen edellisen kerran käynyt täällä höpöttelemässä! :-) Oltiin  ukon kanssa melkein koko viikko Kemissä meidän perheiden luona viettämässä laatuaikaa, ja tietysti sitä Joulua.♥ Viimeistään tänä iltana käyn täällä kyllä naputtelemassa vähän yksityiskohtaisemmin tuosta reissusta ja lisään myös vähän paljon kuvia!

20 joulukuuta 2012

Kuvia kuluneelta (työ)viikolta

Tällä viikolla on töissä ollut jotenkin erityisen mukavaa! Kenties kaikilla joulutohinoilla ja valmisteluilla on ollut osuutta asiaan, mutta nyt kuitenkin niitä otsikon lupailemia otoksia, jotka olen napsinut puhelimellani.


Jouluaskarteluita on tullut tehtyä varmaan monen muunkin edestä ja melkein kaikki päiväkodin seinillä komeilevat hahmoset ovat saaneet tonttulakit päitään koristamaan. Ikkunoissa komeilevat hopeiset tähdet ja valkeat lumihiutaleet. Kävin pari viikkoa sitten myös kirjastossa lainailemassa päiväkodille jouluaiheisia kirjoja ja niitä onkin luettu ihan urakalla.


Meidän päiväkotiryhmässä on tällä hetkellä 5 vauvaa, joten hellittävää kyllä riittää ihan jokaiselle työntekijälle. Voi jumpe niitä pieniä sormia ja varpaita. Pieniä lapsosia kompensoimassa onkin sitten huone, joka on täynnä pehmeitä ja jättimäisiä legopalikoita! Meidän ryhmästä siellä käydään tosi harvoin ja itsekin vierailin siellä tänään vasta ensimmäistä kertaa. Itsehän rakentelin paljon innokkaammin kuin lapset, kattokaa nyt tota mun superhienoa ukkelia, haha. 

Kuvia mulla olisi näytettävänä vaikka kuinka paljon, sellaisia tosi fiksuja ja ei niin fiksuja, mutta ehkä niitä sitten toisella kertaa. Nyt taitaa olla kotiaskareiden aika, mutta onneksi Tatu on helpottanut niitä tänään kovasti! Se pesi neljä koneellista pyykkiä ennen tikkakisoihinsa porhaltamista. En antanu sen mennä kaupunkiin pyörällä, koska mun mielestä on liian kylmä. (:--D) Pakotin sen menemään bussilla, ja annoin sille bussirahat käteen:

Tatu: "Mun pitäis vissiin siivota useammin niin sais aina rahhaa. Sitte mää oon kohta miljonääri.. ja minä voin elättää sinut!" Repesin kyllä niin pahasti. On se kyllä ihan hassu ukko. Meidän postiluukusta tipahti tänään pari joulukorttia ja yksi niistä oli Vileksiltä ja Anetelta. Kortin sisältä paljastui myös valokuva, jonka olemassaolosta en edes tiennyt! Viis siitä, että meidän asunnossa on kylmää kuin napajäällä, meitsin sydäntä kyllä lämmittää nyt ihan hulluna.♥ Saatan julkaista kuvan myös täällä vähän myöhemmin, sillä se on pian myös tavallaan aika ajankohtainenkin. ;-)

Nyt kuitenkin niitä kotihommia, heipsan!

Translate: I think that sometimes I'm having so much more fun at work than the kids. :-D


17 joulukuuta 2012

Voi pasta

Heippatirallaa! Päivitin toissapäivänä vähän blogin banneria, mitäs tykkäätte? Mun mielestä tuo sulkakynä on jotenki hurjan ihana, mutta mää oonki vähän höperö.

Kello on nyt hippasen yli kaksi päivällä, ja minä istua möllötän kotona, vaikka oikeasti olisi työpäivää jäljellä vielä sinne neljään asti. Aamulla mulla oli ihan hirveän huono olo, mutta mennä puuskutin töihin silti, koska minähän en töistä ihan vähällä pysy poissa. :-D Kuinkahan monta päivää oon ollut tuolla töissä oikeasti kokonaan terveenä.. en varmaan hirveän monta. Kahdentoista jälkeen luovutin kuitenkin, kun naama oli suunnilleen vihreä ja työkaveri tuli kysymään, että onko mulla huono olo. "On." Oli pakko mennä juoksuaskellusta kotia kohti, koska tuntui, että purjot lentää ihan just. Toivon sydämeni pohjasta, että tää on vain jotain satunnaista pahoinvointia, eikä se liikkellä oleva yököttävä noro-virus, hyi!

Olin tehnyt itselleni evääksi herkullista kanapastaa, mutta eipä sitä sitten niin hirveästi tehnytkään mieli. Höh! Jos Niinalle ei ruoka maistu, niin silloin on jotain pielessä. :-D Rakastan pastaa ja voisinkin syödä sitä vaikka joka päivä elämäni loppuun saakka!


Mun piti ilmoittaa meidän johtajalle sairastumisestani puhelimitse, mutta eihän se vastannut. Naputtelin kuitenkin viestin, jospa saisin sitten vastaukset kysymyksiinikin myöhemmin. En tiedä yhtään, että saanko korvata nämä poissaolemani tunnit nyöhemmin, vai pitääkö mun kipittää hakemaan jostakin itselleni lääkärintodistus.. Siinäpä vasta pulma.  Nyt en jaksa sillä kuitenkaan päätäni vaivata, vaan heittäydyn peiton alle vaakatasoon ja yritän korvata työtuntien sijaan viime yön univajetta. Joo, taitaa yläkerran muksut olla kans kipeenä, koska ne huus koko viime yön kuin syötävät, huhhuh. Vaan ei auta, lepoon mars! Ja ämpäri unikaveriksi kaiken varalta.. :-D

Onneks Tatu tulee tänään takaisin kotiin, niin se saa hoivata mua. :-D "Taatuu, tuo mulle mehua..! Voisitko tehdä mulle leivän? Tyyny on huonosti.." 

15 joulukuuta 2012

Jouluostoksia ja paketointihommaa

Tänään päätin hyödyntää vapaa-aikaani joululahjojen hankkimiseen, mutta harmikseni kaikki muutkin oululaiset olivat saaneet saman idean. :-D Kauppoihin päästessäni hymy hyytyi varsin nopeasti, sillä siinä tungoksessa hädin tuskin pääsi liikkumaan ja ihmiset tönivät ja tuuppivat toisiaan minkä kerkesivät. Seppälässä mua alkoi jo ärsyttämään ja ahdistamaan, kun jonotin yhden paidan kanssa parinkymmenen metrin mittaisen jonon häntäpäässä. 

Nälkä kurni vatsassa ja päätin etsiä jonkin ruokapaikan, mutta kaikki paikat olivat tupaten täynnä, eikä vapaita pöytiä tuntunut olevan missään. Loppujen lopuksi suunnistin pettyneenä mäkkärille ja sielläkin jouduin istumaan joidenkin randomeiden kanssa lapsiperheille tarkoitetulla synttärialueella. :-D Yksin ulkona syöminen ei ole kivaa! 

En muuten ostanut tällä(kään) reissulla yhtään mitään itselleni, jos ruokaa ei lasketa. Oli tarkoitus päivittää hieman omaakin vaatekaappia, mutta en yksinkertaisesti osaa oikein ostella itselleni mitään. Yleensä ostan suurimman osan vaatteistani kirppareilta, mutta uudessa kaupungissa en oikein osaa hyödyntää vielä niitäkään. Kauppoja kierrellessä katselen yleensä aina vain lahjoja muille, en itselleni. Hassu juttu sinänsä.

Ankaran shoppailun jälkeen kotiin päästessäni olin äärimmäisen helpottunut ja istuin eteisen lattialla parikymmentä minuuttia siletellen kissavauvojani. Oli ihanaa olla kotona. Sitten olikin aika purkaa ostoskassit ja ryhtyä paketoimaan!




"Jaa oot sitte taas ostellu jotain kalsareita.."


Tuo mokoma rontti tuli heti tuhoamaan mun lahjakasaani. Ajattelin, että se halus vain nuuhkia nuita paketteja, mutta sen sijaan se ottikin tuon kulman suuhunsa ja alkoi jauhamaan sitä ihan kunnolla. Pöljä! Nyt on kuitenkin paljon keveämpi mieli, kun on suurin osa lahjoista ostettuna! Yksi ongelma kuitenkin vielä on, nimittäin mitä ihmettä voi ostaa isälle, jolla on jo kaikkea? Ja sillä tosiaan on kaikenlaista! Se tapaakin usein sanoa, että: "sitä mitä meillä ei ole, ei tarvita" :-D Vinkkejä otetaan vastaan!


Translate: I did some Christmas shopping today! The only thing I'm missing is a present for my dad. What to buy for a man who doesn't need anything?

14 joulukuuta 2012

Ei niin kiva perjantai

Nyt on perjantai ja mun pitäis riemuita ja tuulettaa, mutta sen sijaan mieli meinaa olla vähän maassa. Tatu hiippaili just juna-asemalle ja se lähtee muutamaksi päiväksi Kemiin, kun minä puolestani jään yksin tänne Ouluun, joka tuntuu mulle tällä hetkellä niin tyhjältä ja kolkolta. Ukon lähtiessä seisoin oven takana ja kun ovi sulkeutui, alkoi alahuuli väpättää kuin pienellä lapsella konsanaan ja kyynelkin majaili silmäkulmassa. Kovin oli kurjaa jäädä yksin.


Viime aikoina oon muutenkin ollut jotenkin tosi sekaisin kaikesta ja oon ollu ihan palasina. Kolmen päivän unettomuudellakin saattaa toki olla osaa asiaan, mutta kyllä mulla on pieniä huolia ihan muutenkin ollut. Teki ihan hurjan hyvää puhua itsenäisyyspäivänä Lauran kanssa tunnin verran puhelimessa. Siellä oli luurin toisessa päässä kuunteleva korva ja lohduttavia sanoja ilmoille päästävä suu. Tatullekkin olen toki puhunut, mutta mun ajoittaisista avautumisista huolimatta sillä on ollut varmaan vähän vaikeuksia ymmärtää mua, koska sillä itsellään on niin kovin eri tilanne kuin mulla. Sillä on koulu ja kaverit. Sen paras Oulukaveri asuu tuossa ihan naapurissa ja sen on helppo pyrähtää sinne kylään ihan milloin vain. Se käy paljon ulkona niiden samaisten kavereiden kanssa ja sillä on paljon tekemistä. Mulla on vain koti. Ei sillä, ettenkö olisi kiitollinen katosta pääni päällä, mutta jotenkin tuntuu ihan järjettömän tyhjältä. Käyn "töissä", jossa on ihmiset ovat kanssani niin eri ikäluokkaa, etten ole kenenkään kanssa ystävystynyt, eikä niitä juttukavereitakaan siellä kyllä ole. Töiden jälkeen tulen kotiin, teen ruokaa, siivoilen tai katselen televisiota. Se on jokapäiväistä. Ei ihme, että tuntuu kuin hajoaisin ihan tällä sekunnilla. Jokainen päivä on tismalleen samallainen. Niin joo, ne suunnitelmat uuden vuoden viettämisestä Helsingissäkin ovat jo kaatuneet. Ne on aina ne surullisen kuuluisat "pari muuttujaa", jotka taas pisti pelin poikki.

Pahimpina päivinä en oo osannut muuta kuin mutista muuttavani takaisin kotiin ja sitä olen sitten toistellut. En usko, että haluaisin kuitenkaan oikeasti sitäkään. Tuskin mulla on ikävä vanhaa kotikaupunkia, vaan pikemminkin niitä muistoja siitä. Ahdistus tuntuu rinnassa ja pohdin, että mahtaakohan mulle löytyä vielä joskus se oikea paikka tästä maailmasta.

No jos jotain positiivista pitää keksiä, niin onneks pian alkaa joululoma (no okei, palkattomat vapaat) ja pääsen käymään kotikotona ja kavereiden luona. ♥ Siellä on hyvä olla.

Loppuun vielä biisi jota kuunnellessani yllätyin suuresti, koska tykästyin kipaleeseen niin kovasti. Osa sanoista kolahti tosi syvälle ja löysin niistä piirteitä myös omasta elämästäni. Se on just musiikkia kuunnellessa ihan parasta.


Translate: Being lonely and sad is definitely not cool.

13 joulukuuta 2012

Naked truth

Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran Naked truth -haaste on levinnyt blogimaailmassa kulovalkean tavoin, ja minäkin päätin uskaltaa toteuttaa sen. Veeran postauksen luettueni ajattelin Barneyn sanoin; Challenge accepted! 

Itse meikkaan nykyään hyvin vähän, mutta myönnettäköön, että lähikauppaankin meneminen naama nakuna tuntuu silti hieman vastenmieliseltä. Kyllähän se olo on meikattuna paljon itsevarmempi, mutta kyllä mää tuonne ulkomaailmaankin uskaltaudun joskus ilman sitä pakkelikerrosta. Mun päivieni pelastava trio on BB-voide, kulmavaha-paletti sekä ripsiväri. Niillä mennä porskutan läpi harmaan arjen. :-D Viikonloppuisin iho saa hengähtää ja olen yleensä täysin meikittä, paitsi jos on johonkin menoa.

Tätä meikittömyyden "häpeää" ajatellessani, mieleen putkahti eräs juttu, joka sattui muistaakseni, kun opiskelin lukiossa toista vuotta. Eräänä aamuna nukuin pommiin, ja meinasin myöhästyä yhdestä tärkeästä kokeesta. Päätin, että voin joko meikata ja mennä kouluun vasta kokeen jälkeen, jolloin joutuisin mennä myöhemmin uusintakokeeseen, tai voisin pukea nopeasti vaatteet päälleni ja juosta koululle ilman meikkausoperaatiota. Päätin, että tässä tapauksessa koe oli tärkeämpi ja niimpä lähdinkin sitten kouluun. Käytäviä pitkin kävelessäni mulla oli jotenkin tosi alaston ja suojaton olo. Toivoin, etten olisi törmännyt tuttuihin, jotteivat he näkisi "rumaa naamaani". Törmäsin kuitenkin pariin kaveriin, ja he kysyivät josko tulisin heidän kanssaan syömään ruokatunnilla. Vastasin, että en taida tulla, koska mun pitää käydä kotona. Sanoin, etten kehtaa olla koululla, koska en ehtinyt meikata aamulla. Ihana miespuolinen ystäväni sanoi siihen yllättyneen oloisena, että: "Ai, en mä edes huomannut". Olin ihan ihmeissäni, että miten sitä ei muka voinut huomata, mutta tässä taas näkee sen, että kyllä sitä on itse itsensä suurin kritisoija.


Tässäpä siis kuva mun meikittömästä pärstästä. Kuvalle en ole tehnyt mitään muuta kuin pienentänyt sen. Kieltämättä en meinannut uskaltaa tätä edes julkaista. Jo tästä edellä mainitusta reaktiostani käy hyvin ilmi kuinka kauneusihanteet vaikuttavat meihin, ja kuinka tunnemme tarvetta sopia siihen tietynlaiseen muottiin edes jollain tavalla. Aina pitää olla silottelemassa ja kaunistelemassa jokaista asiaa. Tiedän, että hyvin useat naiset ovat todella kriittisiä itsensä suhteen, mutta valitettavasti nykyään on turhan helppoa kritisoida myös muitakin - pahimmissa tapauksissa jopa nimettömänä, jolloin ihmiset suoltavat suustansa sellaisia sammakoita, joita he eivät ikinä päästäisi ilmoille kasvotusten. Tämän huomaa varsinkin suositumpien blogien kommenttiosioita lukiessa, joissa ilkeät anonyymit mellastavat vailla rajoja. Minua on aina ärsyttänyt ihan suunnattomasti se, että bloggaajat koetaan jotenkin vapaana riistana, joita saa mielin määrin haukkua ja arvostella julkisesti vain sen tekosyyn varjolla, että "itsepä ovat valinneet avoimesti julkaista kuviaan ja tekstejään kaikkien nähtäville".

Ongelma tuskin tulee katoamaan yhdessä yössä, tai kahdessakaan, mutta voimme kuitenkin vaikuttaa omaan käyttäytymiseemme. Muutoksen on lähdettävä meistä itsestämme.

Oon tän postauksen kanssa jo ehkä vähän myöhässä, mutta koen, että tämä asia on kuitenkin lähes aina ajankohtainen, joten tässäpä tämä nyt sitten. Alastonta torstaita vaan kaikille!

Nukkumatti, missä olet?

Huhhuijakkaa. Täällä kirjottellee yks tosi väsynyt ihmisriekale, jolla on tällä hetkellä varmaan Pohjois-Pohjanmaan suurimmat silmäpussit. Oon nukkunu jo kaks peräkkäistä yötä tosi huonosti, joten töissäkään ei oo ollut ihan helppoa. Tänään tuntu, että koko ajan pyöri päässä ja hyvä ettei taju lähteny. :-D

Toissayönä nukuin koiran unta ja lopulta heräsin kokonaan siihen, kun Leevi oli raahannut sellaisen kilisevän lelun meidän sänkyyn ja se leikki sillä. Silmäluomet tuntu lyijynraskailta, ja ajattelinkin, että kello on varmaan tosi vähän ja että onneksi saan nukkua vielä muutaman tunnin. Katsoin kelloa puhelimesta, ja kas, herätyskello oli aikeissa soida viiden minuutin päästä.


Viime yö alkoi samalla tavalla, ja heräilin vähän väliä. tosi levotonta meininkiä. Juuri kun olin saanut unen päästä kiinni, niin kissat kömpi mun päälle nukkumaan. Hymyilin ja ajattelin, että Lunttikohan mua tuli moikkaamaan, kunnes jotain lämmintä alkoi liristä mun kasvoille.. Ei helevatana. Leevihän se siinä päätti sitten merkata mun naaman. Äkkiä ylös ja naaman pesulle. Osas seki mokoma alottaa tuon ikävän tavan hyvään aikaan (se ei oo koskaan ennen pissiny muualle kuin sen hiekkalaatikkoon). Ärrin murrin.


Sitten Tatu vielä alkoi narskutella unissaan hampaitansa ja se ääni riipi mua sielussa asti. Olin niin väsyny ja vihanen, että karjaisin sille ärtyneesti, että: "Lopeta nyt jo se hiton narskuttelu!!", haha. Tosin ton "hiton" tilalla tais olla jotakin vähän rumempaa. Tatu raukka heräs siihen ja säikähti ihan hulluna. :-D Sitten oliki melkeen taas jo aika herätä.

Pääsin töistä ja neljältä ja Tatu lähti kaupungille tossa puoli kuuden aikaan. Lähtiessään se huomas, että mulla oli töiden jälkeen jääny avaimet vahingossa meidän oveen roikkumaan. Käytävän puolelle siihen lukkoon siis. Onneks kukaan ei ollu vieny niitä! Ehkä pitäis saada nukkua välillä, niin ei tekis ihan tyhmiä juttuja. En tiedä, että mikä multa nuo yöunet oikeen syö? Onko mulla jotain alitajuista stressiä josta en itekkään tiedä. :-D Ihan ihme hommaa! Toivottavasti tänään Nukkumatti tulis kuitenkin ajallaan, eikä käyttäis mitään huonolaatusta ja halpaa unihiekkaa.

Ps. kuvat on otettu kesällä, jolloin Leevi oli vielä melkoisen pikkuinen.

Translate: Why, oh why I can't sleep?

09 joulukuuta 2012

Jännää uudelle vuodelle

Jännittää ihan hulluna nytten, vaikkei sille ole edes mitään varsinaista aihetta vielä. Perhoset vaan lentelee niin pahasti vatsanpohjalla. Yks mun parhaista ystävistäni muutti Helsinkiin samaa aikaa kun minä itse muutin tänne Ouluun. Mua harmitti ihan suunnattomasti, koska meidän välillä on nyt melko turhan monta (sataa) kilometriä ja ajattelin, ettei kyllä tuu kyläiltyä varmaan ikikuuna päivänä. Nyt Laura on kuitenkin kysellyt, josko haluaisin tulla Uudeksi Vuodeksi sen luo sinne Helsinkiin, iik! Ensin en jaksanut innostua ajatuksesta, koska ajattelin vain, että kuinka kalliiksi se tulee ja mun matkustuspelkonikin söi aika paljon intoa. Nyt vasta tänään innostuin jotenkin asiasta tosi paljon, ja oon täällä jo vertaillut lentojen ja junalippujen hintoja.. :-D

Ajatus koko lentokonetouhusta on ihan totaalisen hirvittävä ja äärimmäisen pelottava! En oo koskaan lentänyt ja kaikki lentokenttähommat ja muut kuulostaa ihan hirveän sekavilta ja epämääräisiltä. Minkälaisen laukun saa ottaa ja mitä sinne laukkuun saa, tai ei missään nimessä saa laittaa? Mitä ihmettä mun pitää siellä lentokentällä tehdä? En oikeastaan osaa edes kysyä mitään järkeviä kysymyksiä, kun en tiedä mitä pitäisi kysyä. Apua! Ja itse lentämisestä oon kuullu kaikkea kauhistuttavaa, kuten sen, että korviin sattuu aivan perkeleesti, ja sekin kyllä pelottaa - varsinkin kun olen yksin, eikä kukaan ole pitämässä kädestä kiinni.

Nyt kun olen vähän rauhoittunut, niin huomaan jo ajattelevani, että: "jos muutkin ovat siihen pystyneet, niin enköhän minäkin pysty!" Kyllä mua silti vähän sieppaa. Kääk!

Mutta positiiviset puolet:

- Pääsisin näkemään pitkästä aikaa Lauraa, hei miten siistiä!
- Vihdoinkin pääsisin Helsinkiin! Oon käynyt siellä vaan kerran elämässäni; olin silloin pieni ja ainoa paikka minkä näin oli Linnanmäki. Ei niin siistiä.







Helsinkiin, Helsinkiin, voi apua! Saako olla näin innoissaan, saako? :--D Nyt pitää elää säästeliäästi, jotta varmasti pääsen matkalle. Parasta olis jos sentit venyis jopa sen verran, että Tatukin pääsis mukaan. Matkustaminen ois triljoona kertaa mukavampaa kahdestaan kuin yksin. Nyt täytyy vaan tehdä monenlaisia valintoja. :-)

Translate: O-m-g-! I might be spending next New Year's eve in Helsinki!