Yleensä perjantai 13. päivä on ollu mulle lähinnä onnenpäivä, mutta tää perjantai on ollut aika laimea. Ei huonoa eikä hyvää onnea. Ihan tavallinen päivä. Olin taas vaihteeksi poissa koulusta, ja oon ollut superväsyny koko päivän.
Oon värkänny kameralla ja ihastellu parvekkeelta aurinkoista säätä. Kirosin pattereiden puuttumista ja omaa laiskuuttani. En saa enää kutsua mun rakasta ukkoani ukoksi, koska "ukko" kuulostaa kuulema nelikymppiseltä jurrikalta. Haha. Totta. Sanon sitä kotona kuitenkin ukoksi, eikä mua vieläkään haittaa jos se kutsuu mua akaksi.
Tänään oon ollut kunnon erakko. En oo vastannut viesteihin enkä puhelimeen. Se, että mulla on puhelin ei toki mun mielestäni tarkoita sitä, että mulla on jokin velvollisuus aina vastata siihen. ;-) Joskus tykkään siitä, että voin tavoittaa ihmisiä, mutta he eivät voi tavoittaa minua. Joinakin luolamiespäivinäni siinä on jotain niin hienoa!
Ostin myöskin ihan vain itselleni illaksi pullollisen halpaa viiniä ja ajattelin nauttia sitä rennosti perjantain kunniaksi, vaikka ihan näin yksikseni. Kippis, ja kivat viikonloput kaikille!
kivoja ajatuksia sulla. :) Ihan totta, nykyään oletetaan, että pitäis olla koko ajan tavoitettavissa ja itellekin meinaa tulla välillä paniikkiolo esim. jos vaikka kännykästä akku loppuu...
VastaaPoistaSe on kyllä totta, mitenhän ihmiset pärjäs ennen kännyköitä? Hehe. Joskus on kyllä aika vapauttavaa mölliä ihan vaan yksikseen, laittaa puhelin kiinni (tai edes äänettömälle) ja rentoutua ilman muun maailman hulinaa. :-) Ei usein, mutta edes joskus. :D
Poista