Eilen pakkasin kameran laukkuun ja lähdin 21.25 bussilla kohti keskustaa ja Nuclearia. Tatu tuli mua keskustaan vastaan vesisateessa, ja ulkona tuoksui ihan kesältä. Olin väsynyt työpäivän jälkeen, mutta silti mulla oli koko ajan sellainen jännä odottava, mutta rento fiilis.
Odoteltiin keikan alkamista yli kolme tuntia ja meinasin siinä välissä hieman väsähtää, koska en juonut mitään. Siellä odotellessani huomasin, että mä stressaan asioista ihan hirveästi. Koko ajan mietin vain, että voivoi kun menee myöhään, jaksankohan mä huomenna herätä, ja oonkohan töissä ihan sika väsynyt? Mua itseäni alkoi ärsyttää ihan suunnattomasti, ja päätin heivata moiset murheet. En ole ennenkään kuollut siihen, että yöunet on jääneet liian vähäisiksi. Oon ollut ihan väsynyt kaikesta stressista ja huolista, nyt niiden on aika väistyä.
Keikka alkoi puoli yhden jälkeen, ja se tuntui loppuvan tosi nopeasti. Mun aika kului ohitse ihan huomaamatta, ja sain sieltä juuri sen mitä sieltä lähdin hakemaankin. Kun ekat biitit kajahti ilmoille, mä unohdin kaiken. Paikalla oli tosi vähän porukkaa, joten pääsin hyvälle paikalle, eikä kenenkään pää ollut mun edessä (silloin pari kuukautta sitten Stigin keikallahan mä näin Stigistä vain lippiksen... haha) Tällä kertaa paikalla ei ollut hermoja raastavia teinifanityttöjä, mutta mua hieman kismitti kun huomasin jonkun tyypin kuvaavan musta videota. Teki mieli sanoa jotain, mutta yritin vain olla välittämättä.
Keikan aikana Tatu nappas muutaman kuvan, mutta tällä kertaa kuvaaminen jäi paljon vähemmälle kuin viimeksi. Oikeastaan ilman kameraa on paljon mukavampi olla, kun voi vain keskittyä olennaiseen. Kamera kädessä tuntuu usein siltä, kuin kaikki muu menis ohi.
Keikoilla on ihan huippua käydä, mutta nykyään sitäki tulee harrastettua liian vähän. Jäi sen verran hyvä fiilis, että taidan alkaa täyttämään mun kalenteria tästä lähtien useamminki kaikilla sellasilla jutuilla mitkä saa itselle hyvän olon. Seuraavia keikkoja odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti