Lunta tassunpohjissa

Tuntuu siltä, että ihan vastahan mää täällä kirjoittelin siitä, kuinka tajusin juuri kesän loppuneen ja syksyn yllättäneen väriloistollaan, ja nyt ulkona paukkuukin jo pakkaset ja lumi narskuu kenkien alla. Talvi yllätti mut totaalisesti, ja vasta lumen tullessa tajusin kuinka kauan aikaa oonkaan hukannut vain kotona maaten. Eilen käytiin Tatulin kanssa kaupungilla ja mulla oli valkeana loistavan maan vuoksi ihan höpso olo. Tuntui kuin olisin ollut jouluostoksilla. Tiedättekö sen hassun tunteen? Kirpeä ilma ja hämärtyvät iltapäivät. Ostoskeskuksissa joulukuuset pönöttivät jo paikoillaan ja kiireiset myyjät ripustivat tonttulakkeja rekkeihin. Ihan kummallista.

Meidän pienin kisu, Leevi, on vähän alle puolivuotias, joten se ei ole eläessään nähnyt lunta. Siksipä päätettiinkin laittaa sille valjaat päälle ja ottaa se meidän mukaan pihalle. Ajattelin, että se olis ollut tosi peloissaan ja vaan kököttänyt paikoillaan, mutta ei. Se temmelsi aivan innoissaan ja nuuhkutteli kaikkea mahdollista. Yritin ottaa sitä syliinkin, ettei sillä palelis, mutta ei se malttanut olla paikoillaan. Se halusi vain takaisin hankeen leikkimään. :-D

Sitten hissillä takaisin tuo hurja matka 2. kerrokseen, hahhah. Laiskuuden huippu. En oo vieläkään saanut aikaiseksi soittaa sinne päiväkodille ja kysyä sitä harjoittelupaikkaa, äh! Mun piti hoitaa se asia tällä viikolla, mutta sitten Luna sairastu ja meidän piti hoitaa kaikki eläinlääkärihommat ja lääkekuurit sun muut, joten se on vienyt suuren osan mun huomiosta ja energiasta. Täten lupaan itselleni, että ensi maanantaina minä soitan sen viheliäisen puhelun! Jos siirrän sitä taas, niin mörökölli minut vieköön. Ihan varmasti se mörökölli on pelottavampi kuin se puhelu.

Translate: Leevi's first winter. He really likes to play in the snow. :-D