Yksinäinen kissamuori

Tänään oon kyllä huomannu sen, että oon niin eläinihmisiä kuin vaain olla ja voi. Luna on ollut meillä nyt reippaat kaksi vuotta, ja Leevi reilun vuoden verran, enkä enää ollenkaan osais elää ilman niitä. Mulla on ollut niiiiiin hankala ilta nyt kun kissat on viety mun veljen luokse hoitoon ja mä hengailen kotona yksinäni. Me lähdetään Tatulin kanssa lauantaina Helsinkiin viikoksi, joten kisulit oli vietävä hoitoon, ja siellä ne tulee olemaan ainakin ensi viikon sunnuntaihin asti. Mua ihan huvitti, kun huomasin, että karvalapset oli olleet poissa vasta vartin verran ja mulla oli jo niin kamala ikävä, että meinasin vieräyttää muutaman kyyneleenkin, haha. Näen koko ajan sivusilmällä, että jompi kumpi niistä nukkuu jossain taustalla, mutta kun käännähdän katsomaan, niin paikalla onkin vain tyyny tai myttääntynyt paita. En oo koskaan ollut kotona ilman kissoja, ja reissussakin ilman niitä korkeintaan muutaman päivän (useimmiten otan ne aina matkoillekin mukaan). Välttelen varmaan nukkumaan menoa viimeiseen asti, koska oon niin tottunut, että varsinkin nyt yksin ollessani kisuset kömpii mun viereen tai päälle nukkumaan.♥ Hullu kissamuori ei ole mitään ilman kissoja. :<

Voi miten ikävä mulla on pulleaa pikkulunttia.♥ Toivottavasti ne ei luule, että oon nyt hylännyt ne. Okei, nyt ryhdistäydyn. :-D Mieltä piristää kuitenkin tieto siitä, että ylihuomenna vihdoinkin lähdetään reissuun, jota on jo niin kauan odotettu! Mulla onkin jo niin ikävä Lauraa ja Samulia, että meinaan ihan pakahtua! Ihanaa päästä käymään jossain, ja varsinkin kun en oo koskaan päässyt Helsingissä kunnolla käymään. :-) Tatuakaan en oo nähnyt pitkään aikaan muuta kuin viikonloppuisin, joten on tosi kivaa päästä yhdessä johonkin kokonaiseksi viikoksi. :-)

Ps. Haluan kiittää kaikista kommenteista mitä oon teiltä saanut! Luen kyllä kaikki kommentit, mutta joskus unohdan (tai en vain yksinkertaisesti osaa) vastata niihin, mutta arvostan silti niistä jok'kistä! :-) 

Translate: I have to survive a whole week without the company of my dear little cats! They've been away for four hours now, and I feel like I'm already losing it... - The crazy cat lady

Mökkielämää + haaste

Käytiin ennen Juhannusta mökkeilemässä Aavasaksalla, sillä koko meidän seurue (mua lukuunottamatta) osallistui siellä Aavasaksa cupiin, elikkä Darts-harrastuksen perässä mentiin. Kaikilla mökeillä oli söpöt nimet, jotka oli otettu Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä. Meidän mökki oli Lumikki. Mökissä oli kahdeksan nukkumapaikkaa ja pieni sauna, suihkutilat sekä ihan oikea vessa, jes! Olin jo valmiiksi kauhuissani ajatellessani kamalia ulkohuusseja, mutta sellaisiin ei onneksi tarvinnut astua jalallakaan. :-D

Tää alempi kuva on otettu meidän mökin edestä, ja tuo tien toisella puolella näkyvä rakennus on se "ravintola", jossa kaikki pelit pidettiin. Kivaa kun sinne ei ollut pitkä matka, niin tällainen laiskamatokin jaksoi sinne helposti vaeltaa, haha. Toisella puolella tietä oli myös lisää mökkejä. Ainiin, ja tuo kuvassa näkyvä lätäkkö.. noh, mun talviturkki on nyt sitten siellä. Hyi. Kaikkea sitä tekeekin, kun joku sanoo, että: "et varmana edes uskalla" :-D

Ei väsytä, ei väsytä, ei. Silmät on ihan apposen auki. Tuolla hetkellä ois vaan ollut sata kertaa kivempaa jäädä mökille pötköttelemään. :-D

Olin ihan innoissani kun näin nuo kyltit, joista ilmeni, että ihan lähellä on näkötorni ja näköakakahvila ja kaikkea, äh! Mua harmitti ihan suunnattomasti kun kukaan ei lähtenyt käymään mun kanssa siellä. :-D

Meillä oli mukana myös ihana mökkikoira, Jade.♥

Väsy, väsy. Viimeisenä mökkeilypäivänä meillä kävi vieraita Kemistä, ja niiden mielestä mä olin kuulema porukan pirteimmän näkönen, joten voitte kuvitella millanen olo muilla mahto olla, haha. Mun riutunu olo johtu jäätävästä flunssasta ja nousevasta kuumeesta, kun toiset taisi saada oman kökön olonsa pullotettuna.

Käytiin Tatun kanssa kallioilla ihastelemassa siistejä maisemia!

Oon koko kesän ihmetellyt, että mihin kaikki sääsket on menneet täältä Kaukovainiolta, mutta ilmeisesti nekin oli lähtenyt mökkeilemään Aavasaksalle, sillä en oo varmaan koskaan nähnyt yhtä paljon sääskiä samassa paikassa! Alla oleva kuva kiteyttää hienosti kaikki ulkoiluhetket:

Haha, en voi olla nauramatta tälle. Hirveä flunssa päällä, joten nenäliinat oli ihan parasta seuraa. Aivastutti ja sääsket kiusas. Sellasta se on! :-D

Ainiin, sain joskus kesäkuun alussa Jotain Vikaako? -blogin Maijulta haasteen, joten taidanpa nyt tehdä sen tähän samaan syssyyn! Haaste menee näin:

"Jokainen haasteen saanut keksii kolme asiaa itsestään, joiden uskoo olevan niin erikoisia tai poikkeuksellisia, että voisi noilla jutuilla "päihittää" kanssabloggaajat. Kun kolme asiaa on keksitty, haaste heitetään eteenpäin viidelle bloggaajalle, joiden täytyy vastata kysyjälle ja haastaa seuraavat viisi tyyppiä"

En ole koskaan...

1. Lasketellut (tai edes käynyt Levillä, Ylläksellä, Rukalla yms.)

2. Käynyt ulkomailla Ruotsia kauempana.

3. Käyttänyt Instagramia! 

Heitän haasteen heille:

- Laura - Perhoslapsi

- Rose - Have A Nice Day

- Noora - Bulletproof

- Pilvi - Pilvilinnoja

- Laura - Moridiculous

Saa tehdä, mut ei oo pakko hei! Haha. Tähän onkin hyvä päättää tää kirjottelu. Nyt alan nauttimaan aamupalaa ja sitten lähdenkin polkemaan kauppoja kohti, sillä uudet bikinit olis saatava. :-) Aurinkoista maanantaita!

Hiusprojektin eteneminen

Jihuu, hei mää oon koneella nyt! Voi miten mulla onkaan ollut ikävä näppäimimstöllä näpyttelyä ja kuvatiedostojen läpi selaamista, haha. Eikä ollut edes sarkasmia, oikeasti! :-D Kuten mainitsinkin aiemmassa postauksessa, niin oon alkanut tosiaan vaalentamaan tätä kuontaloani. Aioin muka ottaa tän hitaasti ja rauhallisesti, mutta eihän sellainen sovi mulle laisinkaan - tulokset on aina saatava mahdollisimman nopeasti. Tyhmästä päästä kärsii.. noh, ainakin koko pää. Tähän mennessä en onneksi ole kuitenkaan vielä onnistunut tyrimään mitään lopullisesti, hehe. Vielä on värjäystä edessä, mutta katsotaan nyt kuvista kuitenkin missä vaiheessa nyt mennään. Toivottavasti kukaan kampaaja ei eksy lukemaan tätä, haha. Lähtötilannehan oli tämä:

Oon värjännyt jo parin vuoden ajan hiuksiani punaruskeilla kestoväreillä, mutta näin kesän tullen alkoi tumma väri jo kyllästyttämään ja aloin kaipailla omaa luonnollista väriäni, joka on se niin sanottu "maantienharmaa", joka taitaakin olla suomalaisilla melko yleinen. Tummiin kutreihini tein värinpoiston, joita kului mun paksuihin hiuksiini kaksi pakettia. Ensimmäisen värinpoiston jälkeen tulos oli oranssi, kuten olin odottanutkin:

Saman päivän aikana värjäsin hiukseni vielä tuhkanvaalealla hiusvärillä (vaaleimmalla sävyllä minkä kaupasta löysin). Se oli kuitenkin virhe. Ei muuten, mutta rahaa meni tavallaan hukkaan, koska eihän noin tummasta voi vielä kovin vaaleaa värjäystulosta ilman toista värinpoistoa tietysti saadakkaan. Tulos oli hieman vaaleampi, ei niin kirkas oranssi:

Tämän jälkeen olen tehnyt vielä yhden värinpoiston. Tällä hetkellä hiukset ovat kellertävän ja ihan kamalan näköiset. Niin hirveät, etten tiedä miten kehtaan mennä edes käymään kaupassa, haha. Kuvaa kamalasta ja keltaisesta pääkarvoituksestani on alapuolella.. Hiukset ovat kuvassa käkkärällä, koska olin laittanut ne aamulla kosteina nutturalle.

Kyllä juu, ihan hirveän väriset, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Olen lukenut kauhutarinoita hiusten kärtsähtämisestä, putoamisesta, vihreäksi värjäytymisestä, allergisista reaktiosta ja ties mistä, mutta onneksi olen säästynyt noilta kaikilta! Nyt hellin hiuksia hoitoaineilla, sillä vielä on värjäystä luvassa.

Alle viikon päästä meillä olis lähtö Helsinkiin, enkä kyllä aio lähteä sinne tämän pään kanssa! :-D Toivon mukaan seuraavan kerran kun lisäilen kuvia omasta pärstästäni, niin hiukset ovat jo hieman nätimmät. Toivossahan on tunnetusti hyvä elää. :-D

Translate: Gonna be blonde again! At this moment my hair is yellow (ew....), but hopefully not for long!

Hello, heinäkuu!

Vou, koko kesäkuu mennä hujahti enkä oo kirjoitellut pitkään aikaan! Kaikenlaista on ehtinyt tässä muutamassa viikossa tapahtua, mutta taas kerran kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, koska ilman kuvia kirjoittaminen tuntuu ihan pöhköltä. Tällä kertaa meidän koneesta on muisti ihan loppu, joten sinne ei mahdu kuvia, eikä se anna käsitellä niitä siellä valmiiksi oleviakaan, mur! :-D Nyt tulee siis tiivistetty postaus ilman kuvia, nyyhkis. Ajattelin listata vähän kivoja ja ikäviä juttuja mitä viime aikoina on sattunut. Enimmäkseen kuitenki niitä kivoja!

- en päässyt tänäkään vuonna AMKiin..
+ mutta pääsin kuitenkin ammattikouluun ja yks mun ja Tatun kaveri tulee mun kanssa samalle luokalle!
- asustelen tällä hetkellä Oulussa yksinäni, sillä Tatu muutti kesäksi Kemiin :<
+ parin viikon päästä lähdetään yhdessä viikoksi Helsinkiin ihanan Lauran luo! Samalla reissulla poiketaan myös Lahteen juhlimaan Samulin synttäreitä.<3
+ vietettiin tänä vuonna hauska cityjuhannus hyvällä porukalla! Ekaa kertaa menossa mukana oli myös mun pikkuveli, joka oli aika hassua! "Pliis, älä sano mua pikkuveliks, sano vaan veli" :-D
+ viime viikon majailin kissojen kanssa iskän luona, vietin aikaa myös mun veljen kanssa ja näin kavereita. Ouluun muuttamisen jälkeen on ollu hirveä ikävä Katria, joten sitä on aina kiva nähä.

Ennen juhannusta käytiin myös Tatun perheen/sukulaisten kanssa Aavasaksalla mökkeilemässä ja sekin oli kyllä melko kivaa! Tatulla on kyllä tosi kivat sukulaiset! :-)

Ainiin.. Oon haaveillu jo pidemmän aikaa palaavani taas vähän vaaleampaan hiustyyliin, joten tänään päätin vihdoin alkaa toimia. Nyt yhden värinpoiston ja blondauksen jälkeen, mulla on melko oranssit hiukset, huhhuh. Järkytyn joka kerta kulkiessani peilin ohi! :-D Koitan nyt kärvistellä tämän pehkon kanssa vielä tovin, antaen hiuksille lepoa ja hoivaa. Sitten uutta yritystä. Ihan blondiksi ei ole todellakaan tarkoitus värjätä, vaan tähtäin lähinnä mahdollisimman lähelle omaa luonnollista väriäni. Selattuani eri foorumeita muutaman päivän ajan, olen oppinut ainakin sen, ettei tämän asian kanssa kannata hoppuilla, vaan luultavasti se vie aikaa. Harmi vaan, että oon aika kärsimätön tyyppi, haha.

Ajattelin vaan käydä ilmoittamassa, että hengissä ollaan! Nyt se on tehty, joten voin jatkaa telkkarin töllöttämistä, haha. Heipat!

Myrsky vesilasissa

Havahduin tänään siihen, että makasin sängyllä itkemässä. En edes tarkallen ottaen ymmärrä miten siihen päädyin, mutta siinä olin ollut jo yli puoli tuntia tekemättä yhtikäs mitään. Olo oli toivoton, voimaton, ahdistunut ja kaikkea muuta siitä välimaastosta. Tunnistin fiiliksen, se oli se sama pirulainen joka kyläili luonani viime vuonnakin näihin samoihin aikoihin. Luin äsken viime vuonna kirjoittamni teksin, ja vaikkei se voimakas ollutkaan, muistan yhtä mitä silloin tunsin, vaikkakin silloin tilanne oli hieman erilainen.

"Yhtäkkiä alkoi ahdistaa. Kaikki tuntui olevan niin pirun hyvin, mutta silti niin kauhean huonosti."

Viime kesänä seurasin vierestä kun kaikki ystävät, kaverit ja tuttavat sai tietää päässeensä opiskelemaan kuka mihinkinpäin Suomea. Ne oli kaikki niin onnellisia ja niillä oli elämä edessä, ne oli jättämässä meidän pienen kotikaupungin ja minut. Ne etsi innoissaan asuntoja tulevasta kotikaupungistaan ja jännitti millaisia uudet opiskelukaverit mahtoivat olla. Olin ihan sekaisin, koska yritin kovasti olla iloinen muiden puolesta, mutta syvällä sisimmässäni mietin vain itseäni ja sitä kuinka mulla ei olisi mitään odotettavaa. Jaksoin seurata tuota rumbaa sivusta tovin, jonka jälkeen romahdin ihan täysin. Mua ahdisti niin, että tuntu ko sisuskalut ois yrittäny pyrkiä ulos. Hirvee humina päässä ja pala kurkussa. Olin hiljaa, lasittuinein silmin ja kyyneleet silmäkulmissa, mutta silti tuntu niinkö oisin sisälläni huutanu kurkku suorana.

Olo oli totaalisen jumittunut ja tunsin luoneeni itselleni vankilan, josta ei ollu pois pääsyä. Yritin selittää Tatulle kuinka huono olo mulla oli, ja koitin keksiä ties mitä pikaratkaisua ongelmaan. Halusin lähteä reilaamaan ja paeta ongelmia maailmalle. Se ei kuitenkaan onnistunu. Olo oli ihan toivoton, enkä muista millon mulla ois menny niin huonosti, olin ihan pohjalla. Myöhemmin saatiin tietää, että Tatu saiki Oulusta opiskelupaikan. Mietittiin, että mitäs nyt, mutta päätös oli kyllä ihan selvä. Olin tosi helpottunu ja hetken aikaa tuntu niinkö kivi ois vierähtäny sydämeltä. Olin niin tyytyväinen, että minäki pääsin eteenpäin, eikä mun tarvinu jäädä Kemiin "yksin".

Kai nää asiat on pyöriny mulla taas viime aikoina päässä.. Jotenkin tajusin, että vaikka meninkin eteenpäin kartalla, oon kuitenkin taas lähtöpisteessä. Oon asunut täällä kohta vuoden, enkä oo vieläkään saanut yhtään kavereita. Toivoin opiskelupaikkaa niin kovasti, koska ajattelin, että siellä on sentään saman ikäisiä ihmisiä kuin minä - ehkä jopa saman henkisiä jos hyvä tuuri käy. Jäin kuitenkin tyhjänpäälle, mutta melko pian sain onneksi töitä. Oon tosi onnellinen tuosta meidän työporukasta, koska kaikki siellä on niin mukavia ihmisiä, mutta oonhan mää huomattavasti nuorempi kuin muut siellä. Töistäkään en siis ole saanut seuraa vapaa-ajaksi. Kai se jotenkin taas iski.. Pääsykokeet meni päin persettä ja hyvin todennäkösesti jään taas ilman opiskelupaikkaa. Pää lyö ihan tyhjää ja mietin taas, että mitäs nyt? Mitä mä nyt teen? Mihin meen? Mulla on niin paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata. 

Oon yrittäny niin kovasti tarrata kiinni kaikkiin iloisiin ja onnellisiin asioihin, mutta jotenki ne vaan tuntuu valuvan sormien välistä, enkä saa niistä otetta. Ainoa mikä jää jäljelle on ahdistus ja stressi. Kai tää nyt vaan vie oman aikansa.

Ens kerralla vain ilosia asioita, I promise.

Kesäjuttuja

Jihuuuu, muutamien yritysten jälkeen sain vihdoinkin osan kuvista koneelle ja jopa tänne blogiinkin asti! :-) Tästä nyt jäi aika paljon kaikkia kivoja kuvasia pois, mutta näillä mennään nyt!

Kesällä maistuu ihanat salaatit.♥

 Käytiin viime kuussa ukkelin kanssa vähän käveleskelemässä.

Kesäinen vesisade.♥

Rantsua kohti!

 Järvellä ihmettelyä. Kerrankin oli niin vähän porukkaa, että sopi sekaan. :-D

 Urasuunnitelmaa pukkaa..

 Tein meille aamupalaa parvekkeelle, koska se oli ainoa viileä paikka aamulla. :-D

 Naminami.

 Grillattukki on muutama kerta, meidän grilli on vaan vähän kökkö, mutta ei se haittaa. 

Lämpöasteita on sisälläkin +30 ja mitä tekee Leevi? Kaivautuu paksuimman peiton alle nukkumaan.

Sillon ko ei olla ulkona niin otetaan sisällä rennosti. :-D

 Pensasmustikoita, nami!

 Ja Leevi auringossa päikkäreillä. :-D

Leevi on ollu ihan onnesta soikeena näin kesän tultua, ku pidetään parvekkeen ovea auki 24/7. Se taitaa köllötellä partsilla enemmän ku missään muualla, niin raahasin sille sinne sitten kiipeilypuunki. :-) 

Mulla on nyt ollu vähän huono tuuri tän mun rannalla käynnin kanssa. Aina kun oon lähdössä niin joku jättimäinen pilvi ajelehtii auringon eteen tai sattuu jotain muuta ikävää. Eilen päätin pienistä pilvistä huolimatta lähteä järvelle ottamaan aurinkoa, ja ilahduinkin kovasti kun perille päästyäni aurinko alkoi paistaa. Purin rantakassini ja asettelin viltin ja pyyhkeen hienosti hiekan päälle, laitoin kuulokkeet päähän ja köllähdin vaakatasoon palvomaan aurinkoa. Ehdin köllötellä viltin päällä vieno hmy huulillani noin kaksi minuuttia, kunnes ihan out of nowhere alkoi yhtäkkiä ihan hirveä kaatosade! Kaikki rannalla olevat mammat lapsineen juoksi puiden alle suojaan ja minäkin aloin kerätä nopsasti tavaroitani takaisin kassiin. Poljin kaatosateessa kotia kohti ja oikeastaan se oli ihan hullun hauskaa. En voinut olla hymilemättä, oli se niin hassua - ja oikeastaan aika virkistävää. :-D

Tatu on nyt onnellisesti Kemissä ja mää mietin, että millehän sitä rupeais. Ehkä uskallan lähteä ulkoilemaan, vaikka oonki yrittäny nyt vähän pakoilla naapureita. Mullakin on rajani sille kuinka paljon jaksan turhaa valitusta kuunnella. No, jospa onnistuisin väistelemään sen verran, että saisin pumpattua pyörän renkaaseen ilmaa ja livahdettua jonnekin. :-D Saapa nähdä! Pikkusen on perhosia vatsan pohjalla kun ajattelen huomisia pääsykokeita, mutta ei oo (kumma kyllä) jännittäny mitenkään hirveästi. Ehkä huomenna sitten. :-D

Kattelin myös viime vuonna ottamiani kesäkuvia ja tuli kyllä hyvä mieli. Nyt se on täällä taas - kesä.♥

Teknisiä ongelmia ja jänskäystä

Sortsit pitkästä blogihiljaisuudesta! :-( Meillä on tietokoneessa jotain häikkää, enkä saa kuvia koneelle, niin en oo sitten jaksanut kirjoittaakaan mitään. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin ihan mälsää vaan näpytellä tekstiä ilman kuvitusta.

Näillä helteillä ei oo kyllä paljon tehnyt mieli sisällä istuskellakaan! Puolet hellesäistä oon ollut ulkona seikkailemassa ja rannalla ottamassa aurinkoa, ja toiset puolet oon sairastanut sisätiloissa. Siis kuka nappaa jonkun flunssan +30 poutasäillä? Mulla ois hirveästi asiaa ja ainakin triljoona kuvaa kamerassa odottelemassa koneelle pääsyä, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin, höh. Sen verran voin sanoa, että mulle tuli tällä viikolla pääsykoekutsut myös tuonne Oulun ammatikorkeaan! Olin jo unohtanut koko jutun siinä uskossa, etten pääsisi tänäkään vuonna edes sinne kokeisiin asti. Ihanaa päästä edes kokeilemaan tällä kertaa! :-) Kokeet on ensi maanantaina (ylihuomenna, iik!) ja jälleen kerran Tatu karkaa ennen sitä Kemiin, joten saan täällä hermoilla ja jännitellä ihan yksikseni.

Myönnettäköön, että meinasin hieman panikoida kun niissä pääsykoekutsukirjeissä luki, että mukaan pitää ottaa 4-6 sivun mittainen urasuunnitelma (jonka olin myös tietysti jättänyt tekemättä). No ei siinä auttanu voivotella, töiden jälkeen vaan paperia ja penaali reppuun ja rannalle kirjottaan! Muutamassa päivässä sain tekstin valmiiksi ja nyt se on tulostettuna versiona nätisti kansiossa ja voin huokaista helpotuksesta.

Tsemppiä kaikille vielä tuleviin pääsykokeisiin! Ja muistakaa nauttia näistä ihanista aurinkoisista päivistä! Harvoin on näin lämpöstä.♥