Ranskalaisia ja homostelua.

Mulla on ollut tänään tavallaan aivan loistava päivä, sillä Laura soitti mulle yllättäen kesken koulupäivän, ja kysyi josko lähtisin koulun jälkeen kahville tai syömään. Olin varsin innoissani, sillä en ollut nähnyt Lauraa kunnolla pitkään aikaan. Kemian tunnin päätyttyä Laura odottelikin jo ala-aulassa, ja päätettiin käydä Hesburgerissa syömässä juustoateriat.

Alla oleva kuva on hyvin vanha, mutta jostakin syystä se on ollu aina yks mun lemppari kuvista mitä mulla on koneella. Ehkä siksi koska siinä on yhdistettynä kaksi juttua joista kovasti tykkään: ranskikset ja Laura.

Hesburgerin ranskalaisia sietääkin ihastella - ne on hyviä!

Heseltä mentiin käymään Intesrportissa, ja sieltä vielä Mioritassa syömässä jälkkärileivokset. Huh, että oli täysi olo! Se leivos oli hyvää, mutta eipä ole Laura vielä löytänyt banaanileivoksen voittanutta. Etsintä jatkukoon, ja olen mielelläni etsinnöissä mukana. :-D

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa vaihdella kuulumisia ja höpötellä muuten vaan. Tosi kiva iltapäivä! Sain vielä kyydin kotiinkin, jossa mua odotteli hyväntuulinen Ukko.

Ukon kanssa istahdettiin sitten sohvalle ja katsottiin rästiin jääneet Salkkarit, jonka jälkeen alkoikin sitten päivän ikävämpi osuus: mentiin nimittäin Ukon mummon luo kyläilemään. Yleensä visiitit sinne ovat ihan mukavia ja leppoisia, mutta joskus keskustelut saavat ikävän suunnan, sillä Ukon mummo on todella uskovainen, eivätkä elämänkatsomuksemme mene aina ihan yksiin. Tällä kertaa ikävää sydämen tykytystä aiheuttaneet keskustelut saivat alkunsa, yllätys yllätys - presidentinvaaleista. Jos olette seuranneet näitä kahta ehdokasta, tai tiedätte heistä muutaman seikan, voinette arvata kumpaa tämä mummo ainakaan ei äänestä. Seurasi siis kiivasta keskustelua meidän ja mummon välillä.

Kaikista huvittavin oli kuitenkin kommentti, joka kuului kutakuinkin näin: "Jos meillä olisi homo presidenttinä, niin koko Suomi menis ihan pilalle. Kohta olis piispat ja papitkin homoja!" Koko keskustelu sai mun posket punoittamaan. Olin jotenki tosi vihanen, mutta samalla myös hieman huvittunut. Ikäänkuin homous olisi joku leviävä sairaus. Ei viihdytty tällä visiitillä kovin kauaa, mutta olipahan autossa keskusteltavaa jälkikäteen. :-D

mun mielipiteeni asiaan.

On Ukon mummolla silti vähän huumorintajuakin. Seurasin aluksi keskustelua vain hiljaa vierestä, mutta Ukon kerrottua hyväksyvänsä homouden, tämä mummo katsoi minua virnistäen ja kysyi: "Noh, Niina, oletkos sinäkin homoliini?"

Onneksi olen nyt kuitenkin turvassa kotona, jossa homouskaan ei ole syntiä tai tarttuva tauti. Näinä hetkinä oma koti tuntuu varsin ihanalta paikalta olla!

Nyt tämä homoliini lähtee katsomaan iPadilta BooxTV:n kautta vähän komediasarjoja, heissuliveissuli!