Viime aikoina on ollut niin paljon kiireitä, etten ole ehtinyt kirjoittaa kaikkea ihan ajallaan, joten täältä tulee taas jo jotain lähes tulkoon kuukauden verran vanhaa materiaalia. Silloin kesän alussa kun olisi se yksi aurinkoinen päivä, jolloin tarkeni ilman takkia, isi opetti minua savustamaan kalaa. Se ei, tiedättekö, ollut yhtään niin vaikeaa kuin olin luullut.
Kaikista vaativin osa savustusta oli odottaminen. Varsinkin kun vatsan kurniminen muistutti asiasta koko ajan. :-D Itse lopputuloksesta en tainnut ehtiä ottamaan edes kuvaa, sillä kahdeksan käden ja neljän ahneen suun toimesta herkulliset kalat katosivat alta aikayksikön.
Kesä on ihan parasta aikaa.♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti