Tyhmä möllykkä

Äh ja pöh. Tietokonetta meillä ei ole vieläkään, joten kuvia ei tipu ja tekstiäkin irtoaa hyvin niukasti.

Lähdettiin kyläilemään mun ämmin luo maanantaina, ja takaisin kotiin palasimme keskiviikkoiltana. Maalla oli ihanaa, ja maailman murheet eivät minua sieltä tavoittaneet. Siellä en murehtinut opinnäytetöistä, ylioppilaskokeista, yhteishauista, enkä tulevaisuudesta ylipäätään. Kotiinpaluun jälkeen olen ollut ahdistunut, ja ehkä jopa hieman masentunut.

Murehdin tulevaisuutta ja ajattelen menneisyyttäni kaihoisin mielin. Tunnen itseni epäonnistuneeksi ihmismöllykäksi, joka ei saa mitään aikaan. On ollut myös paljon ahdistavia kökköpäiviä, joita kutsun tyhmä-ruma-ja-lihava -päiviksi. Näen tulevaisuudessa kuitenkin pienen valonpilkahduksen ja toisinaan ajattelen tulevia tapahtumia jopa pieni virne naamallani. Odotan mahdollista muuttoa uuteen kaupunkiin, ja elämänmuutosta, joka siitä voisi parhaimmillaan seurata. Jos olen oikein onnekas, voin saada uusia ystäviä. Olisi myös mahtavaa päästä jatkamaan opintoja, tai no, jatkamisesta en voi puhua, sillä suunnitelmissani on alan vaihdos kulttuurialalta sosiaalialalle. Pärjäänköhän? Pieni pää on täynnä suuria kysymyksiä - aiheellisia ja turhia.

Toivottavasti kohta jo helpottaa.. Jos saisi edes aikaiseksi hakea nuihin kouluihin. Pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan. Ukko lähtee tänään juhlimaan kaverinsa syntymäpäiviä, mutta tämä akka taitaa jäädä kotiin. En saa juhlatuulesta kiinni.