Viime aikoina oon muutenkin ollut jotenkin tosi sekaisin kaikesta ja oon ollu ihan palasina. Kolmen päivän unettomuudellakin saattaa toki olla osaa asiaan, mutta kyllä mulla on pieniä huolia ihan muutenkin ollut. Teki ihan hurjan hyvää puhua itsenäisyyspäivänä Lauran kanssa tunnin verran puhelimessa. Siellä oli luurin toisessa päässä kuunteleva korva ja lohduttavia sanoja ilmoille päästävä suu. Tatullekkin olen toki puhunut, mutta mun ajoittaisista avautumisista huolimatta sillä on ollut varmaan vähän vaikeuksia ymmärtää mua, koska sillä itsellään on niin kovin eri tilanne kuin mulla. Sillä on koulu ja kaverit. Sen paras Oulukaveri asuu tuossa ihan naapurissa ja sen on helppo pyrähtää sinne kylään ihan milloin vain. Se käy paljon ulkona niiden samaisten kavereiden kanssa ja sillä on paljon tekemistä. Mulla on vain koti. Ei sillä, ettenkö olisi kiitollinen katosta pääni päällä, mutta jotenkin tuntuu ihan järjettömän tyhjältä. Käyn "töissä", jossa on ihmiset ovat kanssani niin eri ikäluokkaa, etten ole kenenkään kanssa ystävystynyt, eikä niitä juttukavereitakaan siellä kyllä ole. Töiden jälkeen tulen kotiin, teen ruokaa, siivoilen tai katselen televisiota. Se on jokapäiväistä. Ei ihme, että tuntuu kuin hajoaisin ihan tällä sekunnilla. Jokainen päivä on tismalleen samallainen. Niin joo, ne suunnitelmat uuden vuoden viettämisestä Helsingissäkin ovat jo kaatuneet. Ne on aina ne surullisen kuuluisat "pari muuttujaa", jotka taas pisti pelin poikki.
Pahimpina päivinä en oo osannut muuta kuin mutista muuttavani takaisin kotiin ja sitä olen sitten toistellut. En usko, että haluaisin kuitenkaan oikeasti sitäkään. Tuskin mulla on ikävä vanhaa kotikaupunkia, vaan pikemminkin niitä muistoja siitä. Ahdistus tuntuu rinnassa ja pohdin, että mahtaakohan mulle löytyä vielä joskus se oikea paikka tästä maailmasta.
No jos jotain positiivista pitää keksiä, niin onneks pian alkaa joululoma (no okei, palkattomat vapaat) ja pääsen käymään kotikotona ja kavereiden luona. ♥ Siellä on hyvä olla.
Loppuun vielä biisi jota kuunnellessani yllätyin suuresti, koska tykästyin kipaleeseen niin kovasti. Osa sanoista kolahti tosi syvälle ja löysin niistä piirteitä myös omasta elämästäni. Se on just musiikkia kuunnellessa ihan parasta.
Translate: Being lonely and sad is definitely not cool.
Yksinäisyys on kovin tuttu tunne täälläkin, mulla vaan toisin päin että kaverit on maailmalla ja mä oon melkein ainoana kemissä vielä. ja poikakaveri on reissussa viikot poissa. Tiiän miltä se tuntuu, vaikka jokainen kokee sen toki hieman eri tavalla.
VastaaPoistajos on vaan mahdollista ajallisesti ja rahallisesti, niin aloittaisit jonkun harrastuksen siellä? siellä ainakin tapaisi porukkaa säännöllisesti ja saattais vaikka tutustua joihikin uusiin ihmisiin. :)
Oon itekki miettiny tuota harrastustoimintaa, mutta en oo oikein vielä keksinyt, että mitä haluaisin ruveta tekemään.. :-) Pitäis varmaan joku päivä alkaa ihan kunnolla tutkimaan, että mitä vaihtoehtoja täältä löytyis. :-)
PoistaVoi tiedän tuon tunteen niin, kun on työharjoittelussa ala-asteella ja kaikki muut työntekijät on keski-ikäisiä ja katsoo vähän niin kuin ulkopuolista ja jos avaan suuni ni tuntuu et puhun ihan eri kieltä ): Mut kyll se et lapset rakastaa sitä et välillä joku nuorempikin on avustajana helpottaa :)
VastaaPoistaPysy vahvana! Kuhan löydät jotain tekemistä oman sukupolven kanssa vaikka just harrastuksesta ni se sit varmasti helpottaa! Tsemppiä!
Niimpä, koen ihan samalla tavalla. Vähän eri aaltopituudella oon niiden muiden kanssa :-D Ja totta tuo, että nuo lapset tuo kyllä töissä helpotusta. :-) Onhan niistä tietyllä tavalla seuraa, ja onhan ne ihania, hehe. :-)
PoistaKiitti kovasti tsempeistä! ♥