Itse meikkaan nykyään hyvin vähän, mutta myönnettäköön, että lähikauppaankin meneminen naama nakuna tuntuu silti hieman vastenmieliseltä. Kyllähän se olo on meikattuna paljon itsevarmempi, mutta kyllä mää tuonne ulkomaailmaankin uskaltaudun joskus ilman sitä pakkelikerrosta. Mun päivieni pelastava trio on BB-voide, kulmavaha-paletti sekä ripsiväri. Niillä mennä porskutan läpi harmaan arjen. :-D Viikonloppuisin iho saa hengähtää ja olen yleensä täysin meikittä, paitsi jos on johonkin menoa.
Tätä meikittömyyden "häpeää" ajatellessani, mieleen putkahti eräs juttu, joka sattui muistaakseni, kun opiskelin lukiossa toista vuotta. Eräänä aamuna nukuin pommiin, ja meinasin myöhästyä yhdestä tärkeästä kokeesta. Päätin, että voin joko meikata ja mennä kouluun vasta kokeen jälkeen, jolloin joutuisin mennä myöhemmin uusintakokeeseen, tai voisin pukea nopeasti vaatteet päälleni ja juosta koululle ilman meikkausoperaatiota. Päätin, että tässä tapauksessa koe oli tärkeämpi ja niimpä lähdinkin sitten kouluun. Käytäviä pitkin kävelessäni mulla oli jotenkin tosi alaston ja suojaton olo. Toivoin, etten olisi törmännyt tuttuihin, jotteivat he näkisi "rumaa naamaani". Törmäsin kuitenkin pariin kaveriin, ja he kysyivät josko tulisin heidän kanssaan syömään ruokatunnilla. Vastasin, että en taida tulla, koska mun pitää käydä kotona. Sanoin, etten kehtaa olla koululla, koska en ehtinyt meikata aamulla. Ihana miespuolinen ystäväni sanoi siihen yllättyneen oloisena, että: "Ai, en mä edes huomannut". Olin ihan ihmeissäni, että miten sitä ei muka voinut huomata, mutta tässä taas näkee sen, että kyllä sitä on itse itsensä suurin kritisoija.
Tässäpä siis kuva mun meikittömästä pärstästä. Kuvalle en ole tehnyt mitään muuta kuin pienentänyt sen. Kieltämättä en meinannut uskaltaa tätä edes julkaista. Jo tästä edellä mainitusta reaktiostani käy hyvin ilmi kuinka kauneusihanteet vaikuttavat meihin, ja kuinka tunnemme tarvetta sopia siihen tietynlaiseen muottiin edes jollain tavalla. Aina pitää olla silottelemassa ja kaunistelemassa jokaista asiaa. Tiedän, että hyvin useat naiset ovat todella kriittisiä itsensä suhteen, mutta valitettavasti nykyään on turhan helppoa kritisoida myös muitakin - pahimmissa tapauksissa jopa nimettömänä, jolloin ihmiset suoltavat suustansa sellaisia sammakoita, joita he eivät ikinä päästäisi ilmoille kasvotusten. Tämän huomaa varsinkin suositumpien blogien kommenttiosioita lukiessa, joissa ilkeät anonyymit mellastavat vailla rajoja. Minua on aina ärsyttänyt ihan suunnattomasti se, että bloggaajat koetaan jotenkin vapaana riistana, joita saa mielin määrin haukkua ja arvostella julkisesti vain sen tekosyyn varjolla, että "itsepä ovat valinneet avoimesti julkaista kuviaan ja tekstejään kaikkien nähtäville".
Ongelma tuskin tulee katoamaan yhdessä yössä, tai kahdessakaan, mutta voimme kuitenkin vaikuttaa omaan käyttäytymiseemme. Muutoksen on lähdettävä meistä itsestämme.
Oon tän postauksen kanssa jo ehkä vähän myöhässä, mutta koen, että tämä asia on kuitenkin lähes aina ajankohtainen, joten tässäpä tämä nyt sitten. Alastonta torstaita vaan kaikille!
Hassua tosiaan, etteivät muut välttämättä edes huomaa onko toisella meikkiä. Vähän sama kuin itse huomaa aina kuvista ne suurimmat virheet omassa naamassa ja kuva on ihan hirveä omasta mielestä ja muiden mielestä se onkin sitten hyvä.
VastaaPoistaToisaalta, parempi "liian vähän" meikkiä kuin aivan överisti oranssinaama ja jokapäivä tekoripset päällä. Vaikka pakko myöntää, että kyllä sitä itselläkin on alaston ja ruma olo, jos ei ole edes ripsaria sattunut kauppareissulle laittamaan.
ps. nätti naamahan sulla on. :)
Joo, tuo kuvajuttu on kyllä ihan totta! :-D Ja kiitti. :-)
Poista