Kissoja siellä ja kissoja täällä

Luna ja Leevi - mun päiviäni piristävät ja hermojani kiristävät tollot.♥ Aattelin jakaa teidän kanssa muutaman hassun kuvan meidän kisuista, mutta todennäköisesti ne on hassuja vaan mun omasta mielestäni, haha. Ei se mitään, otan riskin! :-D Leevikään ei oo enää mikään pikku pentu. Iso vauvva jo, tui tui.

Tatu lähti bailaamaan Dioneen, mutta onneks mulla on kotona näin laadukasta seuraa, heh heh.. Taidan viettää ihan rennon löllöily illan ja kattoa Lauralta lainaamaani leffaa. :-) Kivvaa perjantaita kaikille!

Translate: My funny cats Luna & Leevi.

Ihime avautumista

Eilen illalla palasin reissussa rähjääntyneenä takaisin Ouluun. Eilinen päivä meni itkua tihrustellessa. En saanu ajokorttia, mulla oli ikävä ukkoa ja kisuja, eikä kotiinpaluukaan tuntunu järjestyvän millään. Onneks sain kuitenkin rahat kotimatkaan, vaikka se tulikin odotettua kalliimmaksi. Eb ei tosiaan oo siististi cool. Oon niin vihanen Pelle Miljoonalle ko se on valehellu mulle niissä mainoksissa.    :-D Tästä lähtien kuljen Salmelalla, vaikka se kuinka kolisis.

Olin mun isän ja veljen luona pari yötä, ja sillä välin täällä Oulun kodissa tuntuu kuin jokin olis muuttunut. Kun lähdin täältä viimeksi, halusin päästä takaisin mahdollisimman pian. Täällä kaupunki tuntu kotoisalta, ja vaikka en tunne täältä ketään, en tuntenu itseäni kuitenkaan yksinäiseksi. Nyt tuntui toisenlaiselta.

Sillä välin kun olin poissa, Tatu aloitti koulut. Se ei saanut ainoastaan paria kaveria, vaan kokonaisen kaveriporukan - ja aika laajan sellaisen. Ja niillä on tänään ensimmäiset opiskelijabileet. Vaikka oonkin ukon puolesta hirmu onnellinen, niin samalla mulla itselläni on hirveän tyhjä olo. Mulla ei ole täällä mitään. Oon nyt ensimmäistä päivää kotona yksin, ja tajusin, että tätä se on tästä eteenpäinkin, ellen saa töitä tai opiskelupaikkaa.

Ihan kuin seuraisin muiden kuohuvaa ja värikästä elämää vain sivusta. Kun nää ajatukset pyörii mun päässä, niin tunnen hirveää syyllisyyttä. Ihan kuin en saisi ajatella näitä asioita, koska ne on hirveän itsekkäitä. Jos muilla menee hyvin, niin eihän se oo multa pois. Miks musta sitten välillä tuntuu siltä?

Mulla on paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata. Tiedän kuitenkin, että ei ne asiat parane rypemällä itsesäälissä. Ensimmäisenä ajattelin hoitaa nyt raha-asiat kuntoon ja siitä syystä pitääkin marssia tänään työkkäriin ja Kelalle. Jostakinhan se on aloitettava. Maanantaina mun on taas palattava Kemiin, koska mulla on uus inssi. Tällä hetkellä tuntuu, että oon aika pohjalla, mutta ei se auta ku yrittää saada tuulta siipien alle.

Translate: Feeling as lonely as a cloud..

Mustaa ja valkoista Alppilassa.

Viime lauantaina pääsin tutustumaan hieman Oulun yöelämään, mutta sitä ennen juhlittiin ensin Alppilassa tavallaan Marja-Liisan tupareita. Oli siinä mielessä jännittävä ilta, etten tiennyt edes missä Alppila oli ja sinne piti mennä paikallisella bussilla, iiik, mutta onneksi mulla oli ukko mukana, niin ei pelottanut. :-D

Ollaan kaikki Kemistä, joten kyllähän siinä juttua riitti. Suurin osa kuvamateriaalista oli sellaista, jota voisin kuvailla sanalla julkaisukelvoton, mutta laitetaan nyt niitä fiksuimpia (:---D) otoksia.

                                                   "Hei Laura, ota musta kuva ku mää oon näin viilee."

Note to self: Ei, Niina, pilottilasit ei tee susta viileetä.

Oli kyllä kaikin puolin kiva ilta, mutta kivaa ei ollut se, että ensin piti kävellä Alppilasta keskustaan ja sitten keskustasta Kaukovainiolle. Ei ikinä enää! Oon ehtinyt tutustua Oulun kaupunkiin aika vähän, mutta osaan jo reitin kotoa keskustaan ja hyvällä tuurilla keskustasta kotiinkin. Oon joutunut olemaan jonkin verran Kemissä autokoulun takia, ja tänäänkin joudun hyppäämään junaan ja pääsen takasin Ouluun vasta joko torstaina tai sunnuntaina. Plääh. No, eiköhän se tästä rauhotu. Torstaina ois parasta olla jo se kortti taskussa tai muuten menee hermo! :-D

Mutta palaillaan sitten taas jossain vaiheessa. Hejsan! :-)

Translate: At Marja-Liisa's housewarming party. It was such a fun night!  

Pyäk.

Inhoan muuttohommia. I-N-H-O-A-N! Täällä minä nyt sitten asustelen pahvilaatikoiden ja rojun keskellä. Pakkaamiseen on aikaa tämän päivän lisäksi enää huominen, ja kaikki meidän miljoonat astiat möllöttää vielä tyytyväisinä keittiönkaapeissa ja joka ikinen laatikko on täynnä rompetta. Miten meillä voi olla näin paljon tavaraa? Häkkivarastoon en ole uskaltanut vuoden asustelun jälkeen edes katsoa..

Leeviäki selvästi väsyttää "pakkaamisen" jälkeen. Niin monta pahvilaatikkoa johon voi hypätä ja alkaa heittelemään tavaroita takaisin lattialle.

Kuvissa tilanne ei näytä niin pahalta, mutta näkisittepä tuonne parvekkeelle tai meidän eteiseen.. Huh! En tykkää pakkaamisesta yhtään ja ajatuskin siitä, että joudun kohta mennä käärimään teekuppeja sanomalehtipaperiin, alkaa haukotuttaa suunnattomasti. Hyi, kun laiskottaa. Tietokone pakataan luultavasti jo tänään, joten minusta kuullaan seuraavan kerran vasta ensi viikolla.

Takaisin pahvilootien ihmeelliseen maailmaan, adios!

Translate: Packing, packing, packing... Ew!

The great thing in the world is not so much where we stand, as in what direction we are moving

Täytyy myöntää, että mua jännittää päivä päivältä koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Enää neljä kokonaista päivää aikaa pakata ennen muuttoa! Virallinen muuttopäivä on vasta lauantaina, mutta suunnataan Ouluun jo perjantaina, koska meidän pitää hakea konttorilta kotiavaimet. Iik! En edes osannut oikein ajatella koko asiaa ennen tätä aamua. Vileksi oli meillä yötä, ja kun se lähti tänään iltapäivällä niin Tatu sano sille, että: "Hyvästele nyt tää asunto. Sää et tuu tänne enää", ja se oli niin surullista. :--D

Tuleekohan mulla hirveen äkkiä "koti-ikävä"? On varmasti vaikeaa tottua siihen, ettei oma perhe ja kaverit asukaan tuossa parin minuutin kävelymatkan päässä. En oo oikeastaan pitkään aikaan edes nähnyt mun omia kavereita, enkä vieraile kovin usein kotikotonakaan, mutta mua rauhoittaa ajatus siitä, että jos haluaisin vierailla niiden luona, niin se olisi mahdollista hetkessä. Pian perheen luona piipahtamiseen tarvitaankin aikaa, rahaa ja suunnittelua, hui. 

Samaan aikaan oon kuitenkin innoissani uudesta kotikaupungista ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista, ja saanhan sentään mukaan mun pienen perheeni.

Nyt ei auta muu kuin pistää töpinäksi ja koittaa tunkea pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin mun koko maallinen omaisuuteni. Siinä voi muuten vierähtää tovi jos toinenkin.

Autumn is a second spring when every leaf is a flower

Oon vihdoin alkanut hyväksyä sen, että kesä on ohi ja alkaa olla syksy. Päivät ovat jo viileämpiä ja ilmassakin leijuu jo se tietty syksyinen tuoksu. Ensin olin hieman harmissani kellertävistä lehdistä ja siitä, etten enää tarkene uimaan, mutta nyt olen oikeastaan jo aika innoissani. Ulkona on pian kauniin väristä ja saan vihdoinkin kaivaa kaapista esille kaikki mun rakkaat villasukkani, ja pääsen ostelemaan uusia syysneuleita! 

Itse asiassa aloitin syksyyn valmistautumisen jo eilen. Tatu ei antanut mun vielä laittaa villasukkia jalkaan, mutta ostimpas ainakin uuden neuleen ja syksyyn sopivat tennarit! Nyt saatte nähdä jotain suhteellisen harvinaista, nimittäin asukuvia Niinasta. Minusta ei niitä kovin usein nähdä, koska en viitsi vaivata Tatua valokuvaushommilla, eikä mulla kyllä ole niin mielenkiintoisia vaatteitakaan. Nyt esittelen kuitenkin parit ostokset eiliseltä. :-)

Neule, Lindex 24,95 / Farkut, kirppari / Laukku, kirppari (Jouni exclusive) / Tennarit, Skopunkten 199 kr 

En muuten viihdy tuolla kameran edessä mitenkään hirveän hyvin ja se kyllä näkyy. Ihan kamalan vaikeaa olla kuvattavana, ja aina tuntuu siltä, että vähintään jalat on solmussa tai muuten vaan jotenkin ihan kummissa asennoissa, haha. Mutta enivei; kävin siis eilen vähän shoppailemassa Torniossa ja Haaparannalla. Ensin pohdiskelin pitkään ostanko tuota neuletta, mutta kun sovitin sitä päälleni, niin en voinut kuvitellakaan jättäväni sitä enää kauppaan. Se oli niiiin pehmeä.♥ 

Tennarit ostin Ruotsin puolelta, Skopunktenista, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siellä oli tosi paljon eri värejä, ja olin ensin ostamassa kolme paria, mutta sitten heräsin todellisuuteen ja päätin, että saan ottaa vain yhdet. Vakuuttelin itselleni, että ehdin shoppailla sitten Oulussakin. Tuo laukku puolestaan on yks mun uusimmista kirpparilöydyöistä ja se on tosi käytännöllinen ja tilava! Se on vähän mummolaukku, mutta ei mua haittaa. Se on silti ihana.

Syksy siis tulkoon ihan rauhassa. Minä olen siihen valmistautunut, mutta en kyllä pistäisi pahakseni jos elokuulle saataisiin vielä muutama hellepäiväkin. :-) 

Ps. Mulla on taas sama ongelma näiden kuvien värien kanssa. Miks Blogger syö näistä värit? :--( 

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Eilen juhlittiin Tatun 20-vuotis synttäräreitä. Päivällä sukulaiset ja tutut kävi kahvittelemassa ja illalla juhlistettiinki tuota ukonmöllikkää ihan vaan muutaman kaverin kanssa. Eilen oli kivaa, mutta tänään vähän puhallututtaa. :-D

Aloiteltiin iltaa meillä ja muutaman rommikolan jälkeen pojat yritti jo tanssia täällä Gangnamin tyyliin, haha. Sain kuvattua myös vallan upean videon tapauksesta, mutta en rohkene laittaa sitä tänne. :-DD Kuvia otettiin illalta ihan naurettavan vähän, koska meinattiin taas unohtaa koko kameran olemassaolo. Annoin Tatulle lahjaks semmosen friteerauskeittimen ko se on semmosesta "haaveillu", nii sitten tehtiin vielä porukalla ruokaa ennen kaupungille lähtöä. Friteerattuja ranskiksia, possunsuikaleita, itse tehtyjä sipulirenkaita ja kaikkea hyvää, oli kyllä kiva ilta!

Päätettiin lähteä hengailemaan Satama open airin ulkopuolelle kuuntelemaan vähän Poets of the fallia. Kuulosti niin järjettömän hyvältä livenä, että melkein harmitti etten ollut ostanu lippuja tuonne tapahtumaan. Hyvin se ilta kului tosin siellä aidan ulkopuolellakin.

Loppuillasta lähdettiin taivaltamaan vielä baariinkin. Ei käyty tanssimassa ollenkaan, mutta karaokepuolella tuli vietettyä aikaa ihan kiitettävästi ja lauloin Vileksin kanssa duettona Hectorin Juodaan viinaa -kappaleen. Ehhehheheeeeeei! Onneks en ollu sentään mitään soolona lähteny lurittelemaan, mulla ei nimittäin oo mikään maailman kaunein lauluääni. Vileksi laulo myös Tatulle Sigin Hyvää syntymäpäivää - oli aika söpöä. :-DD

Ilta oli ihan huippu, mutta voin kyllä kertoa, etten taida juoda enää vähään aikaan mitään vettä väkevämpää.
Tännään on Tatun oikea syntymäpäivä, joten superit onnittelut vielä ukkoselleni! ♥


Translate: My boyfriend's 20th birthday!