Olin mun isän ja veljen luona pari yötä, ja sillä välin täällä Oulun kodissa tuntuu kuin jokin olis muuttunut. Kun lähdin täältä viimeksi, halusin päästä takaisin mahdollisimman pian. Täällä kaupunki tuntu kotoisalta, ja vaikka en tunne täältä ketään, en tuntenu itseäni kuitenkaan yksinäiseksi. Nyt tuntui toisenlaiselta.
Sillä välin kun olin poissa, Tatu aloitti koulut. Se ei saanut ainoastaan paria kaveria, vaan kokonaisen kaveriporukan - ja aika laajan sellaisen. Ja niillä on tänään ensimmäiset opiskelijabileet. Vaikka oonkin ukon puolesta hirmu onnellinen, niin samalla mulla itselläni on hirveän tyhjä olo. Mulla ei ole täällä mitään. Oon nyt ensimmäistä päivää kotona yksin, ja tajusin, että tätä se on tästä eteenpäinkin, ellen saa töitä tai opiskelupaikkaa.
Ihan kuin seuraisin muiden kuohuvaa ja värikästä elämää vain sivusta. Kun nää ajatukset pyörii mun päässä, niin tunnen hirveää syyllisyyttä. Ihan kuin en saisi ajatella näitä asioita, koska ne on hirveän itsekkäitä. Jos muilla menee hyvin, niin eihän se oo multa pois. Miks musta sitten välillä tuntuu siltä?
Translate: Feeling as lonely as a cloud..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti