Hus pois, joulustressi

Oon aina ollut semmoinen hirveä jouluhössöttäjä. Joulun täytyy olla perinteinen ja ennen joulua pitää tehdä sitä ja tätä ja ehdottomasti ehkä vähän tuotakin. Joulun "tekemisestä" tulee ihan järjetön stressi, ja sitä viipottaa pää kolmantena jalkana koristelemassa taloa, leipomassa, ostelemassa jouluruokia ja hankkimassa joululahjoja jokaiselle, koska hei, jos en suorita näitä rituaaleja, niin jouluhan saattaa jättää vaikka tulematta! Aattoon on alle kuukausi aikaa, enkä ole valmistautunut joulua varten juuri lainkaan. Ensin stressasin sitäkin (hermopallero kun olen), mutta nyt päätin itseni ja läheistenikin (:-DD) vuoksi ottaa vähän kevyemmin ja lakata huolehtimasta. Kyllä se joulu tulee vaikkei kaikki niin täydellistä olisikaan. Joulussa mulle on tärkeintä kuitenkin se yhdessäolo ja sellainen tietynlainen rauha. Silloin saa ottaa rennosti ja syödä iskän tekemää jouluruokaa, joka on parasta koko maailmassa.♥

Olen ajatellut asioita ja päätin heittää joulukiireet suoraan ikkunasta ulos. Tänä vuonna teen just tasan niitä juttuja, joista oikeasti nautin! Päätin aloittaa tilaamalla itselleni joululahjan, josta olen haaveillut jo pari vuotta, nimittäin olohuoneen maton! Tosi säälittävää tiedän, mutta oon ihan hirveän onnellinen, kun mulla on vihdoinkin sellainen matto, josta tykkään. :-D Olihan se aika kallis, mutta onneksi on osamaksu - niin, ja veronpalautukset! Mun lisäkseni mattoon tykästyi myös rakas ukkoni, sekä meidän kisut! Luntti ja Leevi tykkää pötkötellä ja leikkiä tuossa matolla, kun se on niin pehmoinen. Myönnettäköön, että olen itsekin viettänyt huolestuttavan paljon aikaa olohuoneen lattialla, haha.

Toinen juttu mistä tänään ilahduin oli piparien leipominen. Innostuin asiasta tänään, kun leivottiin päiväkodissa lasten kanssa. Voi niitä onnellisia nassuja, kun ne sai lopussa maistaa vähän sitä taikinaa, olin ihan vähän vain kateellinen.. Syötiikin sitten Tatun kanssa kotona meidän piparitaikinasta melkoisen kiitettävä määrä, joten nyt on piparikiintiökin tälle vuodelle lähestulkoon täynnä. En saanut noistakaan tekeleistä täydellisiä, sillä en omista kaulinta, enkä ilmeisesti edes tasaisia laseja. Muovilasilla minä nyt sen taikinan kuitenkin kaulitsin, ja muotteinakin toimivat melko isot piirasmuotit, mutta hällä väliä minkä muotoisia nuo nyt sattuvat olemaan! Kaupastakin oli kaikki kivan väriset sokerikuorrutteet loppuneet, mutta valkoinen nyt sopikin noihin mun epäpipareihin oikein mainiosti. On muuten ihan epäreilua, että se taikina on aina sata kertaa parempaa, kuin uunista tulleet valmiit tuotokset. Haihtuuko se maku siellä uunissa, vai mitä ihmettä siellä tapahtuu? Haha.

Ja totta kai leipurille itselleen piti tehdä tuollainen sekasikiöpipari, jossa ei ole päätä eikä häntää. Kunhan on vain paljon kuorrutetta. ;-)

Ps. NAAG - Not an average Guy -blogin Janne pitää blogissaan joulukalenteria, jossa jokaisesta luukusta paljastuu erilainen arvonta. Tämän päivän luukusta paljastui Yves Rocherin sponsoroima arvonta, josta on mahdollisuus voittaa ihana meikkipaletti! Kiva joululahjaidea kaverille, siskolle, äidille tai mikseipä ihan vain itselleenkin. Käykää ihmeessä tsekkaamassa ja osallistumassa! :-)