Vuosipäiväilyä.

Oon ollu jo pitkän aikaa hirvee stressipallero, enkä oo osannu oikein nauttia lomastakaan kun koko ajan pitäis olla huolehtimassa jostakin. On tulevat ylioppilaskokeet, työharjoittelut, opinnäytetyöt, seuraavaan opiskelupaikkaan hakeminen, ja omien tulevaisuuden suunnitelmien yhdistäminen tuon minun Ukon kanssa. Mutta mitkä tulevaisuuden suunnitelmat? En oikein tunnu ittekkään tietävän mitä haluan, ja tuntuu että hukun tähän suureen maailmaan, niin tyhmältä ko se kuulostaaki.

Kaiken stressin jälkeen eilinen tuli kyllä tarpeeseen. Meillä oli Ukkelin kans 4. vuosipäivä, ja vietettiin sitä kotiutumalla maalta, ja käymällä syömässä sekä elokuvissa. Elokuvissa pyöri Johnny English - Reborn, ja sen pääsi kattomaan vitosella. Ensimmäinen osa kyseisestä leffasta on tullu jo vuonna 2003, mutten ollu ikinä edes kuullu siitä. Ainoat asiat mihin pystyin aluksi keskittymään oli: "Hei tuossa on Mr. Bean!" ja "MITÄ! Mr. Bean PUHUU!" Mitähän mieltä Rowan Atkinson on siitä että se mielletään usein vaan Mr. Beaniksi? Kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin ihan hauska leffa. Kaikista hauskinta oli kuitenkin jonkun meidän takan istuvan tyypin nauru. Se oli varsin tarttuvaa. :-D

Pikku-Ukko ja Pikkuakka vuonna 2009.

Päivä oli vallan ihastuttava, enkä muistakkaan millon oisin viimeks unohtanu kaikki mun murheeni. Kotona meitä odotti vielä Luna ja Supernaturalin 6. tuotantokausi. Voi, Dean (huokaus).♥

On mulla hauska Ukkeli. :-)