I think she's crazy

Jo blogia perustaessani päätin, etten tule ikikuuna päivänä tekemään yhtä ainuttakaan videpostausta. Taidan olla kuitenkin nyt jo hyvää vauhtia höperöitymässä, sillä eilen tutkiskelin meidän kameran videokuvausmahdollisuutta, ja pohdiskelin josko sittenkin tekisin yhden videon. Mieli saattaa kylläkin pian taas muuttua, mutta tällä hetkellä olen asian kanssa melko fifty-sixty.

Ennen kuin teen mitään asian eteen, ajattelin kuitenkin kysäistä teiltä, että onko siellä ruutujen toisella puolella yhtään kiinnostusta? Tai vaikkapa ehdotuksia jostain teemasta tai aiheesta? :-)

Harmaata ja tasapaksua

Kuluneista päivistä mulla ei kyllä ole hirveästi mitään jännittävää sanottavaa. Jotenkin on ollut veto ihan poissa, ja olenkin vain hörppinyt teetä, syönyt, katsellut vähän telkkaria ja pötkötellyt kisujen kanssa. Parina päivänä olen siivoillut ja pelannut takaisin käyttöön otetulla wiillä vähän jotain zumba-peliä, mutta melkoisen tasapaksua työttömän arkea on kyllä ollut. 

Jospa sitä tästä piakkoin reipastuisi ja poistuisi jopa asunnon ulkopuolellekin. Ikkunasta näkyy kauniita syksyisiä maisemia ja ihanan kellertäviä lehtiä, joita mun tekisi mieleni kovasti lähteä kuvailemaan. Mutta ei kuitenkaan tänään, nyt nimittäin taidan keittää kupillisen teetä ja heittäytyä vaakatasoon. Haaaaaaukotus.

Translate: Bored and oh, so tired.

Valintojen edessä

Tämä viikko on lähtenyt rullaamaan eteenpäin huolien ja murheiden siivittämänä. Tänään on taas mielessäni tuo suuri murheenkryyni, jonka kohtasin jo viime keväänä, mutta se selätti minut. Puhun nyt siis yhteishakuasioista. Alunperinhän mun piti muuttaa Kemistä tänne Ouluun juurikin opiskeluiden vuoksi, mutta enhän minä sitten opiskelupaikkaa saanutkaan. Päinvastoin, en päässyt edes pääsykokeisiin asti, mikä harmitti suunnattomasti. Haluaisin kovasti paikan Oulun ammattikorkeasta ja tulevaisuuden unelma-ammattini on lastentarhanopettaja, muita vaihtoehtoja en ole edes harkinnut. Miksi harkitsisin, jos tiedän mitä haluan tehdä? Haaveet tuntuvat kuitenkin entistäkin kaukaisemmilta, sillä pääsyni haluamaani paikkaan tuntuu lähes mahdottomalta. Alan oivaltaa, että kyse onkin kai siitä, kuinka kovasti tahdon opiskelupaikkaa ja mitkä asiat asetan etusijalle.

Tänään otin missiokseni surffata nettiin ja täyttää sen pirullisen yhteishakukaavakkeen. Täyttäminen alkoi kuitenkin tökkiä jo heti siinä vaiheessa, kun piti valita listasta minne ja mitä ja mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Pian huomasinkin, että syksyn haut eivät koske Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialaa. Minua lähimmät toimipaikat olisivat joko Kemissä tai Oulaisissa, joihin kumpaankin on täältä matkaa noin 100 kilometriä. Molemmat paikat tuntuvat tällä hetkellä vastenmielisiltä, sillä olemme juuri saaneet hyvän asunnon täältä Oulusta, ja Tatullakin on täällä mieleisensä koulupaikka. Tuntuisi jotenkin tyhmältä lähteä eri kaupunkiin. Ja entäs mun ihanat kisut?

Mulla on nyt hirveän ristiriitaisia ajatuksia koko asiasta, koska en tahtoisi muuttaa yksin takaisin Kemiin, mutta toisaalta taas tiedän, että sieltä saisi koulupaikan kohtuullisen helposti. Olen punninnut näitä asioita jo aikasemminkin, ja kyllä se vaaka taitaa kallistua nyt siihen suuntaan, että haen koulupaikkaa uudestaan vasta ensi keväänä, niin pahalta kuin se tuntuukin.

Huokaus. Ei alkanut mitenkään inspiroivasti tämä viikko. Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Päiväni teletappien seurassa

Eilen pääsin tarkastelemaan tuota Oulun opiskelijaelämää oikein lähietäisyydeltä, kun Tatu otti mut mukaansa keskustaan seuraamaan Tursajaisia. Siellä opiskelijoista koostuneet joukkueet suoritti mitä pöhköimpiä rasteja ja yritti parhaimpansa mukaan lahjoa tuomareita ruualla, savukkeilla, juomilla ja jopa strippausesityksillä, haha. Noita jälkimmäisiä näinkin illan aikana melko monta.

Illan pimetessä kun kaikki rastit oli suoritettu, oli aika lähteä vihdoinkin sisätiloihin (toisin sanoen jatkoille) Kaarlenhoviin. En ollut käynyt siellä ennen, enkä törmännyt edes tuttuihin koko illan aikana. Sinänsä mälsää kun ei tunne täältä ketään, niin hankala kehenkään on kyllä törmätäkkään. No, nyt oon ainakin saanut muutamille nimille kasvot ja tavannut ne ihmiset kenen kanssa tuo armas ukkoni suurimman osan ajastaan viettää. Ensin olin ihan hullu hermopallero ja stressasin koko tilannetta ("apua, entä jos ne ei tykkää musta?"), mutta onneks kaikki tyypit olikin ihan hullun mukavia, niin ei tarvinu turhia murehtia. :-D

Yks Tatun kavereista oli kyllä aika hassu ja se onkin käynyt meillä kerran aiemmin. Kuulin illan aikana varmaan kymmenisen kertaa, että "teillä on niin ihania kissoja!". Ja huomas ehkä alkoholin vaikutuksen kun suomalainen mies alkaa höpisemään: "Tatu, sulla on kyllä ihana tyttöystävä! Sillä on niin pieni ja hento ääni". Ei voinu muuta kun nauraa. Hassuja kaikki. Oli mukava ilta ja nyt toivon entistä enemmän, että saisin pian itsekin opiskelupaikan. :-)

Tää päivä on mennyt melko pitkälti eilisestä palautumisessa, mutta nyt taitais olla aika jo tehdä jotaki niinkin mukavaa hommaa kuin pyykinpesu ja keittiön siivous. Pyäääk. Ei kai se auta ku pistää hihat heilumaan. Kivaa torstai-iltaa kaikille! :-)

Ruuan täyteinen sunnuntai

Sunnuntaina kävikin sitten niin, että pääsin ensimmäistä kertaa Amarilloon syömään. Iiks. Alunperin oli tarkoitus mennä Pannuun Tatun ja Vileksin kanssa, mutta siellä jonot oli niin järjettömät, että käännyttiin ovelta takaisin ja lähdettiin marssimaan kohti Amarilloa. Siellä oli erikseen kiva burgerilista ja kaikki meistä innostu tilaamaan hampurilaiset. Joka kerta kun olen kulkenut kyseisen paikan ohi, se on näyttänyt olevan täpötäynnä. Sunnuntaikaan ei ollut poikkeus, ja saatiinkin odotella ruokaa lähes tunnin verran, mutta mikäs siinä kun rouskuteltiin ilmaisia nachoja ja salsaa. Ei meillä kyllä ollut edes mihinkään kiire ja malttoipahan kerrankin istahtaa alas jutustelemaan hetkeksi. :-D

 Nachoja ja salsakastiketta

 Chiquita burger

 Arnold burger

 The XXXL burger

Tarjoilijat oli tosi mukavia ja ruoka oli ihan tajuttoman hyvää! Tuli kyllä syötyä ehkä hieman liikaakin, mutta koska mullahan on tunnetusti kuitenkin erilliset vatsalaukut oikealle ruualle ja jälkiruualle, niin käytiin vielä Bisketissä jälkkärillä. 

Mulla oli maha niin täynnä, että kävelykin tuntu melkosen rankalta koettelemukselta, mutta päätettiin silti lähteä käymään vielä ruokaostoksilla. No eihän meistä kukaan mitään ruokaa ostanut - kaikkea muuta. Sitten lähdettiin lyllertämään Presson ohi kohti uloskäyntiä ja parkkipaikkaa, ja mun silmät oli varmaan nääääääääääääin pyöreät kuullessani, että pojat aiko käydä vielä siellä Pressossa pirtelöllä. Mun piti kyllä luovuttaa ja olla ilman. :-D Uudessa kaupungissa on se hyvä puoli, että suurin osa ruokapaikoistakin on vielä mulle ihan tuikituntemattomia, joten kaikki tuntuu vielä uudelta ja jännältä. Nyt vaan mietiskelemään, että missäs sitten seuraavaksi syödään. Haha.

Translate: Food, food and more foooood!

Unexpected gift

Kun muutettiin tänne nykyiseen asuntoon, niin ollaan saatu jonkin verran postia läheiseltä seurakunnalta, joka yrittää saada meitä jäseniksi. Eilen Tatulle tuli paketti, joka sisälsi onnittelukortin, sekä pienen lahjan. Mun mielestä tuo paketin sisältö oli niin hassu siisti, että oli pakko jakaa se myöskin teidän kanssa. :-D 

Paketista löytyi siis suuri onnittelukortti (jossa oli pelottava kuva sammaloituneesta enkelipatsaasta), sekä peltinen rasia, joka sisälsi Jeesus-laastareita. How cool is that? Tästä lähtien en taida muita enää käyttäkkään, haha. :-D Mun mielestä tuo rasia on aika hieno ja oonkin vähän kade ko mulle ei tullu tollasta. Onneks saan varmaan lainata Tatulta jos tulee pipi.

Translate: My boyfriend got a gift from the local parish - Jesus bandages. :-D

Nopsat illanistujaiset

Lauantaina Tatu kutsu Vileksin meille illanviettoon ja kerrankin tuli otettua paljon kuvia, koska Tatu halusi testata samalla uutta tilaamaansa objektiivia. Itse en vielä ihastunut kyseiseen putkeen, mutta eiköhän se siitä sitten, kun opin itsekin sitä paremmin käyttämään. :-D

Ilta jäi melko lyhyeksi, mutta kävin kuitenkin vielä Tatun kanssa Wanhassa mestarissa. Jos ei jaksa muuta, niin yleensä vaan hengaillaan siellä. Sinne on tästä meiltä matkaa sen 30-50 metriä, joten jopa minä jaksan raahautua sinne. :-D Pelailtiin siellä biljardia ja kuunneltiin "sulokasta" karaokelaulantaa. Siellä on muuten joka kerta ne samat laulajat, jotka laulaa samat biisit, jopa lähes samassa järjestyksessä. Tulee vähän sellainen päiväni murmelina -fiilis. Nyt taidan kuitenkin linnoittautua takaisin sohvan nurkkaan ja jatkaa leffan katsomista. Hejsan!

As every cat owner knows, nobody owns a cat

Aina kun ehdin kehua meidän Leeviä jolle kulle, niin samaan aikaan sillä menee joku tuholaisvaihde päälle. Tänään se on herättänyt mut ensimmäisen kerran jo puoli viideltä syömällä meidän viherkasveja ja yrittämällä pudottaa kukkaruukut ikkunalaudoilta lattialle. Se on muuten onnistunut siinä jo turhan monta kertaa.. 

Sillä on ihan liikaa ylimäärästä energiaa ja on tosi mukavaa, että se purkaa sen tuommosiin ilkeyksiin. :-D Tämän päivän aikana se on ehtinyt jo mm. kiipeillä verhoja pitkin, kiskoa vaatteita alas pyykkitelineeltä, repiä sanomalehden ihan palasiksi, vienyt sanomalehtiä keittiöstä olohuoneen lattialle, leikkiny mun laukussa ja syöny osan mun työkkärin asiakaskortista, kiusannu nukkuvaa Lunttia ja käyny popsimassa myös mun omenapiirakan keittiön pöydältä.

Semmonen hulivili tämä meiän ihana kissanpentu. Huhhui. Odotan innolla sitä päivää, kun se vihdoinkin päättää kasvaa isoksi ja viisaaksi. Never gonna happen?

Translate: I think our little Leevi is evil inside, haha.

Autoilujuttuja.

Tänään pitää taas hypätä bussiin ja matkustaa Kemiä kohti. Mua hermostuttaa, pelottaa ja jännittää ihan hirveästi! Tunnen itseni tällä hetkellä ehkä maailmaan tolloimmaksi henkilöksi, koska torstaina on mun kolmas inssi. Siis KOLMAS. Oon sössiny sen jo kahdesti. Tosin pahinta oli se, että viime kerralla tosiaan luulin ajon loppuun saakka, että nyt sain sen kortin. Se virhe, jonka takia en korttia saanut, oli ihan mitätön! Olin oikeasti ihan puulla päähän lyöty.

Ajoin koko autokoulun semmosella pienehköllä Volkswagen Golfilla, mutta tottahan mulle sattui niin, että ennen mun (ensimmäistä) inssiä se auto pitiki viedä huoltoon, joten jouduin ajaa semmosella hirviän kokosella Volkswagen Touranilla. Ajaminen tuolla tuntu ihan hirveän hankalalta, koska tuo oli oikeasti niin paljon isompi, että mulla oli vaikeuksia hahmottaa, että ajanko edes oikella kaistalla. Sainkin palautetta liian leveälti ajamisesta. Se virkailija käytti muistaakseni sanoja: "viet tiellä enemmän tilaa kuin turistibussi" :--D

Nyt oon jokusen ajotunnin tuolla huristellut, mutta on se hankalaa vieläkin. Nyt kaikki oikeasti peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että saan sen kortin nyt tällä yrityksellä. Kolmas kerta toden sanoo, eikö se näin menny? Haha. Suurten pettymysten lisäksi tää kämmäily on tullut mulle todella kalliiksi. Lisäajotunnit, uusi inssi (55 euroa/yritys) sekä matkat Oulu-Kemi-Oulu -välillä tulee melkoisen kalliiksi, ja oon tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta. Mua harmittaa miks työttömille ei oo mitään alennuksia matkustamisessa. Onneks mulla on ihana perhe ja mahtavat sukulaiset, jotka on auttanu mua hurjasti!

Ei kai tässä auta ko yrittää jättää nää turhat hermoilut Ouluun ja lähteä avoimin mielin nyt yrittämään uudestaan. Let's hope for the best!

Miniretkellä.

Viime aikoina mun päässäni on pyörinyt vähän raskaampia ja henkilökohtaisia asioita, joista en ole halunnut puhua - kenenkään kanssa. On tuntunut paljon paremmalta kirjoittaa muista asioista vain vähän, mutta olen yrittänyt kompensoida tekstini vähäisyyttä lisäämällä paljon kuvia. Valokuvaus onkin ollut mulle viime päivinä melkoinen henkireikä, vaikken mikään mestarikuvaaja olekkaan. Tatun uudehkoa kameraakin olen opetellut käyttämään vasta muutettuamme Ouluun. Myös Tatu valokuvailee paljon, ja iso osa blogissani esiintyvistä kuvista ovatkin hänen ottamiaan. Yleensä jos tarvin jonkin sortin pärstäkuvia itsestäni, niin käännyn Tatun puoleen.

Eilen mulla oli joku hirveä kriisi päällä ja velloin surussa ja itsesäälissä itkien vessan lattialla. Ukko päätti piristää minua viemällä mut pyöräretkelle tuonne läheiselle järvelle, jota olen jo muutostamme asti halunnut käydä katsomassa. Mulla oli karttakin tulostettuna mukana, mutta täytyy kyllä sanoa, että en olisi löytäny yksikseni edes sen avulla perille. Järvi oli juurikin niin ihana paikka kuin olin kuvitellut. Harmittelin varmaan miljoonatta kertaa sitä, ettemme muuttaneet tänne jo aikaisemmin kesällä. Olisin varmasti polskinut järvellä enemmän kuin mielelläni. No, ensi vuoteen sitten! Nyt ainakin tiedän missä järvi on, ja se on lähellä! 

Ilmeisesti kyseiseen uimapaikkaan on ihastunut minun lisäkseni joku muukin, sillä rannalla pönöttävällä infotaululla lukee, että siellä käy kesäisin noin 150-500 uimaria päivässä. Kuulostaa ihan hullulta! Nyt syksyn kylmetessä paikalla oleskeli vain hupsusti puolelta toiselle vaappuvia sorsia, jotka lähtivät tepastelemaan ensin meitä kohti ruuan toivossa. Halusin silittää niitä, mutta ne vaan käveli räpylöillään hitaasti mua karkuun. :-D Sanoin Tatulle, että haluan sorsan lemmikiksi kun ne on niin söpöjä, haha. Ehkä nyt tällä kertaa tyydyn kuitenkin vain nuihin kahteen kissaan.

Translate: Finally we went to check out that lake that I've wanted to see since we moved here! It's only 1,5 kilometers away and I loved it! 

Our minds want clothes as much as our bodies

Työttömällä on aikaa haaveiluun, ja voi pojat miten minä olen tänään haaveillutkaan. Mietiskelin mitä ostaisin, jos yhtäkkiä saisin tukun rahaa ja pääsisin kiertelemään vaatekauppoihin. Luultavasti mukaan tarttuisi paljon muutakin kuin alla olevassa kollaasissa näkyvät ihanuudet, mutta päätin kuitenkin, että alustavasti tyytyisin näihin, köh köh. Tänä syksynä olen viehtynyt burgundyn punaisesta, maastonvihreästä, sinapin keltaisesta ja ruskeista sävyistä. Syksyllä on ihanaa pukeutua maanläheisiin väreihin sekä rentoihin asuihin.♥ Ainakin mun haaveissani. Tällä hetkellä tilanne on hieman toisenlainen. Tässä kuitenkin kurkistus mun unelmien syksyiseen vaatekaappiin:

Siinäpä muutamia juttuja. Parkatakista olen haaveillut varmaan jo viimeiset viisi vuotta, enkä vieläkään ymmärrä miksen ole saanut aikaseksi hankkia sellaista. Ehkä se voisi olla tämän syksyn missio? Sen lisäksi haluaisin hamstrata vaatekkaappiini ihania syysneuleita, pipoja, lapasia ja villasukkia, muhkeita huiveja sekä kivoja kenkiä. Tennareitahan ei voi koskaan olla liikaa (varsinkaan Converseja), eihän? Nyt taidan poksauttaa tämän kuplan, jossa olen viettänyt koko aamupäivän, sillä on aika suunnata suihkuun ja painua sen jälkeen ulos hoitamaan asioita. Ai niin, ja kuvat on muuten Fashiolistalta, johon taidan olla hieman koukussa. ;-)

90250

Tänään jaksoin viimeinkin ottaa kameran kauniiseen käteen ja astella ulos kuvailemaan hieman uusia kotikulmia. Asutaan nyt Kaukovainiolla, josta on matkaa keskustan hulinaan noin 3-4 kilometriä, mikä passaa mulle paremmin kuin hyvin. Bussipysäkki on ihan vieressä ja pyörälläkin tuollaisen matkan taittaa vielä ihan kätevästi, joten ei mitään ongelmaa. :-) Jaksan vieläkin joka päivä ihmetellä ikkunasta ja parvekkeelta aukeavia maisemia. Täällä on ihan hirveästi mäntyjä, jotka näyttää mun silmissä jotenkin eksoottisilta, sillä Kemissä oon tottunut näkemään enimmäkseen vain koivuja. 

Tähän mennessä täällä on ollut tosi mukavaa asua, vaikka olinkin ennen muuttoa lueskellut hirveästi "kauhutarinoita" tästä asuinalueesta. Iltojen pimetessä en ole uskaltanut täällä vielä yksikseni liikkua, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa kun alkaa vähän tottua tähän meininkiin. Lähikaupat on sopivasti tuossa noin 30 metrin päässä, joten tällainen laiskiainenkin jaksaa hakea sen uuden maitopurkin tai leffamätöt. :-D Tarkotus olis hakea myöskin työelämänvalmennukseen ihan tähän lähistölle, mutta siitä lisää sitten kun asiat alkaa varmistua (lue: kun saan aikaiseksi hoitaa asioita). Nyt vois painua pehkuihin, että jaksaa taas herätä huomenna ihmisten aikoihin. Ciao!

Translate: New neighborhood. So many treeeeees.