Hei vain ja hyvää sunnuntaita! Kuten olen jo aiemmin kertonutkin, niin haettiin viime sunnuntaina meille kissanpentu, joka sai nimekseen Leevi. Tuo suloinen pallero on ollut meillä nyt siis kokonaisen viikon ja voin kertoa, että elämä on ollut yhtä juhlaa - not! Jos jotain olen tämän viikon aikana oppinut, niin sen, että kissanpennut ovat sekä maailman suloisimpia, että ärsyttävimpiä otuksia mitä maa päällään kantaa.
Mun silmäpussit on jo sitä luokkaa, että voin kohta kantaa niissä vaikka ostoksiani. Leevi tulee nimittäin yöksi viereen "nukkumaan". Se pysyttelee sängyssä niin kauan, kunnes nousen itsekin, mutta se heräilee vähän väliä ja hyökkää sormien ja varpaiden kimppuun. Viime yönä heräsin kun se kiskoi mua hiuksista ja välillä säpsähdin myös kaameaan karjaisuun pikkuisen pedon päättäessä upottaa kyntensä ukkoparan kylkeen. Ihanata arkea.
Lunttikaan ei ole saanut olla rauhassa, vaan pikkuinen on koko ajan tekemässä sen kanssa tuttavuutta (lue: kiskomassa hännästä tai puremassa korvasta). Nyt niistä on kuitenkin pikkuhiljaa tulossa ystävät - tai ainakin ne tulee toimeen keskenään.
Toissayönä heräsin siihen kun Leevi kaatoi makuuhuoneen ikkunalaudalta kaksi metrin mittaista kaktusta mun käsivarren päälle mun nukkuessani. Voi luoja, miten mää säikähdin. Ne kaktukset oli vielä niitä, joissa on pitkät ja kovat piikit. Makasin vaan silmät pyöreänä ja huusin, koska en saanut niitä kaktuksia ensin irti mun kädestä. :-D Järkyttävää! On Leevi kuitenkin niin söpö, että olen jo antanut anteeksi.
Täytyy tunnustaa, että tämän postauksen aikana olen käynyt irroittamassa Leevin olohuoneen verhoista jo kahdesti. Pitää nyt olla vaan kärsivällinen ja odottaa, että tuo kasvaa ja rauhoittuu vähän (sormet ristiin). :-D
Pennut on pentuja.
Translate: Kittens - so cute and so annoying!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti