Kurjat sadepäivät

Sateista huomenta päivää!

Ulkona on taas sumuista, harmaata ja kosteaa. Jos mun motivaatio ois jotain minkä vois nähdä, niin se näyttäis varmaan kutakuinkin samalta - tai sitten joltain pölyiseltä ja kuivahtaneelta köntiltä.

Tää viikko on ollut täynnä pieniä iloja, mutta myös suuria pettymyksiä. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että nuo pettymykset vie voiton ja vellon taas täällä pohjamudissa.

Yks mun parhaista ystävistä muutti eilen n. 180 kilometrin päähän, enkä edes ehtiny nähdä sitä ennen tuota muuttoa, vaikka tarkotus oli. Oon tällä viikolla pohtinut myös paljon meidän perhekuvioita ja tullut siihen tulokseen, ettei äiti taida ajatella meitä kovinkaan paljoa. Meillä ei oo hirveän läheiset välit ja kenties siitä johtuen en esitellyt sitä täälläkään. Ollaan asuttu aina samassa kaupungissa, mutta silti ollaan nähty vaan muutama kerta vuodessa - jos sitäkään. Nää asiat aina pulpahtaa mieleen syntymäpäivien aikoihin..

Mutta äh, Lauraa tulee kyllä ikävä. Toivottavasti nähdään vielä ennen valmistujaisia. Ja kesällä pitää ehdottomasti nähdä myös piknikin merkeissä!

                                                       Laura ja minä. Tammikuu 2010, Lukion käytävä

Laura ja minä. Tammikuu 2011, Lukion ruokala

Opinnäytetyö stressaa mua valtavasti. Se saa jopa Wordin käytön tuntumaan ylivoimaiselta! En yksinkertaisesti jaksa, enkä osaa, enkä halua. Lähetin keskeneräisen version tuosta mun opparista kahdelle opettajalle, ja siihen pitäis tehdä aikapaljon muutoksia. Ahdistaa. Kaiken tän keskellä mun pitää yrittää Tatun kans sumplia nuita meidän muuttokuvioita, mutta kaikki tuntuuki yhtäkkiä taas niin hankalalta. Oon nyt eilisen päivän ja tän aamun kattellu asuntoja, mutta ei siitä vielä mitään hyötyä oo ko pitäis katella semmosia jotka vapautuu 1.7, mutta eihän niitä vielä näy. Pitää malttaa odottaa.

Nyt täytyy yrittää pitää mukavista asioista kiinni ja keskittyä niihin, eikä vaan lölliä masentuneena. Yritän tehdä tänään jotain kivaa.