Sain Lauralta pari päivää sitten myöhäsen synttärionnittelukortin, joka kyllä piristi päivää aikalailla. :-D Nauroin tolle kortille väsyneenä ääneen vaikka kuinka kauan. Laitoin sen välillä pois ja ku katoin sitä taas myöhemmin, niin aina nauratti. Laura on kyllä aika pälli.♥
Kortin sisältä paljastu myös Robin, joka on ilmeisesti kasvattanu ranskalaishenkiset pikkuviikset rakkaan ystäväni avustuksella. Kortin kääntöpuolelta löyty luonnollisesti Lauran nimmari, haha.
Piristys tuli kyllä tarpeeseen, sillä oon stressannut ihan hulluna tulevia pääsykokeita. Ammattikorkeasta ei oo kuulunu vielä mitään, mutta ammattikoulun pääsykoekutsut tuli jo viime kuussa, ja itse h-hetki lähestyy päivä päivältä, iik.
Mun pitäis vielä täytellä jotain lomakkeita ja ehkä vois vähän alkaa valmistautua sitä haastatteluakin varten. Mua ei niinkään pelota se yksityishaastattelu, mutta se ryhmäkeskustelu niin raastaa mua. Entä jos en osaakkaan sanoa siitä keskustelun aiheesta mitään? Minkähänlainen porukka siellä mahtaa olla? Miten olla, jos ei saa puhua liikaa, eikä liian vähän? Hyi. No juuri mihinkään noista asioista en voi vaikuttaa, joten turha kai sitä on stressata, mutta minkäs teet. :-D Noiden haastiksien lisäksi mun pitää käydä siellä psykologisissa testeissä, joista saan maksaa 60 euroa. Näin jo jotain hirveetä painajaista, että ne siellä toteski että mut pitää laittaa johonki hoitoon, enkä sovellu tolle alalle ollenkaan, joten en saa koskaan tehdä enää töitä lasten parissa, hyi kauhia. Ehkä se ei kuitenkaan niin huonosti mene. :-D Onhan tässä onneksi vielä viikko aikaa jännittää ja nähdä painajaisia.. Huhhuh.
Hei!
VastaaPoistaMun on ihan pakko kommentoida tätä ja muutenkin kommentoin sun blogia ensimmäistä kertaa. Ensinnäkin täytyy sanoa, että blogisi kautta sinusta saa kuvan, että olet ihastuttavan aito ja mahtava tyyppi, ja eihän sellaista mielikuvaa voi välittyä, ellei se pitäisi paikkansa. :) Ymmärrän hyvin, että pääsykokeet jännittävät ja voivat tuntua pelottavilta. Jos se oloasi yhtään helpottaa, niin voit olla varma, että kaikkia muitakin pääsykokeisiin meneviä jännittää varmasti tosi paljon. Ja pääsykokeen vastaanottajat kyllä tietävät sen ja osaavat ottaa sen huomioon. Muistathan, että vaikka jännittää, niin se ei kaikista ihmisistä välttämättä näy ulospäin saati että jännitys haittaisi suoritusta. Se, miltä sinusta tuntuu pääsykokeissa, riippuu paljon mielentilastasi kyseisenä päivänä etkä voi etukäteen tietää, missä mielentilassa silloin olet, joten asian murehtiminen etukäteen on turhaa. Mutta ymmärrän kyllä, että se on helpommin sanottu kuin tehty. ;)
Vaikka pääsykokeissa jännittäisikin kamalasti, niin se on ihan normaalia eikä se siis tarkoita sitä, että pääsykoe menisi automaattisesti huonosti. Meillä kaikilla on kuitenkin ääretön potentiaali uuteen ajatteluun, ja voi olla, että pääsykokeissa suoriudut kaikista eteen tulevista haasteista hienosti ja paremmin kuin osaat nyt edes kuvitella. Ja jos sattuu käymään niin, että et pääsekään haluamaasi kouluun (siihenkin voi olla monia syitä eikä se missään nimessä tarkoita, että olisit epäonnistunut), saat arvokkaan kokemuksen pääsykokeista ja ensi vuonna suoriudut niistä kuin vanha tekijä. :) Asioilla on nimittäin tapana järjestyä tavalla tai toisella. :) Menet vain kokeisiin omana aitona, ihanana itsenäsi ja kaikki menee varmasti hyvin. :)
Toivottavasti et pane pahaksesi vanhan tädin vinkkejä, olen nimittäin lähes riittävän vanha ollakseni äitisi mutta luen silti blogiasi mielenkiinnolla, sillä tunnut pohtivan paljolti samoja asioita kuin itse pohdin 15 vuotta sitten. Ja arvaa mitä? Elämässäni on kaikki kerrassaan mukavasti, vaikka moni asia ei olekaan mennyt niin kuin itse aikanaan suunnittelin. Uskon, että kun sinäkin muistelet 15-20 vuoden päästä parikymppistä itseäsi, haluat halata häntä ja vakuuttaa hänelle, että kaikki menee hyvin. :)
Tsemppiä!
Päivi
Vau, kiitos kannustavasta kommentista! Tuntuu aika hienolta, että joku on saanut musta tuollaisen kuvan jo pelkästään tän blogin perusteella. Sydäntä lämmittävää suorastaan. :-) Enää en ole niiiiin hirveästi nuista pääsykokeista stressanut (vaikka ne ovatkin jo muutaman päivän päästä!), mutta tietysti on aina se perus pikkujännitys, kun tietää, että joutuu uudenlaiseen tilanteeseen missä ei ennen ole ollut. Vinkit ja kommentit ovat aina erittäin tervetulleita, kiitos vielä sinulle! :-)
Poista